Suuntana syksyinen Meiko

Lähdin tutkimaan vaihtoehtoja tutuille reiteille pääkaupunkiseudun lähistöllä. Kun aikaa on käytettävissä vajaa päivä, sen viettää mieluiten ulkosalla auton sijaan. Karttatutkailun jälkeen löytyi minulle vielä vieras alue, Meikon ulkoilualue. Meiko on Kirkkonummen keskustasta, noin 10 minuutin ajomatkan päästä pohjoiseen. Alue on varsin tuntematon ulkopaikkakuntalaiselle, eikä internetistäkään paljoa tietoa löydy. Lopullisen kimmokkeen lähtöön sain alueelle tehdystä geokätkösarjasta.

Meiko-järvi muodostaa yhdessä Lappträsk-järven kanssa yhden Suomen sadoista Natura 2000-suojelualueista. Järvet löytyvät Kirkkonummen ja Siuntion väliseltä raja-alueelta. Nämä järvet ja niiden ympäristö muodostavat yhdessä varsin monipuolisen luonnonsuojelualueen.

Meikon ulkoilualueelle voi tulla useampaa reittiä. Valitsin kartalta suoraviivaisimman tien Kirkkonummen keskustan pohjoispuolelta, josta oli opastus Volsintien varrelta. Myllykyläntietä ajamalla aina vedenpuhdistamolle asti, löytyy komean jyrkänne (Korsolamsbergen), jonka juurella on iso parkkialue autoille.

Päivän reittivalintani oli kiertää Meiko-järvi myötäpäivään. Varsinaisia merkittyjä reittejä ei ollut, mutta selkeitä ja paikoin leveitäkin polkuja löytyi. Apunani maastossa oli Karttapaikan maastokartta, josta sai hyvän yleiskuva alueesta. Järven rantaa seuraamalla ei voi isommin eksyä. Polkuja risteili erityisesti järven ympäristössä tiheään ja järven pohjoispuolelta löytyi leveimmät väylät.

Syksyn viileän kosteana aamupäivänä usva ei ollut vielä kokonaan haihtunut järven rannoilta, se tuo oman tunnelmansa tähän vuodenaikaan. Meikon rantojen lähistöltä löytyi paikoin isojakin korkeuseroja ja hienot maisemat järvelle päin. Tasaisen polun sijaan pääsi kiipeilemään kallioita ylös ja alas. Onnekseni mukana olivat tukevat kengät sateen liukastamille kallioille.

Järven lounaisrannoilta löytyy Porkkalan miehityksen ajoilta bunkkerit ja jäänteitä juoksuhaudoista. Näitä tuhottiin joidenkin tietojen mukaan ennen venäläisten lähtöä alueelta, mutta rakennelmat ovat ainakin osittain pystyssä ja hyvin löydettävissä. Porkkalan miehityksen ajan jäänteitä löytää paljon Kirkkonummen alueelta. Löytämäni bunkkerit olivat kiinnostavan näköisiä, sotahistoriallisia muistoja. Harmi vain, että kunnon taskulamput olivat jääneet matkastani, joten bunkkerin tutkiminen jäi tekemättä.

Kirkasvetisen Meiko-järven pohjoispuolelta löytyivät kunnolliset taukopaikat penkkeineen. Järven kiertämiseen saa helposti kulumaan puolikin päivää, joten tauolle oli tarvetta.  Hämmentävää järven ympäristössä oli roskisten sijoitus lähes jokaisen avoimen kallion lähistölle, tälle lienee ollut syynsä, mutta silmiinpistävää se on.

Paluumatkalla parkkipaikalla oli valtavasti autoja sunnuntaina, silti en kovin moneen ulkoilijaan törmännyt kierroksen aikana. Hiukan hämmentävää – ollaanhan ruuhka-Suomessa. Havaitsin Korsolamsbergenin jyrkänteen vasta paluumatkalla autolle.

Meikon alueen suojelun ymmärtää, sillä tällä rauhallisella alueella oli paljon erilaisia lintuja, kasveja, kääpiä ja sieniä. Vaihteleva ja monimuotoinen luonto yllätti, enkä yhtään epäile, etteivätkö suojelualueen muut osat sisältäisi yhtä hienoja paikkoja. Voin lämpimästi suositella päiväretkikohteeksi vaihtoehtona tunnetuimmille vaihtoehdoille pääkaupunkiseudun lähistöllä.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6670890  E 354197