Saariston rengasreitti – pyöräilijän taivas


Aina ei tarvitse lähteä kauas nähdäkseen hienoja paikkoja ja kokeakseen mieleenpainuvia elämyksiä. Parhaat paikat löytyvät usein yllättävänkin läheltä. Maamme lounaisrannikon edustalle levittäytyy Euroopan laajin saaristo, jonka monipuolinen luonto ja tunnelmalliset kylät lumoavat kauneudellaan. Paras tapa tutustua siihen on hypätä pyörän selkään.

Saaristopyöräilijät

Saaristopyöräilijät

Jokainen reissu on oma tarinansa. Meidän tarinamme alkoi paahtavan aurinkoisena kesäpäivänä Mynämäen upean harmaakivikirkon varjosta, josta polkaisimme matkaan kohti Kustavintietä kulkevaa merkittyä rengasreittiä. Turun tuomiokirkolta pohjoiseen lähtevä suuri rengasreitti on pituudeltaan 250 kilometriä, ja se kulkee Naantalin kautta Askaisiin, Taivassaloon ja lännessä Kustaviin, josta matka jatkuu losseilla ja lautoilla varsinaiseen saaristoon – Iniö, Houtskär, Korppoo ja Nauvo ovat pääsaaret, joiden halki reitti kulkee takaisin mantereelle, Paraisten ja Kaarinan kautta Turkuun.

Pieni rengasreitti taas kääntyy Turun ja Paraisten jälkeen Nauvosta mielenkiintoisen Seilin saaren kautta Rymättylään ja sieltä Naantalin kautta takaisin Turkuun. Pyöräiltävää kertyy reippaat sata kilometriä. Oma reittimme oli näiden kahden yhdistelmä (kts. karttalinkki jutun lopussa), 180 kilometriä merta, aurinkoa, tuulta ja iloa.

Maisemaa Iniön saaren rannikolta

Alkukesän kuumimmat hetket osuivat matkamme alkuun, joten hikeä sai pyyhkiä otsalta kerran jos toisenkin. Taivas oli pilvetön ja sää tyyni, kun Pyheen kyläkaupasta eväät ostettuamme pysähdyimme jokunen kilometri myöhemmin ihailemaan kuvankaunista Muntin siltaa, joka yhdisti aikoinaan saaressa sijainneen Koiviston kylän mantereen puoleiseen Taivassaloon.

Vuonna 1850 valmistuneista kahdesta luonnonkivistä ilman sideaineita ladotusta kivisillasta on säilynyt vain toinen. Vaikka Kustavintie kulkeekin aivan vierestä, on linnunlaulun täyttämä ja vanhojen puiden varjostama silta suorastaan idyllinen taukopaikka. Istahdimme sillalle, söimme suklaata välipalaksi ja rauhoituimme hetkeksi kuuntelemaan luonnon omaa konserttia ennen kuin matka taas jatkui.

IMG_0236

Muntin silta on raikas tuulahdus menneistä ajoista.

Kustavintie on pyöräilyn kannalta reitin kenties hankalin osuus, sillä liikenne on varsin vilkasta. Autoilijat ovat kuitenkin tottuneet ohittelemaan asfalttitien reunaviivoja pitkin polkevia pyöräilijöitä.

Vehmaan kunnan alueelle saavuttuamme pysähdyimme lounaalle Vilu Cafén viileyteen. Maittavan grilliruoan lomassa oli aikaa myös tutkia Saariston Rengastien karttaa. Päätimme jättää Taivassalon keskiaikaisen kivikirkon tällä kertaa väliin ja poiketa sen sijaan Kustavissa. Kunnan kirkonkylä sijaitsee kuusi kilometriä rengasreitistä sivulle, mutta pitäähän sitä nyt kerran elämässä sielläkin käydä…

Kustavi oli positiivinen yllätys – puutalojen muodostama keskusta ja puinen kirkko pärjäävät kyllä ihan maanlaajuisessakin kauneusvertailussa. Kävimme myös rengasreitin varrelle palattuamme Kustavin savipajassa ja käsityöläiskylässä, jossa voi kesäisin tavata taitavia käsityöläisiä ja ostaa heidän kättensä tuotoksia. Paikalla on rautaa ja hopeaa työstävien seppien lisäksi myös kesäkahvila, keramiikkamyymälä sekä kaneja ja lampaita!

IMG_0253

Sepän pajassa valmistuu mitä erilaisimpia koriste- ja tarve-esineitä.

IMG_0256

Lampaat ovat lauhkeita ja leikkisiä.

Mannermaa jää taakse Kustavin Heponiemen kohdalla, josta lähtee ensimmäinen lautta kohti saaristoa. Autoja ei singahda tiellä ohitse enää kuin harvoin. Raikkaan meri-ilman tuntee kaikilla aisteillaan jo ennen laiturille saapumista, kun tuuli tuo tiedon meren läheisyydestä. Lokkien ja tiirojen kirkuna säestää saaristoreissun varsinaista alkua.

IMG_0263

Kaikki rengasreitin varrella olevat lauttayhteydet ovat ilmaisia paria poikkeusta lukuun ottamatta.

Täältä alkaa Paraisten saaristokaupunki. Kahdesta pääsaaresta – Jumosta ja Iniölandetista – koostuva Iniö käsittää kaiken kaikkiaan yli tuhat pientä saarta ja luotoa. Lännessä alkaakin jo Ahvenanmaan saaristo. Ympärivuotisia asukkaita on noin 240.

Vaikka kummankin saaren halki pyöräilee helposti alle vartissa, kannattaa välillä pysähtyä yksinkertaisesti vain hiljaa nauttimaan raikkaasta tuulesta ja saaristolaismaisemista. Meidän yllätykseksemme tielle hyppäsi Jumolla vain muutaman metrin päästä valkohäntäkauris!

Kiireettömille matkailijoille on saaristossa tarjolla esimerkiksi kalastus- ja lintubongausretkiä, mutta jo pelkän ympäröivän luonnon vuoksi jokaisella pikkusaarellakin viihtyisi pitempään.

Kävimme katsastamassa Iniön Norrbyssä kohoavan upean 1800-luvun vaihteen kivikirkon, jossa on sisällä saaristolaiseen tapaan laivan pienoismalli. Norrbystä lähtee myös 40 metrin korkeuteen Kasbergetille kipuava luontopolku, joka palkitsee patikoijan mukavalla saaristonäköalalla. Selkeällä säällä se ulottuu aina Ahvenanmaalle saakka.

IMG_0274

Iniön kivikirkko vihittiin käyttöön juhannuksena 1801.

Yhteysalusten aikataulut kannattaa selvittää etukäteen, sillä etenkin Kustavin ja Houtskarin välillä niiden vuorovälit ovat harvahkot. Me emme ennättäneet seuraavaan kohti Houtskarin Mossalaa puksuttavaan m/s Antoniaan, joten aurinkoinen päivä jatkui parin tunnin ylimääräisellä lepotauolla. Mikäpä siinä oli ollessa, kun sai ottaa aurinkoa lämpimillä kallioilla, lukea kirjaa ja syödä eväitä!

IMG_0279

Iniön kallioista maisemaa.

Tunnin merimatka Mossalaan kului rattoisasti saaristoa valokuvaten ja ihaillen. Olimme tällä kertaa aluksen ainoat matkustajat, joten tilaa oli hengittää! Perillä meitä odotti lomakylä, jonka alueella pääsee paitsi majoittumaan, myös halutessaan nauttimaan meren antimista ravintolassa, saunomaan ja patikoimaan. Majoitus kannattaa muuten saaristossa liikkuessa varata aina etukäteen, sillä majoituspaikkoja on tarjolla kävijämäärään nähden vähän.

Houtskarin entisen kunnan alueella on yli 700 saarta ja reippaat 600 asukasta. Kesämökkejä on peräti 800, mikä takaa pääsaarelle yllättävänkin kattavat palvelut. Mossalasta Houtskariin päästäkseen täytyy pyöräillä reilut 20 kilometriä ja mennä kahdella lossilla salmien ylitse.

Pienten saarten mosaiikissa tuo on jo kunnioitettava välimatka. Matkan varrella voi nauttia kauniista kyläkokonaisuuksista, joita hallitsevat kaikkialla kohoavat tuulimyllyt ja juhannussalot. Kylät kilpailevat keskenään siitä, kenellä on näyttävin salko, ja paikalliset juhannusjuhlat ovat takuulla kokemuksen arvoinen tapahtuma.

Tuulimyllyillä on ikää useimmiten jopa yli sata vuotta. Punaisiksi maalattuja tuulimyllyjä tarttuikin kameran muistikortille useampia kuin oli alun perin tarkoitus! Niiden lisäksi minua kiinnostivat myös joka ikisen pienenkin kylän puutalot – saaristo on perinnerakentamisesta kiinnostuneelle oikein mainio kohde, sillä kylien taloilla taisi olla lähes poikkeuksetta ikää sata vuotta ja rapiat. Tutkittavaa siis löytyy!

Asutus Houtskarissa on saariston mittapuulla vanhaa – alueen nimi on kuulemma muunnos seudun vanhasta suomalaisnimestä Hautasaari tai Hautasalo.

IMG_0289

Tuulimylly Houtskarin Björkön kylässä.

Hikisen päivän päätteeksi saavuimme myöhään iltapäivällä Näsbyn kirkonkylälle, Houtskarin ”pääpaikalle”. Meitä johdatti oikeaan suuntaan korkealla majesteettisesti liitelevä merikotka, joka näin sisämaan kasvateille oli upean erikoinen näky.

Onneksi paikallinen M-Market oli vielä klo 18 saakka auki, joten ehdimme hakea sieltä seuraavan päivän eväät ja juotavaa ennen kuin suuntasimme läheiseen Houtskärs Gästgifveriin syömään runsaan illallisen. Tarjolla on myös B&B-majoitusta. Kurniva nälkä helpottui kuin taikaiskusta, ja väsymys vaihtui levollisuuteen, kun tuumasimme, että nyt on oikeastaan aika mukava olla.

IMG_0305

Houtskarin kirkko

Kirkonkylän nähtävyyksiin kuuluvat mielenkiintoinen saaristolaismuseo, joka koostuu vanhoista rakennuksista (opastuksia järjestetään), sekä 1700-luvun alkuvuosina rakennettu punamullattu kirkko. Kyläkokonaisuus kuuluu saariston vanhimpiin ja on Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luettelossa. Ei ihme, sillä harvoin Suomessa törmää yhtä mielenkiintoisiin kyläkulttuurikohteisiin.

Kirkon takaa lähtee parin kilometrin mittainen kulttuuripolku. Matkaa Korppoon ja Houtskarin väliä liikennöivään lauttasatamaan (Kittuinen) on Näsbystä viitisentoista kilometriä.

Mikäli näillä seuduilla liikkuu, kannattaa poiketa myös esimerkiksi Hyppeisten kylässä, joka on varsinainen saaristoidylli. Kylästä löytyy majatalon ja ravintolan lisäksi paikallisia maatilan tuotteita ja käsitöitä myyvä liike sekä lähistöltä Borgbergetin näkötorni. Houtskariin kuuluu myös uskomattoman kaunis Jungfruskär, jonne tosin pääsee lähinnä vain omalla veneellä tai järjestetyillä retkillä.

IMG_0310

Kittuinen, Houtskari

Noin 2000 saaresta koostuvan Korppoon pääsaari, Kyrklandet, on nopeasti ajettu läpi. Matkan varrella voi poiketa Korppoon keskustassa, joka – harmi kyllä – sijaitsee kolmisen kilometriä rengasreitiltä etelään päin.

Saaren tärkeimmät nähtävyydet ovat 1300-luvun loppupuolella rakennettu harmaakivikirkko puuveistoksineen, kotiseutumuseo sekä arkkitehti Charles Bassin suunnittelema Korpo Gård, 1800-luvun alussa valmistunut kartano, joka nykyisin on yksityisomistuksessa.

Meillä oli kuitenkin monen muun matkailijan tavoin aikomuksena päästä ajoissa Nauvon Pärnäisiin, josta lähtee yhteysalus m/s Eivor kohti kiehtovaa ulkosaaristoa, joten Korppoo nähtävyyksineen sai jäädä toiseen kertaan.

IMG_0383

Auringonlasku Nauvon Pärnäisissä

Aamu valkeni tuulisena ja kuohupäät tanssivat merellä, kun m/s Eivor lähti satamasta viemään meitä päiväretkelle Utön majakkasaarelle. Samalla yhteysaluksella pääsee vierailemaan myös Berghamnin, Nötön, Aspön ja Jurmon saarilla, joista jokaiseen kätkeytyy oma paratiisimainen maailmansa.

Harmi, että yhdellä reissulla ei käytännössä juuri pääse vierailemaan kuin yhdellä saarella, sillä alus liikennöi harvahkon aikataulun mukaisesti, eikä paluumatkaa välttämättä ole saman päivän nimissä tarjolla. Utö (kuten myös aiemmin vierailemani Nötö) oli unohtumaton kokemus – viimeinen majakka ja ihmisten asuttama saari aivan Itämeren sylissä. Kyllä kannatti lähteä käymään!

IMG_0380

Taustalla kohoaa Utön majakka

Nauvon saarikaan ei ole pienen pieni eikä suuren suuri. Entisen kunnan saaristoon tosin kuuluu hulppeat 3000 saarta ja luotoa, mutta vakituisia asukkaita ei ole kuin noin 1500. Kesämökkeilijöitä ja lomailijoita sen sijaan riittää – kesäisin Nauvon alueella viettää aikaa keskimäärin 10 000 ihmistä!

Rengasreitti kulkee virallisesti päätietä pitkin Nauvon kirkonkylälle, mutta me päätimme tehdä mukavan koukkauksen saaren pohjoisrantaa myötäilevää hiekkatietä pitkin (kyltti osoittaa Mielisiin). Inhottavan puuskaiseksi yltynyt tuuli pysähtyi onneksi rannikkoa vartioiviin metsikköihin. Ympäröivät maalaismaisemat hivelivät silmiä ja mieltä:

IMG_0387

Tämän tien varrella voi myös majoittua ja harrastaa viinitilamatkailua. Hiekkatien muuttuessa asfalttitieksi edessä aukeaa puiden peittämä pitkä kalliomaisema, jonne kannattaa myös pysähtyä! Viitoitusta ei löydy, mutta näillä ohjeilla kyllä pääsee perille ihailemaan Finbyn jatulintarhaa, mieltä kiehtovaa kivilabyrinttia. Nauvon keskustaan on matkaa alle kaksi kilometriä. Patikoimme polkua pitkin ylös kallioille ja eteenpäin, ja siinä vaiheessa, kun usko alkoi loppua, huomasimme edessämme jatulintarhan ja pienen opaskyltin. Vaikuttava näky!

IMG_0391

Finbyn jatulintarha

Nauvo on saariston metropoli. Majoitus- ja ravintolapalveluja löytyy jopa enemmän kuin muilta saarilta yhteensä, ja satama kerää kesäaikaan niin suomalaisia kuin ulkomaalaisiakin turisteja. Tunnelma on lähestulkoon keskieurooppalainen.

Aina kun käyn Nauvossa, suuntaan ihailemaan paitsi sataman upeita maisemia myös kylän 1400-luvulla rakennettua harmaakivikirkkoa. Kirkossa on näytteillä vanhin säilynyt suomenkielinen Raamattu sekä vuodelta 1791 peräisin olevat Schwan-urut. Loistava akustiikka takaa vaikuttavan konserttielämyksen.

IMG_0395

Nauvon keskiaikainen kivikirkko

Nauvosta voisi jatkaa matkaa päätietä pitkin valloittavan Kasbergetin kautta kohti Paraisten vaikuttavia kalkkikivilouhoksia, ja sieltä Kaarinan Kuusiston piispanlinnan raunioiden ja Ryövärinholman luolan kautta Turkuun. Me kuitenkin hyppäsimme m/s Östernin kyytiin kohti Rymättylän Hankaa. Aluksen välipysäkki on kuuluisa Seilin saari, jonka puukirkko on nykyisin yksi saariston tunnetuimmista nähtävyyksistä.

IMG_0404

Rymättylän maasto on mäkistä.

Rymättylän Aaslaluodolle saavuttaessa huomaa, että nyt ollaan aivan erilaisissa maisemissa. Tasainen maasto jää kaukaiseksi haaveeksi, kun polkupyörällä kiitää ylös ja alas paikoin jyrkkiäkin mäkiä. Meno on hikistä, mutta se ei ympäröiviin maisemiin ja omiin ajatuksiinsa uppoutuneita pyöräilijöitä haittaa! Polkimia siivittää tieto siitä, että illalla pääsee saunaan…

Alkumatkasta voi poiketa vetämässä henkeä Karhuvuoren näköalatornissa, josta avautuu todella upea maisema yli saariston. Matkamme jatkuttua Hammarönsalmen lossin tuntumassa parveili merimetsoja, jotka kalastivat innokkaasti vuonomaisen jylhässä maisemassa.

IMG_0406

Hammarönsalmen lossi

Rymättylä on paikkakunta, jossa vanhan ajan nuottakalastusperinne elää yhä, vaikka ammattikalastuksen merkitys onkin viime vuosikymmeninä pienentynyt huomattavasti. Näyttävän keskiaikaisen kivikirkon vierestä löytyy kuuluisa nuotanvetäjäpatsas, taiteilija Raimo Äijälän teos vuodelta 1977:

IMG_0412

Nuotanvetäjäpatsas Rymättylässä

Tihkusade oli jälleen vaihtunut porottavan kuumaksi auringonpaisteeksi, mutta sinnikäs vastatuuli teki matkanteosta hankalan. Ylä- ja alamäet (etenkin aiemmin mainitut) veivät kyllä ahkerista pyöräilijöistä loputkin mehut viimeistään ennen Naantalin Luonnonmaalle johtavaa siltaa olevalla noin kymmenen kilometrin pätkällä.

Muutama vastaantulija poikkesi päätieltä Poikon kylän kohdalla lomakylä Herrankukkaron suuntaan – entisen kalastajatilan mailla sijaitseva lomanviettopaikka on kesäisin hyvin suosittu. Me suuntasimme Naantaliin ystäväpariskunnan luokse saunomaan ja yöpymään. Tällä kertaa emme poikenneet Muumimaailmassa, Kultarannassa tai Naantalin kylpylässä, vaikka kaikki vaihtoehdot houkuttelivatkin.

Reissumme viimeinen pätkä kulki Naantalista Merimaskun ja Askaisten kautta takaisin Kustavintielle, josta poljimme vielä kotiin Mynämäelle. Mäkinen maasto muuttui Askaisten kohdalla jälleen tasaiseksi, ja aurinko kuivasi sadekuurojen kostuttamat pyöräilijät.

Päätieltä hiekkatielle poiketessamme ennen Askaisia kohtasimme evästauolla kaksi uteliasta kettua, jotka huomasivat läsnäolomme vasta, kun toinen oli jo ylittämässä tietä muutaman metrin päässä meistä. Repolaisille tuli niin kiire juosta takaisin tiheän metsikön suojaan, etten ehtinyt kaivaa kameraani esille, mikä harmittikin jälkeenpäin. Harvoin sitä näkee ketun niin läheltä!

Askaisissa käännyimme kahden kilometrin pätkälle Louhisaaren kartanon suuntaan. Ei liene parempaa tapaa viettää monen päivän pyöräreissun viimeistä taukoa kuin syödä kevyt lounaseväs ja nauttia lasillinen aitoa Louhisaaren juomaa Louhisaaren kartanon kahvilassa. Myös itse kartano on upea paikka vierailla – se tunnetaan etenkin marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin syntymäkotina, mutta sen värikäs historia ulottuu 1500-luvulle saakka. Kerrotaan, että siellä kummittelee… Kartanon englantilaistyyppinen puisto sen sijaan kutsuu leppoisalle päiväkävelylle.

Mietoisiin ja Taivassaloon päin mentäessä matkan varrella kannattaa poiketa myös Mietoistenlahdella katselemassa maisemia. Paikka on keväisin täynnä lintubongareita, sillä kyseessä on yksi maamme parhaita paikkoja havainnoida lintujen kevätmuuttoa.

IMG_0421

Louhisaaren kartano – Suomen marsalkka Mannerheimin syntymäkoti

Saariston Rengasreitti on uskomaton kokemus. Nähtävää ja koettavaa on niin paljon, että voisimme vaikka heti lähteä uudestaan samanlaiselle reissulle. Rengastietä voi lähteä kiertämään vähäisilläkin varusteilla ja eväillä, sillä matkan varrella on monia majoitus- ja ruokapaikkoja. Majoitus kannattaa kuitenkin varata etukäteen ja yhteysalusten aikataulut selvittää huolellisesti. Mukana on hyvä olla runsaasti juomavettä, sateen- ja tuulenpitävää vaatetusta ynnä käteistä rahaa. Aikaa tulee varata vähintään 4–5 päivää pyöräilyvauhdista ja pysähdysten määrästä riippuen.

Yllätykset ja kauniit maisemat ovat tämän reitin suola – niitä nimittäin riittää! Poikkea reitiltä syrjäisiin kalastajakyliin, seuraa luontopolkuja, suuntaa retkelle ulkosaaristoon, syö meren antimia ja takuulla tuoretta saaristolaisleipää, nauti liikkumisesta ja lepotauoista sekä katsele horisonttiin painuvaa auringonlaskua. Tervemenoa saaristoon!

Karttalinkki, johon on merkitty muutamia käyntikohteita ja etappeja: Saariston rengasreitti

ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6711096 E 240341 (Reitin lähtöpiste: Turun tuomiokirkko)

Lähteet:
saaristonrengastie.fi
parainen.fi

Mainos

Teksti ja kuvat: Mikko Vesterinen

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi