Talvimaisema Oravivuorelta Päijänteelle

Struven ketjun mittauspiste Korpilahden Oravivuoren huipulla

Struven ketju on siitä erikoinen Unescon maailmanperintökohde, että se sijaitsee nykyään kymmenen eri valtion alueella. Niistä yksi on totta kai Suomi. Kolmiomittauksiin perustuvan ketjun avulla selvitettiin vuosina 1816-1855 maapallon täsmällistä muotoa ja mittoja hyvin tarkasti ja siitä on ollut apua myös oman maamme kartoituksessa. Ketju muodostuu 258 peruskolmiosta ja 265 peruspisteestä, joista Suomessa on 83. Unescon maailmanperintökohteista Struven ketju on Suomessa kuudes – ja ketjun peruspisteistä on meillä samoin suojeltu kuusi kappaletta. Yksi niistä on Puolakan mittauspiste Korpilahden Oravivuoren huipulla.

Struven ketjun opastetaulu Oravivuoren polun alussa.

Olen varustautunut maisemaretkelle lumikengin, kuten edelläni muutama päivä aiemmin seikkailleet kulkijat. Hyvät opasteet pitävät tosin huolen siitä, että reitillä ei eksy, vaikka valmiita jälkiä ei olisi. Polulle astahtaneet hirvet ovat kuitenkin päättäneet hetken harkinnan jälkeen jatkaa matkaa toisaalle.

Lumikenkien tekemä polkujälki, koivikon välissä.

Noin kilometrin matkalla tien varresta Oravivuoren laelle on tarjolla useampikin levähdyspaikka penkkeineen, mutta niillä ei ole ollut käyttöä aivan äskettäin.

Lumen peittämä opastaulu polun varressa.

Etenemistä voi seurata hauskasti karttaopasteiden alle kiinnitettyjen puukylttien metrimääristä – montako tultu, montako jäljellä. Täällä ei näänny!

Oravivuoren kallioita ja mäntyjä peittää lumi.

Oravivuoren kallioiselle huipulle nousu alkaa puuportaita pitkin. Ei haittaa yhtään, vaikka retkiseurana ei olekaan häikäisevä auringonpaiste ja kirkas sinitaivas. Lumen ja huurteen peittämät kalliot ja puut ovat yhtä kauniita pilvisenä päivänä.

Oravivuoren näkötornin yläosa pilkottaa lumisten mäntyjen välistä.

Oravivuoren huipulla kolmiomittaukset tehtiin vuonna 1834, mutta tämä torni on hyvin tuoretta tekoa, vuodelta 1997. Jo tornin juurelta (korkeus 193 metriä merenpinnasta) saa aavistuksen Oravivuorelta avautuvista näköaloista, mutta visiitti ei ole täydellinen ilman kapuamista aivan ylös asti.

Talvinen maisema Päijänteelle Oravivuoren tornin huipulta.

Huipulla ei tuule. Ilmavirtaa syntyy lähinnä siitä, että huokaisen syvään, ihastuksesta. Tämähän on lähes kuin olisin Kolin maisemissa, mutta löytyi paljon lähempää! Päijänteen jäältä erottuu pilkkijöiden hahmoja, mutta ääntäkään ei kuulu mistään. Näköala on varmasti huikaiseva mihin vuodenaikaan hyvänsä, myös esimerkiksi aurinkoisena kesäpäivänä, kun Päijänteen laineet liplattavat…

Lumiset puunlatvat, lumen ja jään peittämä Päijänne pilkottaa.

Tornista näkyy jään ja lumen peitossa olevaa järvimaisemaa silmänkantamattomiin. Ei aivan 360 asteen verran, mutta tuntuu että paljoa ei puutu; vain selkäni takana on metsäinen maasto.  Puolakan kolmiomittauspiste torneineen onnistui olemaan vielä hienompi retkikohde kuin osasin odottaa. Taidan olla ovela ja jättää itselleni seuraavan vierailun houkuttimeksi poikkeamisen Oravivuorelta Päijänteen rantaan kummelille, sulan maan aikaan.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 6866899  E 423011

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.