Rakovuoren rotkon haltia, Mikkeli

Mikkelin Rakovuorella on jylhä rotko, jossa asuu ihmisiä vihaava haltia. Isovihan aikaan paikka on tuonut turvaa vainoojilta. Epäonnea ovat kohdanneet myös monet myöhempinä aikoihina Rakovuorta lähestyneet matkamiehet.

Suhteellisen läheltä löytyy myös tunnetumpia rotkoja, esimerkiksi Rakokallio joten Rakovuoren rotko on saanut pitää salaisuutensa näihin päiviin asti.

Niinpä valmistautuminen Rakovuoden rotkolla vierailuun alkoi jo edellisenä päivänä, kun olimme Savonrannassa Läpisyöksyn Paholaiskivillä. Niiden kivien väki oli niin mahtavan ja kunnoitetun maineessa, että hiljaa jätin paikalle lahjan ja pyysin varmistamaan suosiollisen ja onnekkaan matkan.

mikkelin rakovuori (1)Seuraavan aamun valjettua sitten suuntasimme nöyrin mielin Jussin kanssa kohti Rakovuoren rotkoa. Rakovuorella asuu äkäinen haltiaolento, joka ei ihmisvieraista välitä. Milloin sinne taivaltaneet matka on pysähtynyt ukkosmyrskyyn, milloin auto-onnettomuuteen. Ja jos vesitse on järven yli paikalle yrittänyt, on matka tyssännyt moottoririkkoon. Kaikki nämä samalle kulkijalle.

Entäpä he, jotka ovat matkan vaarat onnistuneet välttämään? Rauhassa eivät hekään ole saaneet olla. Monen kerrotaan kohdanneen yllättäviä ongelmia. Sormus on kadonnut yllättäen sormesta ja pilkottanut maassa kivien katveessa, loitompana. Ja kun kulkija on ryhtynyt sitä ottamaan, on tasapaino pettänyt sillä seurauksella, että lohkareikko ja kylkiluut ovat kohdanneet heikomman antaessa periksi. Eikä tuota onnettomuutta voi pistää ainakaan harjaantumattomuuden piikkiin. Asialla oli kokenut kulkija.

Päivä oli helteinen, suorastan suorastaan tukala. Lämpömittari oli kiivennyt yli 30 asteeseen. Automatka sujui ongelmitta. Varttitunnin kuljettuamme huomasimme pirun pitävän meitäkin pilkkanaan. Navigaattorit näyttivät puutaheinää, kaikki keskenään eri sijaintia. Niinpä ne oli unohdettava ja mentävä maaston mukaan karttaan luottaen.

mikkelin rakovuori (3)Kotvasen korpivaelluksen jälkeen olimme viimein ylittäneet oikean vuoren ja aloitimme laskeutumisen kohti laaksoa.

Turha ei kiertotie ollut. Saimme ihastella niin suurpetojen kuin hirvieläinten jättämiä jälkiä. Vaan kiivaasti askelsimme eteenpäin, kun suuret lohkareet lupasivat, että jotain olisi lähellä. Ajatus rotkon viileästä ja kosteasta ilmasta kun tuntui aivan ylivertaisen houkuttelevalta. Ja jääräpäisiä kulkijoita kun olimme, kiinnosti myös se, mitä piru olisi vielä osaksemme keksinyt.

Ja mitä se keksi! Kohtapa kamara repesi ja oikea reuna kohosi kohti korkeuksia jylhänä kivivallina.

mikkelin rakovuori (8)Näetkö missä Jussi kävelee kohti rotkon pohjaa?

Kotvan edempänä se kurkotti vielä ulos, että alle muodostui lipantapaista. Niillä main oli myös vastapuolella jo mainittava seinämä. Eteenpäin seinämät nousivat korkeammiksi ja niiden väli kapeni. Maassa oli lampare, joka ei helteistä välitänyt.

mikkelin rakovuori (11)Aivan perällä kalliot olivat vain kymmenien senttien päässä toisistaan. Siinä kohtaa maa alkoi nosta kivisenä rinteenä ylöspäin.

Samoilla seuduilla oli myös suuri kivi kiilautunut kapeaan rakoon muodostaen portin. Kerrotaan, että sellaisen läpi kulkeminen ennen matkan alkua olisi myös toimiva konsti varmistaa se, että onni olisi suosiollinen. Näin teimme siis mekin.

Seisoimme vielä hetken ja kuuntelimme sitä, kun ei kuule mitään. Sitten nyökkäsimme ja vaitonaisina kävelimme pitkän matkaa. Jotain siinä paikassa oli.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6822462 E 533610

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi