Ota marja-astia mukaan, kun piipahdat Pilpalla!

Oulun Pilpasuon löysin puolivahingossa muutamia vuosia sitten. Olin aikoinani partiossa ja kuljin paljon metsissä. Metsäretkeilyyn tuli luontainen tauko silloin, kun kolme nuorinta lastamme syntyivät pienellä aikavälillä muutamia vuosia sitten. Bataattisoseiden muhentamiseen kyllästyneenä ajelin kerran Oulujoen pohjoispuolella kulkevaa, Utajärvelle menevää tietä. En pitänyt erityisempää kiirettä kotiin palaamisessa. Näin kyltit Pilpasuon luontopolulle ja kävin kääntymässä parkkipaikalla.

Myöhemmin palasin Pilpasuolle,  ja kiersin siellä olevan pidemmän luontopolun. Olin aivan myyty. Oikeastaan Pilpasuo antoi minulle uudelleen kipinän luonnossa liikkumiseen. En ollut hetkeen muistanutkaan, kuinka mukavaa ja rentouttavaa luonnossa kulkeminen on. Pilpasuolle palaan aina uudelleen. Se on hyvin lähellä kaupunkia, mutta tarjoaa kuitenkin lähes erämaisen tunnelman.

Pilpasuolla on kaksi rengasreittiä. Lyhyempi reitti soveltuu aivan pienille lapsille myös. Se on pituudeltaan kilometrin, ja reitin varrella pääsee paistamaan makkaraa ja haistelemaan suon tuoksuja. Pidempi reitti on seitsemän kilometriä pitkä. Itselleni pidempi reitti tarjoaa luontaisen vaihtoehdon reippaaseen liikuntaan työpäivän jälkeen, tai sitten lähden poluille ajan kanssa istumaan mukavilla nuotiopaikoilla, poimimaan karpaloita, valokuvaamaan tai ihan vain hengailemaan.

Pilpalla käyn yksin, ystävän kanssa, perheellä – miten nyt sattuu huvittamaan. Enkä ole lenkkipolkuuni kyllästynyt, vaikka olen kiertänyt sen lukuisia kertoja.

Parhaimmillaan Pilpasuo on ehkä syksyllä. Suo loistaa kauniin värisenä ja sääskiä ei ole enää. Ilma on mukavan raikas, ja hyväntuulista porukkaa tulee vastaan pitkoksilla. Pilpalle kuitenkin sopii, enkä ole kokenut häiritsevinä vastaantulevia luonnonkulkijoita.

Viimeksi kävin Pilpasuolla elokuisena perjantaina, työviikon päätteeksi. Ilmassa oli syksyn tuntua, ja parkkipaikalla ei ollut sinne saavuttuani muita. Lähdin lampsimaan varsin tuttua polkua. Pian tulinkin jo ensimmäisille pitkoksille. Fiilis oli hyvä.

IMG_4509

Syksy tervehti minua uudelleen. Polun varrella oli sieniä. Sää oli lämmin, mutta syksyinen tuuli puhalsi hiuksille.

IMG_4511

Syksyinen tunnelma toi mieleeni edellisen syksyn karpalonkeruureissut Pilpalle. Pilpasuolla kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa karpalo-onnea. Suoalueet ovat varsin laajoja, ja usein syksyllä Pilpasuolla on karpaloita.

Viime vuoden syksy oli varsinainen karpalosyksy, ja löysin itseni usein Pilpasuon soita kiertämästä – jopa otsalampun kanssa. Karpaloiden kerääminen on sopivan masokistista puuhaa. Näpit jäätyvät ja varpaat myös.  Suo on osittain jo jäässä. Näen vain karpaloita silmissäni ja suunnistan kohti seuraavaa marjaa. Irvistellen ehkä välillä maistankin niitä – Hyi, kuinka hyviä!

pilpasuo45

Nyt ei ollut vielä karpaloaika, ja jatkoin kulkuani eteenpäin. Pitkoksia riitti, ja tuttu penkki näytti varsin kutsuvalta. Istahdin hetkeksi penkille, jatkaakseni kuitenkin matkaa. Eipä sattunut kahvia mukaan. En ollut suunnitellut retkeä, vaan lähdin hetken mielijohteesta.

Pilpasuo on juuri hyvä sellaiseen fiilikseen. Hyvin merkattu reitti ja helppoa taivallusta. Yleensä kierrän Pilpasuon pidemmän reitin kellon suuntaan. Vasta viimeisillä kosteikoilla tiedän, olisiko ollut ehkä vaelluskenkäkeli. Lenkkarit painuvat usein syvälle suohon viimeisen kilometrin aikana.  Sitten onkin enää lyhyt matka kotiin kuivattelemaan kenkiä ja ihmettelemään, miksi suhteellisen tuoreet lenkkarit eivät pysy citylenkkarin kuosissa.

Viime perjantaina sain hetken ihmetellä suota yksinäni. Pian vastaan tuli kuitenkin nuoripari, joilla oli vauva kantorepussa. Neuvoin heille tien nuotiopaikalle. Hienoa, että perheet löytävät Pilpasuon!

Saavuin pian Alakorkeakankaan muinaisrannalle. Tässä kohtaa reittiä on hieman kivikkoisempaa, ja nousuakin on vähän. Alakorkeakankaan laella oleva louhikko oli 6500 vuotta sitten merenpinnan tasossa oleva saari kilometrien päässä mantereesta. Nykyisin kivikkoinen kangas on 55 metriä merenpinnan yläpuolella.

IMG_4543

Alakorkeakankaan jälkeen kuljin reitin laajimmille soille, josta on vain lyhyt matka Pilpakankaan laavulle. Pitkoksilla suuntasin katseeni yli ison voimalinjan. Tässä kohtaa näkyy ihmisen käden jälki, mutta suon vaikuttavuutta se ei juuri haittaa.

IMG_4583Kohta saavuin Pilpakankaaan laavulle. Siellä olen useamman kerran istunut nuotiolla. Viimeksi edellisenä syksynä karpaloaikaan, jolloin nuotiolla istunut hirviporukka vannoi, ettei osu ahteriini silloin, kun karpaloita suolla kyykin.

Laavun lähettyvillä on hete, josta voi kahvivedet keitellä. Kauniina viikonloppuna laavulla on aina porukkaa, mutta nyt arkiviikolla ei ollut ketään. Nuoriparikin oli suunnannut matkansa toiselle laavulle.

pilpasuo37

pilpasuo36

Laavun jälkeen polku jatkuu todella helppokulkuisena. Polun varrella oli vielä puolukoita. Maasto on laavun lähellä hyvää puolukkakangasta. Nappasin muutaman kirpeän puolukan suuhuni.

Pilpakankaan laavun jälkeen mennään hetki linjan alla, mutta onneksi polku jatkuu pian metsän syleilyyn. Vieressä kuuluu  puron solinaa, ja polku sekä pitkokset kulkevat vanhan, ihastuttavan metsän läpi. Metsässä oli nyt hämärää ja vihreän eri sävyjä.
pilpasuo34

Tällä osuudella on myös lempparipuuni, joka tuo vähän pohjoisen tuntua reitille. Nyt oli kirkas ilma, ja kelottumassa oleva puuvanhus komeili vasten kirkasta taivasta.

pilpasuo33

Pilpasuolla pääsen lähelle luontoa,  ja lasten kanssa kiertäessä löydän usein monenmoista ihmeteltävää. Tällä kertaa pitkoksille lennähti sudenkorento, jonka huomasin yksinkin. Kerran seurasimme porukalla tikkaa, ja lapset myös huomaavat usein hämähäkin seitit, joiden ohi itse kulkisin ilman tarkkasilmäisiä seuralaisia. Reitin varrella on myös pari komeaa muurahaiskekoa.

Reitin loppupää kulkee lyhyemmän Lystireitin kanssa samaa matkaa, ja polun varrella on toinen nuotiopaikka. Aktiivisille on tarjolla myös tehtäväkylttejä.

IMG_1946

Kerroin, että käyn Pilpalla usein. Miltä Pilpasuo näyttää alkukesästä? Alla oleva kuva on alkukesän reissulta, jolloin pitkoksen reunat olivat tupasvillasta ja hillankukista sekä suopursuista valkoisenaan, ja luontoretkeilyn tunnelmaan pääsi sankan inisijälauman ympäröimänä.

pilpasuo11Pilpalla kannattaa totisesti piipahtaa! Kohta syksyn värit vain komistavat suot entisestään, ja pitkokset ovat kuurasta valkoisenaan. Minä ainakin odotan kirpeitä syysretkiä Pilpasuolle. Siellä voi myös piipahtaa talvella, sillä parkkipaikalle vievä tie on aurattu ympäri vuoden ja latukin kulkee läheltä. Joskus pistän lumikengät jalkaan ja kuljen polun niillä.

Kartta: ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 7207654, E 440762.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.