Jussi Judin

Ainakin toistaiseksi kaupungista ponnistava erämiehen alku, havukka uskovainen, luonnon oppipoika, ikuinen opiskelija.

Luontoharrastukseni alkoi jotenkin tyypillisesti monille: mato-ongesta vähitellen muihin välineisiin ja muihin lajeihin, kuten patikointiin, lintuihin, sieniin ja kasveihin. Väkevimmin miestä värisyttää kuitenkin ullakolla pölyttyneet tarinat ja muut luonnon- ja vanhankansanviisaudet.

Lyhkäsiähän ne minun koulunkäyntini ovat, mutta kolmatta vuotta olen yliopiston homeita haistelemassa. Ensimmäisen vuoden opintojen jälkeen ajatus kemian opiskelusta tuntui hullulta, kun viereisellä laitoksella olisi saanut opiskella mitä on aina harrastanut.

Niinpä nykyään pyrin ymmärtämään järvien ja kalojen elämää melko lailla tarkasti, muiden biologian opintojen ohella. Vaan tervetuloa mukaan sinne mitä en sanoin pysty kuvailemaan, ja mitä kameralla ei saa talteen!