Pysähdy tässä matkalla Nuorgamiin: Veahčatnjunnis on helppo nousu upeaan maisemaan

📌 Paikka kartalla
⚫⚪⚪ Helppo reitti

Utsjoen Vetsikko on ohiajajalle aikamoinen kokemuspläjäys. Vetsijoen ympäristössä on useampi nopeasti tavoitettava retkikohde, mutta tähänastisista rentouttavin mitä itse olen kokenut, on ehdottomasti ollut Veahčatnjunnin huippu.

Tunturille pääsee joko helposti kuljettavaa mönkijäuraa tai siltä risteytyvää polkua pitkin. Auton voi jättää levikkeelle, joka on hieman ennen Vetsijoen siltaa. Mönkijäura lähtee noin 50 metriä ennen levikettä.

Kävin lokakuussa kahdesti viikon sisään tällä tunturilla. Ensimmäisellä kerralla sumu peitti Tenojoen maisemat alleen, ja päätin jo silloin tulevani pian uudelleen paikalle.

Aiemmalla reissulla nousin tunturiin parinkymmenen minuutin aikana. Toisella kerralla en pitänyt kiirettä, vaan pysähtelin katselemaan maisemia ja kulutin enemmän aikaa nousuun.

Mitä korkeammalle pääsin, sitä upeammaksi maisemat avautuivat taakseni. Norjan tuntureiden huipulla oli jo hieman lunta. Nousu oli kevyt, pääsin poroaidalle puoleen tuntiin rauhallisesti kävellen. Maisemat avautuivat kauniisti Tenojoen laaksoon, tähystin Vetsikkoa ja sen lukuisia kotipihoja mielenkiinnolla – en tiennytkään, että siellä seisoo niinkin moni puurakenteinen talo.

Jatkoin matkaani ylöspäin mönkijäuraa pitkin. Erotin Veahčatnjunnin huipun ja lähdin kulkemaan suoraan sitä kohti. Maisemat joelle päin alkoivat jäädä tunturin rinteen alle, mutta mitä korkeammalle pääsin, sitä innostuneemmaksi tulin – mitä tunturin toisella puolella on?

Huipulla jouduin kiipeämään suurien kivien lomassa päästäkseni perille. Jäätynyt maa kumisi jalkojeni alla, pienet lumihiutaleet leijailivat ympärilläni kadoten tummaan maahan. Huipulla ympärilläni näin lähinnä muiden tuntureiden huippuja. Hakeuduin Vetsijoen puoleiselle rinteelle. Vetsikkojoki mutkitteli kauemmas Kaldoaivin erämaahan, tunturit seisoivat paikoillaan synkän tummina.

Istuin suurella kivellä aikani ja haaveilin seikkailuista Norjan puolelle. Lähdin takaisin alaspäin kiertäen huipun rinnettä länteen. Hiljalleen maisemat avautuivat jälleen Tenolle, lumihiutaleet satoivat maahan hieman suurempina kuin aikaisemmin.

Veačhatnjunnille tieltä ja takaisin kertyy yhteensä nelisen kilometriä. Polku ja sen vierellä kulkeva mönkijäura molemmat ovat helppokulkuisia. Reitti on merkkaamaton, mutta siltä ei poikkea muita selvästi erottuvia polkuja. Vetsijoen molemmin puolin menee mönkijäurat, joilta molemmilta pääsee Kaldoaivin erämaahan.

Levike ennen Vetsikkojoen siltaa
Polku tunturille

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi