Syystalvella Seitsemisen kansallispuistossa, Ylöjärvi ja Ikaalinen

Lokakuun lopussa tuli patikoitua pohjoiselle Pirkanmaalle vuonna 1982 perustetussa Seitsemisen kansallispuistossa reipas 20 kilometrin lenkki osin sulan, osin lumen peittämän maan halki. Kyseessä oli eräänlainen alueen länsiosan ”Grand Tour”, jonka varrelle jäivät monet kansallispuiston tärkeimmistä nähtävyyksistä ja luontokohteista, joita esittelen sanoin ja kuvin tässä kirjoituksessa.

Seitseminen sijaitsee eteläisen Suomenselän vedenjakajaseudulla, jota leimaavat suoalueet ja harjut. Kansallispuisto on oivallinen kohde päiväretkille sekä lyhyille vaelluksille, ja sieltä pääsee Pirkan Taival -nimistä polkureitistöä pitkin jatkamaan matkaa esimerkiksi läheiseen Helvetinjärven kansallispuistoon. Matkaa Tampereelta kertyy noin 50 kilometriä. Alueen polkureitteihin voi tutustua täällä.

Matkaan lähdettiin Kulomäen luontokeskuksen parkkipaikalta (kansallispuiston luoteisosa) eräänä kauniina perjantai-iltapäivänä. Näin se yön yli kestänyt reissu sitten meni:

Perjantai:

Luontokeskus-Pakkulakangas-Kivijärvi-Pitkäjärvi-Seitsemisjoki-Haukilampi

Ennen rinkkojen heittämistä selkään vierailimme Seitsemisen luontokeskuksessa katsastamassa tilapäisen näyttelyn. Vaellukselle lähdimme merkittyä polkua pitkin kohti Pakkulakangasta, jossa maisema avautui jyrkähkön mäen alla tällaisena:

seitseminen2Kolmasosa Seitsemisestä on suota, joka on lumen peitossa ja illan hämärtyessä hieno näky:

seitseminen5Aurinko alkoi painua mailleen Kivijärvellä, jonka pohjoisrannan nuotiopaikalla olisi ollut mukava paistella makkaraa, jos olisi ollut makkarapaketti mukana.

seitseminen6Matkan varrelle jäi myös Pitkäjärven vuonna 1940 valmistunut metsäkämppä, joka kertoo Seitsemisen alueen merkittävästä savottahistoriasta. Metsätalous oli tärkeä elinkeino seudun asukkaille. Kämpän rakentaminen aloitettiin jo 1939, mutta työ viivästyi sodan takia. 1940-luvulla kämpässä majoittui niin työvankeja kuin hevostyömiehiäkin.

Tilaa oli noin 20 miehelle kerrallaan. Keittiössä hääri kämppäemäntä, joka tarjoili raskaan työn raatajille sapuskaa keittiöluukun kautta. Työnjohtajat majoittuivat rakennuksen toisessa päädyssä. Nykyisin kämppä toimii vuokratupana retkeilijöille.

Matkaa kertyi noin 9 km, ja perille Haukilammelle saavuimme otsalampun ja upean täysikuun valossa klo 20 maissa. Viritimme majoitteeksi louteen puun juureen, iskin karkulla piikivestä kipinät taulaan ja nuotion aluille, jonka jälkeen kypsensimme maukasta kalaa ja kasvispihvejä nuotiopaikan ritilällä.

seitseminen11Muistattehan, arvon kanssaretkeilijät, että seuraavalle tulijalle pitää aina olla pieni pino puita valmiiksi hakattuna!

Ehdimme jo luulla, ettei lokakuussa lumen tultua kansallispuistossa liikkuisi juuri ketään. Olimme väärässä. Kolme nuorta miestä hilpaisi paikalle pimeästä metsästä ja jatkoi matkaansa Liesjärvelle päin ja sieltä edelleen kuulemma kohti Helvetinjärveä. Myöhään paikalle osui toinen kolmen nuoren jannun porukka, joka päätti myös jäädä yöksi siihen nuotioringin toiselle puolelle. Se siitä erämaan tunnusta… Pakkasta yöllä oli viitisen astetta ja uni maittoi makuupussissa lampaantaljan päällä loikoillessa!

seitseminen13

Lauantai:

Haukilampi-Karhukivi-Multiharju(pohjoisrinne)-Kovero-Koverolampi-Kirkaslammen tulipaikka-Kaljakangas-Susikangas-Luontokeskus

Aamulla maittoi pitkä aamiainen auringonpaisteessa, jonka jälkeen suoriuduimme matkaan klo 11. Tässä pari otosta upeasta aamusta Haukilammella:

seitseminen19

seitseminen18Poikkesimme myös ihmettelemässä edellisiltana matkan varrelle jäänyttä mystistä Karhukiveä, jonka nimelle en internetin ihmemaailmastakaan löytänyt mitään selitystä. Olisiko jollakulla tietoa siitä?

seitseminen25Vaellusvaatetuksena minulla oli tällä kertaa perinteinen sarkapuku, pellavapaita, villaiset ranteenlämmittimet ja illaksi/yöksi villapaita ja merinovillakerrasto. Eikä tullut kylmä!

seitseminen24Multiharjun jo 1910-luvulla suojellussa aarnimetsässä huiman korkeat petäjät tekivät vaikutuksen. Vanhimmilla niistä on ikää kuulemma jopa 400 vuotta! Kelojakin seisoi ja lojui varsin kiitettävästi ylt’ympäriinsä. Kyseessä on yksi eteläisen Suomen vanhimmista metsäalueista, johon pääsee tutustumaan kätevästi 2 kilometrin pituisella luontopolulla.

seitseminen27Pistäydyimme Koveron vaikuttavan 1930-luvun asuun entisöidyn museotorpan (avoinna kesäisin) pihalla pitämässä hengähdystauon…

seitseminen29…ennen Kirkaslammen mainiolla tulipaikalla pidettyä lounastaukoa:

seitseminen30Sieltä sitten hipsimme hyväkuntoisia polkuja pitkin Seitsemisharjua myötäillen takaisin luontokeskuksen pihaan. Aurinko paistoi ja mäkinen maasto oli sopivan haastavaa rinkka selässä tarvottavaksi. Matkaa kertyi tälle päivälle yhteensä reilut 10 kilometriä. Mukava reissu päättyi siihen, kun taivaalta alkoi tipahdella alati kiihtyvää tahtia hiutaleita. Lunta tupaan!

Kartta.

ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6876142 E 308843

Lähteet:

http://www.luontoon.fi/retkikohteet/kansallispuistot/seitseminen/sivut/default.aspx

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.