Pyhävuori – Pohjanmaan Koli

Pohjanmaan peltolakeuksilta hieman sisämaahan päin siirryttäessä vastaa tulee seutu, jota kutsutaan paikallisesti Järviseuduksi. Järvi-Suomeen verrattuna järviä on toki harvassa, etenkin kun niistä moni on aikojen saatossa kuivattu suoksi, mutta maakunnallisella tasolla järviä on paljon.

Suurin ja monessa mielessä kaunein on Lappajärvi, taivaallisen katastrofin noin 76 miljoonaa vuotta sitten synnyttämä, halkaisijaltaan noin 15-kilometrinen kraatterijärvi.

Kraattereissa keskuspainannetta ympäröi aina jonkinlainen reunavalli. Lappajärvellä vuosimiljoonat ovat ehtineet tasoittamaan reunavallin niin, että sitä ei paikoin juuri huomaa. Järven kaakkoisrannalla kraatterin reunavalli kuitenkin yltää yli 100 metrin korkeuteen järven pinnasta Lakeaharjun ja Pyhävuoren muodostamana harjanteena. Metsäinen ja kallioinen harjanne nousee ylös korkeuksiin vasta noin kilometrin päässä järven rannasta, joten mikään äkkijyrkänne kyseessä ei ole.

Silti, ylhäältä katsottuna maisemat ovat pohjalaisittainkin avarat. Erityisesti Pyhävuoren kallioiselta laelta nähtynä maisemassa on poikkeuksellista jylhyyttä. Pyhävuorta ei suotta sanota Pohjanmaan Koliksi.

Näkymä Pyhävuoren tafonin lipan alta kohti Lappajärveä. Vanhoja taukopaikan rakenteiden jäänteitä näkyy vielä maastossa, mutta mitään virallista taukopaikkaa ei ole.

Näkymä Pyhävuoren tafonin lipan alta kohti Lappajärveä. Vanhoja taukopaikan rakenteiden jäänteitä näkyy vielä maastossa, mutta mitään virallista taukopaikkaa ei ole.

Pyhävuori on vanhastaan tunnettu lappalaisten uhripaikka. Paikalta voi vielä nykyäänkin löytää uhrikiven, jonka juurella uhritulia polteltiin. Tämä Siankärsäkivenäkin tunnettu raukki on kulttuurihistoriallisesti moni-ilmeinen kivi, sillä siinä on tulenteon jälkien lisäksi lukuisia historiallisella ajalla tehtyjä kaiverruksia ja mahdollisesti esihistoriallinen kalliomaalaus. Paikan kiinostavuutta lisää pieni uhrilähde sekä läheinen erakon kivistä rakentama asumus, jonka liepeiltä löytyy lisää kalliomaalauksia. Erakkona vuorella 1900-luvun alkuvosikymmeninä asuneen Jaakko Reipakan asumuksen yhteydessä on myös pieniä luolia, joissa peikkojen kerrotaan asuneen.

Pyhävuoren kalliomaalausten iästä ei ole varmaa tietoa. Maalaukset sijaitsevat kaukana vedestä, mikä on Suomen kalliomaalauksille poikkeuksellista. Niitä ei myöskään tunneta Pohjanmaalta muita. Niiden aihepiiri on toisaalta kivikautisille kalliomaalauksille tyypillinen: hirvi, aaltoviiva ja geometrinen kuvio. Jos ne olisivat vuorella asuneen erakon maalaamia, olisi ne maalattu suunnilleen samoihin aikoihin kun Sibelius löysi Suomen ensimmäisen kalliomaalauksen. Laajempaa kalliomaalauksia koskevaa kuvastoahan on kirjastoista ollut yleisesti saatavilla vasta 1990-luvulta alkaen. Maalauksista kuitenkin puuttuu kivikautisille kuville luonteenomainen suojaava piikerros. Maalaukset ovatkin toistaiseksi ratkaisematon arvoitus.

Pyhävuoren kalliomaalauksesta voi erottaa mm. hirven. Kuvassa punaista väriä vahvistettu kuvankäsittelyllä.

Pyhävuoren kalliomaalauksesta voi erottaa mm. hirven. Kuvassa punaista väriä vahvistettu kuvankäsittelyllä.

Pyhävuorelle johtaa Vimpelin Lakeaharjun laskettelukeskukselta merkitty 7 kilometrin pituinen ulkoilureitti. Polulle pääsee Lakeaharjun alaparkkipaikalta latupohjia seurailemalla, mutta virallinen lähtöpaikka on noin 1 kilometri Lakeaharjun huipulta etelään, metsäautotien varressa.

Reitin varrella on taukopaikkoina kaksi laavua. Harjanteilla ja vaihtelevissa metsämaisemissa kulkeva polku poikkeaa Kellaripuron kohdalla hiekkakankaan reunaan syöpyneen purouoman pohjalle. Tämän pienikokoisen kanjonin pohjalla virtaa kirkasvetinen puro ja risteilee useita polkuja. Purouoman viileydessä vallan unohtuu, että polku kulkee kraatterin reunaharjanteella. Puro ja ympäröivä kangasmaasto muistuttaa, että jääkausi kävi täällä.

Pyhävuoren laella nousee vanha palovartijan torni. Tornin portaat on purettu alaosaltaan pois, sillä ylempänä tornissa liikkuminen on turvarakenteiden puutteen vuoksi vaarallista. Torni on kuitenkin huokutteleva paikka arvatenkin avarien maisemiensa vuoksi, mistä johtuen uskalias nuoriso kiipeilee siellä edelleenkin. (Edit 12.4.2021: torni on purettu pois.)

Pyhävuoren karulla huipulla seisoo vanha palovartijan torni, johon ei kuitenkaan pääse turvallisesti kiipeämään.

Kunnollista huollettua taukopaikkaa ei Pyhävuorella ole. Tästä johtuen siellä harrastetaan villiä tulentekoa, mikä uhkaa alueen metsien lisäksi sen kulttuuriperintöä. Siankärsäkiven alla on polteltu tulia, niin kuin on poltettu myös erakon asumuksen raunioissa.

Tuli kuluttaa kiveä, mistä johtuen uhanalaisia ovat sekä kalliohakkaukset että kalliomaalaukset. Paikan päällä oleva kieltotaulu ei tulentekoa aisoissa pidä. Ehkä tulentekoa voisi ohjata kunnollisella huolletulla tulipaikalla siten, että varsinaiset nähtävyydet eivät kärsisi vastuuttomasta tulistelusta? Paikka on kuitenkin yksi Etelä-Pohjanmaan hienoimmista maisemapaikoista, ja yksi niistä harvoista, joista pääsee ihailemaan järvimaisemia lintuperspektiivistä.

Pyhävuorelle on opasteet Alajärven-Vimpelin väliseltä tieltä. Matkaa tieltä on noin 2 kilometriä polkua pitkin. Pyhävuorelle pääsee myös metsäautotietä pitkin Kirkkotieltä käsin. Kohde sopii hyvin päiväretkeilyyn ja sille voi poiketa myös osana polkupyöräretkeä. Avarien maisemien Lappajärvi on oiva pyöräretkikohde, sillä järven kierto on noin 70 kilometrin mittainen ja reitin varrella on kaksi taajamaa palveluineen, Lappajärvi ja Vimpeli.

Pyhävuori kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6998546  E 335157

Huom! Jutussa ja sen kuvissa esiintyvä vanha palovartijan torni on sittemmin purettu pois.

2 replies
  1. Tuomo
    Tuomo says:

    Todella yksi Suomen kärkipaikoista, mitä luonnonihmeisiin tulee. Hyvät kuvat!Pieni korjaus: käsittääkseni uhrikivi on raukki ei tafoni?

    Vastaa
    • Pasi Talvitie
      Pasi Talvitie says:

      Kiitos kommentista. Jos kiven muoto on rantavoimien aiheuttamaa, niin se voi varsin hyvin olla raukki, onhan se ollut aika suojattoman ulapan äärellä aikoinaan. Jos se on taas tuulieroosion aiheuttamaa, niin silloin se olisi tafoni. Ratkaisevaa on kai se, miten pitkään kivi on ollut rantavoimien vaikutusten alaisena. Kuivalla maalla se on ollut pidempään, tästä syystä pidän sitä enemmän tafonina. Toisaalta se kiven ”jalka” ei vaikuta erityisen huokoiselta eikä siinä kiven juurella ollut hienoainesta kasautuneena, joten se voi myös hyvinkin olla raukki.

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa käyttäjälle Pasi Talvitie Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.