Syntymäpäiväkävelyllä aurinkoisella Torronsuolla
Sain syntymäpäivänäni päättää, mitä teemme. Asiaa ei tarvinnut kauan miettiä ja halusin päästä jonnekin luonnon keskelle kävelyretkelle. Olin Torronsuon kansallispuistosta lukenut aikaisemmin luontoon.fi-sivustolta ja etsinyt kuvia ja blogikirjoituksia. Paikka vaikutti mielenkiintoiselta ja päätimme lähteä sinne. Netistä tulostamani esitteen kartan mukaan lähdimme reissuun, olimme käyneet jo aikaisemmin Liesjärven kansallispuistossa, joka on hiukan samoilla nurkilla. Perinteitä noudattaen kuitenkin kerran ajoimme harhaan ennen, kuin löysimme perille.
Kuten arvata saattaa, paikkahan on pitkälti suota. Mutta myös paljon enemmän. Suo itsessään on kaunis paikka. Olen jostain syystä aina pitänyt soista, ehkä se on järvimaisemien ohella kuitenkin sellaista perinteistä suomalaista maisemaa kaikessa rehellisyydessään. Reittimerkinnät olivat täälläkin ihan uuden tuntuisia ja reitit on hyvin merkattu. Pitkospuut olivat hyvässä kunnossa ja jalat pysyivät kuivina.
Ajoimme auton Kiljamon pysäköintialueelle. Oikeastaan Torronsuolla on vain yksi merkitty reitti. Kun tuota karttaa katsoo, niin näkee Kiljamon P-merkin olevan ruskeiden polkujen risteyksessä. Suosittelen kävelemään ensin näköalatornille, sinne pääsee parkkipaikalle tullen katsottuna vasemmalle vievä polku. Me menimme toista reittiä ja parkkipaikalle palatessamme kävimme vielä tornilla syömässä hiukan evästä ja ihailemassa maisemia. Myötäpäivää reittiä kulkiessa alkuun kävellään hienoa suota pitkin, välillä hiukan metsän siimeksessä ja lopulta metsään ja louhokselle.
Härksaaren louhoksella on mielenkiintoinen opastetaulu, missä kerrotaan mitä kivilajeja on avolouhokselta aikoinaan louhittu ja tarkempaa historiaa. Louhos alkuun näytti huijaukselta, se oli vain sammaloitunut kuoppa. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että siellä oli todella kauniita ja kiiltäviä kiviä. Tärkein kivilaji oli kvartsi, josta tehtiin 1700-luvulla lasia. Olimme Somerossa käyneet kaupasta eväitä ostamassa ja louhoksella pidimme pienen evästauon.
Louhoksen jälkeen kävelimme palan matkaa metsää pitkin, välillä hiekkatietä pitkin. Polku taittoi sitten uudestaan metsän puolelle ja kaunista koivikkoa pitkin tulentekopaikalle, missä oli myös korkea lintutorni, josta avautui upea näköala Torronsuon ylle.
Luulen, että tämä tulentekopaikka ei kuulu Torronsuon kansallispuiston hoitoon, koska sitä ei ollut reittikarttaan merkitty. Kota oli hyvin varusteltu ja polttopuita löytyi. Juttelimme matkalla yhden Torron kylän asukkaan kanssa ja hän kertoi, että kotapaikalla kyläläiset järjestävät kaikenlaisia tapahtumia aika ajoin.
Näköala- tai lintutorni, mikä nyt onkaan oikea termi, oli rakennettu korkeahkon kallion päälle. Tornista on varmasti mukava kiikaroida tai valokuvailla suon eläimiä ja lintuja. Tornikin saattaa olla tosiaan Torron kylän asukkaiden rakennuttama.
Reitti jatkui nuorta koivikkoa pitkin jälleen hiekkatielle ja pienen kävelyn jälkeen saavuimme Torron kylään. Kylä oli todella idyllinen maalaiskylä ja ihmiset tervehtivät meitä ja eräs jäi juttelemaankin hetkeksi. Kylänraittia pitkin oli todella mukava kävellä.
Kansallispuiston reittiohjeessa luki, että kylän läpi kävellessä tarvitsisi kartan, koska reitti on puutteellisesti merkattu. Puutteellisuus oli varmaankin korjattu, koska joka risteyksestä löytyi reittimerkinnät ja me emme onnistuneet eksymään kertaakaan. Itse kyllä aina vähintään tulostan jonkinlaisen karttalappusen mukaan, joka paikkaan ei kuitenkaan viitsi maastokarttaa ostaa.
Ilmat olivat meille jälleen suosiolliset ja oli todella lämmin tunne kävellä kylän poikki. Kaunis maalaismaisema, sininen taivas ja poutapilvet oli juuri sellaista, mitä halusin ihastella ja haaveilla, jos joskus itsekin pääsisi vastaaviin maisemiin muuttamaan.
Kiljamon tulipaikka ja näkötorni
Torron kylän jälkeen oli ikävä osuus, kun reitti kulkee maantien vierellä kilometrin verran. Risteyksessä kylttiin joku oli piirtänyt lisänuolen, koska helposti olisi jatkanut matkaa asfalttitien yli, mutta reitti tosiaan kulkee tätä isomman tien piennarta pitkin ja n. kilometrin päässä se kääntyy jälleen hetkeksi suolle, josta on vain kivenheiton matka takaisin parkkipaikalle.
Koska emme osuneet alkureitillämme Kiljamon näköalatornille, piipahdimme vielä sen kautta. Tulentekopaikka näytti ihan hyvältä, käymälät olivat siistit ja toimivat sekä polttopuitakin löytyi kivasti.
Tästä tornista oli vieläkin hulppeammat näköalat suolle, mitä edellisestä. Tornissa ihailimme maisemia, ihanaa säätä sekä söimme loput eväämme pois. Torronsuolta mieleen jäi mahtavan upea suo pitkospuineen, hyvin merkatut reitit, Torron lämminhenkinen maalaiskylä, ärsyttävä maantieosuus ja näköalatornit.
Lisää napsimiani valokuvia voit katsella täällä.
Kiljamon pysäköintialueen löydät tästä kartasta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit
N 6738360 E 313391.
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!