Syrjäinen saariparatiisi Saaristomerellä – Jungfruskär

jungfruskar (16)Muutama vuosi sitten katselin Ruissalon Tammenterhon opastuskeskuksessa valokuvanäyttelyä, jossa oli pääkaupunkiseutulaisen kameraseuran kuvia Jungfruskäristä. Samoihin aikoihin kuulin, että erään kaverini naisystävä oli ollut saarella talkooleirillä. Näin mielenkiinto Jungfruskäriin heräsi.

Jungsfruskäriin ei kuitenkaan pääse ihan noin vain. Julkista kuljetusta lähellä Ahvenanmaata sijaitsevaan paikkaan ei ole. Omalla veneellä sinne on toki mahdollista mennä. Mutta sellaista en omista, enkä tunne ketään jonka kyytiinkään voisi hypätä.

Huhtikuussa huomasin Saaristomeren kansallispuiston ilmoituksen. Jungfruskäriin järjestetään retki kesäkuun alussa. Ilmoittauduin välittömästi.

Jungsfruskär on Saaristomerellä keskellä Kihtiä sijaitseva saariryhmä, noin 28 kilometriä Korppoon Galtbystä länteen. Se kuului ennen Houtskarin kuntaan, mutta on kuntaliitosten myötä nykyään osa Paraisten kaupunkia.

Suurimmat saaret ovat Storlandet, Nölstö ja Hamnö. Storlandetin 120 hehtaarin pinta-alasta 100 hehtaaria kuuluu Metsähallituksen hallinnoimaan Saaristomeren kansallispuistoon.

Jungfruskärin saaret ovat toimineet vuosisatojen ajan merenkulkijoiden pysähdyspaikkana. Ruotsin vallan aikana siellä on tiettävästi toiminut merimieskrouvi.

Saarilla asui 1800-luvun alkupuolelta lähtien torppareita, jotka viljelivät perunoita ja kasvattivat karjaa rehevillä niityillä ja lehdoissa. 1900-luvun alussa Jungfruskärissä oli peräti 43 asukasta.

Jungfruskäriin perustetiin vartiolinnake kesällä 1940. Suurimmillaan sen vahvuus oli noin 200 miestä. Sodassa linnakkeen tehtävän oli suojata merirajaa vihollisen mahdolliselta hyökkäykseltä demilitarisoidulta Ahvenanmaalta.

Talvisodassa neuvostoliittolainen pommikone räjähti suomalaishävittäjän tulituksesta ja putosi Hamnön saaren edustalle. Koneen miehistöstä yksi selvisi, mutta hänet ammuttiin jäälle yrittäessään paeta. Lentäjä on haudattu Storlandetin eteläosaan. Saarelaiset hyödynsivät pudonneen lentokoneen osia omissa rakennuksissaan.

Jungfruskärissä oli varusmiehiä 70-luvun puoliväliin asti. Puolustusvoimilta saaret siirtyivät Metsähallitukselle vuonna 1999. Armeijan rakennuksia on saarilla yhä. Muun muassa kasarmi, rantasauna ja varastoja.

jungfruskar (1)

Ajelu Turusta Korpoströmin Saaristokeskukseen kestää pari tuntia. Matkalla on kaksi lossia. Ensimmäinen Paraisten ja Nauvon välissä, toinen Nauvon ja Korppoon välissä. Lähdimme matkaan seitsemän aikoihin aamulla.

Keli oli aamutuimaan todella kehno. Vettä tuli pahimmillaan kuin saavista kaataen. Perille päästyämme sade lakkasi ja ilma alkoi kirkastua. Lopulta lämpötila kohosi päivällä hikisiin mittoihin.

Vuonna 2004 perustettu Saaristokeskus kummastutti laajuudellaan. Näinkin syrjästä löytyy muun muassa hotelli, 120 paikkainen auditorio, ravintola ja 80 hengen terassi. Korpoström on Saaristomeren kansallispuiston toinen huoltotukikohta Kemiönsaaren Kasnäsissä sijaitsevan Sinisimpukan luontokeskuksen kanssa.

jungfruskar (15)

Merimatka Korpoströmistä Jungfruskäriin kesti suunnilleen tunnin verran. Matkalla ohitimme Gyltön linnakesaaren ja Silja Linen Galaxy -laivan. Puolustusvoimat lakkautti Gyltössä toimineen rannikkopatteriston vuonna 2007.

Jungfruskärin Storlandetissa oli vastassa jo eläkkeelle jäänyt Metsähallituksen mies Leif Lindgren, joka toimi oppaanamme. Parempaa asiantuntijaa tuskin löytyykään Jungfruskäristä kertomaan. Vuonna 1980 ensimmäisen kerran saarella käynyt ja siellä vuosikymmeniä työskennellyt Lindgren kertoi yksityiskohtaisesti paikan historiasta ja luonnosta.

jungfruskar (2)

Valtavan informaatiotulvan sulatteleminen olisi vaatinut muistiinpanojen tekemistä. Ei tietenkään ole Lindgrenin vika, jos hoitaa työnsä hyvin – satuin vaan unohtamaan välittömästi kaikki kasvien nimet, joita hän saarella esitteli.

Lindgrenin suunnittelema luontopolku oli kätevä tapa tutustua Jungsfruskäriin. Mereltä käsin karulta vaikuttavat saaret ovat hyvinkin moninaisia kasveiltaan ja lajistoiltaan. Polku kiemurteli halki ketojen, kallioiden ja lehtojen.

jungfruskar (4)

Kummallisen näköiset katkotut koivut pelloilla osoittautuivat lehdesniityiksi. Sellaiseksi kutsutaan puita kasvavaa niittyä. Lehdesniityillä on perinteisen niiton lisäksi puut lehdestetty eli niistä on katkottu oksia, jotka on sidottu kerpuiksi. Kerput syötettiin karjalle talviravinnoksi.

Lintuja Storlandetin lahden poukamassa ei käyntimme aikana juurikaan ollut. Ornitologeilla pitäisi normaalisti riittää katseltavaa huomattavasti enemmän. Lidgrenin mukaan saarella asuu jopa kurkipariskunta. Se on lajille harvinaista, koska lintu ei yleensä viihdy tällaisessa ympäristössä.

jungfruskar (5)

Luontopolku kulki halki niittyjen. Niiden luulisi olevan varsinaisia punkkipesiä. Yhtään ei tiettävästi tarttunut matkaan. Lindgren kertoi, että hänellä on punkkeja riittänyt vuosien saatossa aikamoinen liuta. Vaikka olimme varustautuneet pitkin housuin ja tuhdein vaelluskengin, ei hänen mukaansa moinen vaatekerta estä punkkeja tippaakaan.

jungfruskar (13)

Luontopolun varrella näkyi armeijan entisiä rakennuksia. Vanha kasarmi kuulemma vaatisi niin suuren remontin, ettei sitä kannata korjata. Sen annetaan lahota pystyyn kaikessa rauhassa. Piharakennus sen sijaan toimii nykyään enegiantuottajana. Katolla on aurinkokennoja.

Puolustusvoimien vanhoja tykkejä oli matkamme varrella kaksi. Toinen niistä oli naamioitu mökiksi.

jungfruskar (7)

Jungfruskärissä järjestetään vapaaehtoivoimin talkooleirejä. Loppukeväästä niitä oli kaksi. Leirien tarkoituksena on hoitaa perinnemaisemaa ja raivata niittyjen aluskasvillisuutta esille.

Kymmeniä nautoja ja lampaita saapui rouskuttamaan Storlandetiin rehevää maaperää muutama päivä käyntimme jälkeen.

jungfruskar (8)

Jungfruskärin reissusta muodostui kuluvan kesän toistaiseksi paras päivä. Kannattaa käydä siellä jos vaan suinkin on mahdollisuus. Upea saaristoluonto suorastaan lumoaa ja Storlandetin saarella olisi viihtynyt paljon pitempäänkin.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6681623 E 171873

Julkaistu aiemmin Kaislatuuli-blogissa.

2 replies
  1. Raisa Tanner
    Raisa Tanner says:

    Kiva kirjoitus retkipäivästä upealle Jungfruskärin saarelle. Ken kiinnostuu voi seurata nettisivujani http://www.saaristopolku.fi. Järjestän jo kahdeksatta vuotta retkiä Saaristomeren kansallispuiston eri saariin ja Ahvenanmaalle. Retkien järjestäminen antaa minulle hurjasti iloa ja voimia. On mahtavaa viedä ihmisiä näihin upeisiin kohteisiin. Saaristomerellä Jungfruskär on ollut pääkohteeni. Retket ovat useimmiten kolmen yön mittaisia. Tuossa ajassa pääsee tutustumaan saareen ja saa nauttia varhaisista aamuista lintutornilla, kuunnnella alkukesän yölaulajien konserttia tai muuten vain ehtii kuljeskella saaren polut suuntaan jos toiseenkin. Nettisivuilta tai FB sivuilta voi katsoa koska retkiä järjestetään. Myös räätälöidut porukkaretket (yhdistykset, kaveriporukat ym.) onnistuvat kauttani. Yhteystietoni löytyvät myös Saaristomeren kansallispuiston nettisivuilta kohdasta Yhteistyötahot. retkiterveisin Raisa

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi