Syyskuinen Jurmo tuoksuu mereltä ja hunajalta

Rauhallinen tuntien laivamatka kaukaiselle Jurmon saarelle pysäyttää hälisevän ihmismielen ja hiljentää ajatukset. Matka m/s Eivorilla kauniiden saaristolaismaisemien läpi on mitä oivallisin pohjustus sille, mitä tuleman pitää: hiljaisuudelle ja mykistävälle suomalaisen saaristoluonnon kauneudelle.

Laiva lähtee Nauvon Pärnäisistä ja matka Jurmoon kestää kolmisen tuntia. Laivan henkilökunnalle on hyvä ilmoittaa, että aiot jäädä pois Jurmossa. Muutoin laiva saattaa pyyhkäistä Jurmon ohi suoraan Utön saarelle. Laivamatka on ilmainen ja sen aikana pysähdytään yleensä myös Nötössä ja Aspössä.

Vierailin Jurmossa ensimmäistä kertaa viime maaliskuussa. Tällä viikolla sain kokea syyskuisen Jurmon, joka rännän ja myrskytuulen sijaan tulvi kukkeimmillaan hohtavaa kanervaa.

Saavuimme Jurmoon maanantaina iltapäivällä. Ensi kertaa saareen saapuva saattaa olla vähän hukassa, mutta ei kannata olla huolissaan. Tavarat heitetään lava-auton kyytiin. Auto ajaa kylään ja sinä kävelet tietä pitkin perässä, matkaa on ehkä kilometri, eikä eksymismahdollisuutta ole. Seuraat vain muita. Saapuessasi mökillesi tavarasi ovat jo siellä.

Kylätie johtaa satamasta suoraan kylään.

Kylätie johtaa satamasta suoraan kylään.

Heti kylään saavuttaessa vastassa on Jurmon kaunis pieni kappeli. Sen vierellä on pieni hautuumaa, jonne pitkän aikaa haudattiin myös utöläisiä, ennen kuin Utö sai oman hautausmaansa.

Kappelin ovessa on tukeva munalukko, mutta mökki-isäntä neuvoo, keneltä avaimen saa. Tällä kertaa me emme onnistuneet tavoittamaan avaimenhaltijaa, joten kappelin sisätilat jäivät näkemättä.

Jurmon kappeli on kauniilla paikalla.

Jurmon kappeli on kauniilla paikalla.

Olin vuokrannut minulle ja sisarelleni pienen Fjäderkammare-tuvan Klas Mattsonilta Jurmon kylän keskustasta kahdeksi yöksi. Huone on vaihtoehdoista edullisin ja soma kuin mikä. Kaksi yötä kahdelta ihmiseltä maksoi yhteensä 90 euroa. Varattuamme huoneen saimme hyvissä ajoin sähköpostiin kaikki tarvittavat tiedot ja ohjeet.

Suloinen Fjäderkammare on vakiomökkini Jurmossa.

Suloinen Fjäderkammare on vakiomökkini Jurmossa.

Tupa oli lämmin ja kerrossängyn ja ruokapöydän lisäksi se sisälsi kaikki keittiökalusteet, kuten lieden, jääkaapin ja astiat. Mukanamme oli vaatteiden lisäksi vain makuupussit ja ruokaa, koska saarella ei ole kauppaa. Vesi piti kantaa kaivosta ja tarvittaessa lämmittää liedellä esimerkiksi tiskaamista varten. Lisäksi huussi oli muutaman askeleen päässä toisessa rakennuksessa.

Lähdimme heti kävelemään, koska Jurmossa käveltävää riittää! Saari on 3,5 kilometriä pitkä ja pirunpeltoa on joka suunnalla. Loputtomien, pohjattomien kivikenttien kivet ovat pyöreitä ja niissä talsiminen on enemmän tai vähemmän vaivalloista riippuen kivien koosta. Pienet pyöreät kivet luistavat massana pois jokaisen askeleen alta. Mutta on se myös hauskaa. Isommilla kivillä on helpompi edetä.

Mönkijäreittejä ja polkuja on ympäri saarta. Tämä tie johtaa itäkärkeen.

Mönkijäreittejä ja polkuja on ympäri saarta. Tämä tie johtaa itäkärkeen.

Matka kohti Jurmon itäistä kärkeä, Österrävetiä, oli paljon pidempi kuin miltä se aluksi näytti. Ensiksi ylitimme kanervikkoisen laakean mäen, jolta aukeni upea näkymä merelle. Paikka kuulemma kuhisi kyitä, mutta emme osuneet näkemään yhtään.

Minulla oli jaloissani kumisaappaat, koska muistin kai alitajuntaisesti kaivanneeni niitä silloin maaliskuussa, kun ryömimme räntäisessä Jurmossa. Siskolla oli lenkkarit. Hyvät kengät ovat aivan ehdoton juttu Jurmoon tutustuttaessa, koska käveltävää on niin paljon ja pirunpellossa mönkiminen ei aina ole helppoa. Heppoisilla kesäkengillä voi viettää aikaa kylän alueella, mutta kauas niillä ei pääse. Siskolla oli mukana kangasteippiä, ja sitä myös tarvittiin. Kuin ihmeen kaupalla kumpikaan meistä ei onnistunut taittamaan nilkkaansa tai saamaan edes hiertymiä kaiken sen kivihyppelyn lomassa.

Jurmossa on paljon polkuja sinne tänne, mutta maasto ei aina ole helppokulkuista. Myös kyitä kannattaa varoa.

Jurmossa on paljon polkuja sinne tänne, mutta maasto ei aina ole helppokulkuista. Myös kyitä kannattaa varoa.

Matkalla Österrävetiin löysimme kanervaniittyjen keskeltä kivikehiä. Kehistä käytetään nimitystä Munkringar. Ne on viitoitettu kylästä ja myös kylätien varrelta, mutta viitoitus ei vie perille saakka, vaan kehien löytämiseksi on pidettävä silmänsä auki ja tiedettävä, mitä etsiä. Kivikehien merkityksestä ei olla täysin varmoja, vaikka niitä on tutkittu ensimmäisen kerran jo 1700-luvulla. Oletus on, että Kökarin saarella asuvat fransiskaanimunkit olisivat rakentaneet kehät omiin majoitustarkoituksiinsa käydessään kalassa Jurmon alueella.

Tämäntyyppisiä kivikehiä on Jurmossa neljä. Sijainnit näkyvät kartalla, maastossa opasteita ei ole perille saakka.

Tämäntyyppisiä kivikehiä on Jurmossa neljä. Sijainnit näkyvät kartalla, maastossa opasteita ei ole perille saakka.

Kivikehien lähettyviltä sisäsaaren puolelta löytyi myös hiekkakentälle tehty kivirengasmuodostelma. Kartoissa tästä ei ollut merkintää ja tapaus näyttää melko tuoreelta, mutta yhtä kaikki todella vaikuttavalta ja kauniilta. Kukahan sen on tehnyt ja miksi?

Tästä kauniista paikasta ei ole Jurmon kartoissa mainintaa.

Tästä kauniista paikasta ei ole Jurmon kartoissa mainintaa.

Lähempänä Österrävetiä on hiljattain kulotettu maata. Mustan maan keskeltä erottuu vanhan kappelin jäännös, suuri, nelikulmainen kivikehä. Kyseessä on Grönnvikenin kappelijäännös, jonka oletetaan olevan Jurmon nykyisen kappelin edeltäjä ja peräisin aikaisintaan 1500-luvun alusta.

Vanhan kappelin kivikehä erottuu kulotuksen keskeltä itäisessä Jurmossa.

Vanhan kappelin kivikehä erottuu kulotuksen keskeltä itäisessä Jurmossa.

Kiven määrää Jurmon saarella ei pysty sanoin kuvailemaan, eikä sitä voi myöskään mielessään edes kuvitella. Se on nähtävä ja koettava. Österrävetiin johtaa mönkijätie korkean pirunpeltoharjanteen koko pituudelta. Kivimassa tuntuu täyttävän koko maailman. Niemen kaukaisin kärki on hiekkainen ja vajaan metrin leveä, kunnes se kapenee ja katoaa veteen kokonaan. Saapastelin kärjen vedessä tyytyväisenä ja ihailin merta ja edessä alkavaa Jurmoa, Juurimaata.

Jurmon itäkärki.

Jurmon itäkärki.

Paluumatkalla törmäsimme saaren matalassa, joskin melkein satavuotisessa mäntymetsässä rengastajasetään, jolla oli varpushaukkanaaras kädessään. Jurmon kylässä on lintuasema ja metsässä verkkoja, joista lintuasemalla kulloinkin viipyvät ihmiset käyvät säännöllisesti lintuja hakemassa ja rengastamassa.

Varpushaukkatytsy sai renkaan jalkaansa.

Varpushaukkatytsy sai renkaan jalkaansa.

Jurmossa on nykyään pieniä metsäalueita, joista keskeisin on nimenomaan kylän vieressä sijaitseva mäntymetsä. Sen puut ovat riveissä. Muihin metsiin emme tulleet poikenneeksi. Tarinan mukaan kuningas Kustaa Vaasa on aikoinaan määrännyt Jurmon metsät poltettaviksi ja jurmolaiset tapettaviksi, koska nämä olivat tulia sytyttämällä ohjanneet laivoja karille ryöstääkseen saaliin. Tarina kertoo, että yksi mänty selviytyi… Mutta kasvaa saarella nykyään myös lehtipuita, paljon esimerkiksi pihlajia.

Palattuamme mökillemme oli ruoka-aika, minkä jälkeen pakkasimme hiukan jälkkäriä mukaan ja menimme läheiselle rantakalliolle herkuttelemaan. Aurinko paistoi ja tuulenvire viilensi… Meri oli sininen ja rauhallinen, eikä kello ollut paljon, mutta Österrävetin väsyttäminä painelimme pehkuihin.

Jurmon kylällä on näin kaunis ranta. Ihanteellinen piknikille!

Jurmon kylällä on näin kaunis ranta. Ihanteellinen piknikille!

Aamulla mökin oven avattuamme alpakat marssivat määrätietoisena letkana ovemme editse. Niitä on kolme ja ne elelevät saarella ja kylässä ainakin ajoittain ilmeisesti täysin vapaina. Törmäsimme niihin milloin missäkin. Hauskoja kavereita, mutta kunnioittaa niitä ehdottomasti kannattaa. Suoraan alpakan takana ei kannata seistä.

Mökki-isäntä Mattssonin alpakat aiheuttavat hilpeyttä turisteissa.

Mökki-isäntä Mattssonin alpakat aiheuttavat hilpeyttä turisteissa.

Suuntasimme satamaan, jossa tutustuimme Iurima-näyttelyyn. Jurmo on osaksi Saaristomeren kansallispuistoaluetta ja Metsähallitus on koonnut sataman pieneen mökkiin hienon näyttelun Jurmon luonnosta, historiasta ja kulttuurista. Suosittelen Jurmoon saapuvalle näyttelyyn tutustumista aivan ensi tilassa, koska näyttelystä lähdettyäsi olet oman onnesi nojassa maastossa kulkiessasi: nähtävyyksiä, kuten kivikehiä tai kappelin raunioita, ei ole merkitty maastossa minkäänlaisella kyltillä, infotaululla tai edes sellaisella opasteella, joka veisi perille saakka. Ilmeisesti Iurimasta saa kesäaikaan esitteitä, joissa kohteet ovat kartalla, mutta nyt niitä ei ollut enää tarjolla. Otimme siis seinällä olevasta kartasta kuvat ja yritimme niiden avulla suunnistaa maastossa.

Iurima-näyttely on hieno ja monipuolinen. Siihen kannattaa ehdottomasti tutustua heti matkan aluksi.

Iurima-näyttely on hieno ja monipuolinen. Siihen kannattaa ehdottomasti tutustua heti matkan aluksi.

Iuriman jälkeen tutkimme saarta lännen suuntaan. Ihmisiä asuu Jurmossa vakituisesti noin kymmenen, ja turisteja siellä oli tällä kertaa meidän lisäksemme myös noin kymmenisen ihmistä. Osa heistä lintuaseman miehiä. Suurella aavalla saarella on helppo olla omissa oloissaan, näkemättä ja tapaamatta ketään, jos niin valitsee. Pikkuruisessa kylässä sen sijaan on yleensä aina joku liikkeellä, eli yksin ei ole pakko olla.

Satamasta länteen on Moringharun niemi (kuvassa takana) jossa on muun muassa erinomainen leiripaikka.

Satamasta länteen on Moringharun niemi (kuvassa takana) jossa on muun muassa erinomainen leiripaikka.

Jurmon pieni kylä on varsin kotoinen. Kalliolla keskellä kohoaa tuulimylly, ja sen ympärillä on erilaisia pieniä mökkejä. Saaren vakiasukkaat asuvat kylän länsipuolella. Jurmon kylän talot ovat puisia ja kauniita, hyvin hoidettuja ja sympaattisia.

Iloa syntyy alpakoiden lisäksi kylän kanoista ja ankoista, jotka varsin vapaasti tassuttelevat ympäriinsä. Toisena aamuna kana ilmestyi kuikuilemaan mökkimme kynnykselle, kun pidimme ovea auki.

Saimme aamupalasta kiinnostuneita vieraita.

Saimme aamupalasta kiinnostuneita vieraita.

Ylämaankarja laidunsi saaren länsikärjessä, mutta emme uskaltautuneet turhan lähelle. Saaren länsipuolella on myös suuri sisälampi, jonka rannalla törmäsimme jälleen alpakoihin. Itseeni saaren itäosat tekivät länsipäätä suuremman vaikutuksen, lähinnä ehkä idän upeiden kanervamaisemien vuoksi. Länsiosaan ei myöskään saa mennä huhti-heinäkuussa lintujen pesimärauhan takia.

Högberget tarjoaa kauniit näkymät sekä Jurmon kylään idässä että satamaan lännessä.

Högberget tarjoaa kauniit näkymät sekä Jurmon kylään idässä että satamaan lännessä.

Kuljettaessa kylän ja sataman väliä ohitetaan kalliokukkula nimeltä Högberget, jonne vie myös useita polkuja. Högbergetin ympärillä hehkuu syyskuussa yksi Jurmon kauneimmista kanervaniityistä. Upeita kanervikkoja on myös kylästä nähden mäntymetsän toisella puolella. Molempina aamuina avatessani mökkimme oven sain tuntea ihanan hunajan tuoksun, joka leijui saaren yllä.

M/s Eivoriin tulee soittaa vähintään tuntia ennen, kuin sen aikataulun mukaan pitäisi olla Jurmossa. Näin laivalla tiedetään, että kyytiin tulijoita on. Matkatavarat kuljetetaan jälleen lava-autolla satamaan, jossa lajitellut roskat laitetaan roska-astioihin.

Eivor ei aina automaattisesti pysähdy Jurmossa, joten laivan henkilökunnalle tulee ilmoittaa, jos jäät Jurmossa pois tai hyppäät Jurmosta kyytiin.

Eivor ei aina automaattisesti pysähdy Jurmossa, joten laivan henkilökunnalle tulee ilmoittaa, jos jäät Jurmossa pois tai hyppäät Jurmosta kyytiin.

Palaan Jurmoon taatusti vielä aina kun mahdollista. Jurmo on paikka rauhoittumiselle, joten itse välttelisin kesän turistisesonkia. Syksy, talvi ja varhainen kevät ovat erityisen hienoja vuodenaikoja Jurmossa vierailemiselle.

Mökin vieraskirjaan oli joku kirjannut hienon ajatuksen: Jokaisen elämässä pitää välillä olla vähän Jurmoa.

Kartta löytyy täältä. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6644954 E 197609
Majoitusmahdollisuuksia voi tutkailla täällä.

Juttu maaliskuisesta Jurmosta löytyy Oleminen-blogistani täältä.

3 replies
  1. Satu Salkunen
    Satu Salkunen says:

    Hei! m/s Eivor liikennöi Jurmoon päivittäin, sanotaan, mutta m/s Eivorin aikataulussa ei kuitenkaan ole joka päivä menoja ja paluita Jurmoon. Enköhän ymmärrä aikataulua oikein? Pääseekö Jurmoon ja pois päivittäin?

    Vastaa
    • Jonna Välikangas
      Jonna Välikangas says:

      Hei Satu!

      Eivorin kesä- ja talviaikataulut poikkeavat hieman toisistaan. Talviaikataulu on voimassa toukokuun loppuun.

      Talviaikataulun aikana Eivor ei liikennöi tiistaisin. Sunnuntaisin laivalla pääsee vain Jurmosta pois, ei siis Jurmoon. Vastaavasti torstaisin pääsee vain Jurmoon, mutta ei Jurmosta pois.

      Muina viikonpäivinä pääsee molempiin suuntiin.

      Kesäaikataulun aikana laiva liikennöi molempiin suuntiin myös tiistaisin. Sen sijaan kesätorstaisin ja -sunnuntaisin laiva liikennöi vain yhteen suuntaan (torstaina Jurmoon, sunnuntaina Pärnäisiin), talviaikataulujen tapaan.

      Toivottavasti tästä oli apua. Linkkaan tähän vielä osoitteen, josta aikataulut löytyvät. Niihin on merkitty myös pyhäliikennöinnin aikataulu.

      Osoite kesäaikatauluille on: http://www.rosita.fi/Ut%C3%B6-kes%C3%A4aikataulu-2015

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi