“Pienikin hetki luonnossa voi jäädä lapsen mieleen loppuelämäksi”

“Lasten kanssa retkeilyyn ei tarvita hienoja varusteita tai erikoisia eväitä. Ei tarvitse ahnehtia pitkiä matkoja kauas. Riittää, että lähtee. Pienikin hetki luonnossa voi olla tarpeeksi ja jäädä lapsen mieleen loppuelämäksi. Siitä minä haluan kertoa kaikille.”

 

Eija Vartiainen on 39-vuotias äiti Espoosta. Hän retkeilee aktiivisesti kahden pienen poikansa kanssa ja kirjoittaa retkistään blogia nimeltä Muurahaisten poluilla.

Lasten myötä Eija kertoo oppineensa nauttimaan lyhyistäkin retkistä. Aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan – joskus voi mennä vaikka Nuuksioon.

– Ennen lasten syntymää ei olisi tullut mieleenkään retkeillä Nuuksiossa, aina piti päästä kauemmas ja enemmän erämaahan, Eija kertoo.

“Mielenmaisemani löytyy joko ulkosaaristosta tai talvisesta erämaasta. Onnellisuus tulee yksinkertaisista asioista. Mieleni on rauhallinen ja tunnen, että maailmassa on kaikki paikallaan.”

Eija on ammatiltaan biotekniikan tutkija. Rakkaus luontoon vaikutti alavalintaan, ja retkeilevä äiti pyrkiikin opettamaan myös lapsilleen luonnonsuojelun tärkeyttä. Hän toivoo, että aikuisena lapset pitävät itsestäänselvyytenä, että ympäristöstä pitää pitää huolta.

Mutta lapset ovat opettaneet jotakin myös hänelle.

– Sen, että itse retkellä oleminen on tärkeää, ei se, kuinka nopeasti päästään perille. Ja sen, että suunnitelmia voi ja pitää muuttaa olosuhteiden mukaan.

Lapsille sopivat retkikohteet: Eijan Top-3

  • Nuuksio. “Tämä on ristiriitainen asia, sillä yksi luetuimmista jutuistani on teksti “Ei enää ikinä Nuuksioon“. Mutta kyllä sinne oikeasti kannattaa mennä, kunhan vain hieman miettii koska ja mihin osaan. Monelle Nuuksio tarkoittaa Haukkalammen ja Haltian luontokeskuksen ympäristöä. Näistä onkin hyvä aloittaa, mutta suosittelen kokeilemaan myös vaikka Klassarinkierrosta Vihdissä tai etsimään ihan omat polut, jos suunnistustaito on hallussa.”
  • Hanikan luontopolku. “Espoon Suvisaaristossa, Soukan lähiön vieressä kiertää 5 kilometrin mittainen luontopolku, jonka varrelta löytyy niin merenrantakallioita, lintutorni, pronssikautinen hautaröykkiö että jääkauden jälkiä. Polusta voi kiertää vain osan ja paikalle pääsee helposti bussilla. Vierestä löytyy myös Suinonsalmen uimaranta sekä kesäisin auki oleva laiturikioski.”
  • Muonion Särkitunturi. “Vaikka yleensä viihdyin pienemmillä poluilla, Särkitunturin huipulle vievää leveää väylää kulkee mielellään kun tietää, kuinka kauniit näköalat huipulta aukeavat. Itse tunturikin on kaunis ylhäällä olevine lampineen ja karuine kivikkoineen. Puolesta välistä reittiä löytyy siisti ja hyvin hoidettu tulipaikka. Sopii lapsiperheen kohteeksi niin kesällä kuin talvellakin.”

Muurahaisten poluilla -blogi sai alkunsa vuonna 2016. Eija halusi kirjoittaa pääkaupunkiseudun luontokohteista, jotka sopivat erityisen hyvin lasten kanssa retkeiltäviksi. Paikoista, joihin on lyhyt kävelymatka bussipysäkiltä tai parkkipaikalta, mutta jotka ovat kuitenkin rauhallisia ja helposti kuljettavia.

Pian mukaan alkoi tulla tarinoita myös muualta Suomesta.

– Suosikkiretkipaikkojani ovat ne, joissa ihmisen äänet eivät kuulu eikä kulutuksen jäljet näy suuresti. Sellaiset, joissa koen itseni pieneksi suuren luonnon keskellä. Karut ympäristöt vetävät minua puoleensa siksi, että kuormitun helposti hälinästä ja tietotulvasta.

Kuva: Heli Pessa

Blogillaan Eija haluaa paitsi inspiroida muita, myös tallentaa sanoin ja kuvin omat muistonsa retkiltä lasten kanssa.

– Haaveeni on, että vuosien kuluttua blogistani näkee, kuinka retkemme ovat kehittyneet. Tällä hetkellä teen lyhyitä retkiä perheen kanssa ja pitkiä retkiä ystävän kanssa. Toivon, että sitä mukaa kun lapset kasvavat, myös lasten kanssa tehdyt retket pitenevät ja saan näyttää heille entistä hienompia paikkoja.

Eijan 3 rakkainta retkihetkeä lasten kanssa

  • “Yöretket teen usein vain yhden lapsen kanssa. Silloin ehtii kuunnella, eikä lapsen tarvitse jakaa huomiota. Parhaita hetkiä näillä retkillä ovat ne kun makailemme teltassa keskellä päivää lukemassa satukirjaa. Ei ole kiire mihinkään.” Lue tunnelmointi Liesjärven kansallispuistosta tästä.
  • “Viime talvena hiihdin ekaluokkalaisen kanssa Ylläksen laduilla ja tuntui, että kaikki oli väärinpäin. Sitten keksin poiketa umpihankeen. Yhtäkkiä lapsen silmät alkoivat loistaa ja hän oli sitä mieltä, että hiihtäminen on parasta maailmassa. On ihana nähdä, että lapsi nauttii täysillä jostain, mikä on itselle tärkeää. ” Lue kertomus tästä.
  • Retki Bengtskärin majakalle. Nyt 8-vuotias poika muistelee tuota paikkaa vieläkin, vaikka reissusta on aikaa jo 3 vuotta ja moni muu silloin tapahtunut asia on unohtunut. Erityisen mieleenpainuva oli ilta, kun kaikki päiväkävijät olivat lähteneet. Mitään erityistä ohjelmaa ei tarvinnut, meri, kalliot ja yhdessäolo riittivät.” Lue juttu tästä.

Mummolassa tehdyt hiihtoreissut isoveljen kanssa ovat Eijan mielimuistoja. Koti oli lähellä merta, ja merimaisema missä tahansa tuntuu hänestä edelleen aina kodilta. Aikuisiän retkeilyharrastus sai pontta melontaseuraan liittymisestä.

– 20-vuotiaana liityin Espoon Eskimoihin ja sitä kautta pääsin opettelemaan retkeilyä. Vähitellen retket pitenivät, ja aloin harrastaa myös vaeltamista, Eija kertoo.

“Olen sanonut, että sitten kun en vanhana pysty enää liikkumaan, minut pitää kärrätä merenrantaan, jotta voi tuntea meren tuoksun ja tuulen ihollani.”

Uusia retkikohteita Eija etsii kirjoista ja lehdistä sekä netistä.

– Kun suunnittelen retkiä lasten kanssa, etsin yleensä paikkoja, joissa on muutaman kilometrin pituinen rengasreitti tai joku kiinnostava luonnonnähtävyys. Omille reissuilleni kriteerinä on useimmiten mahdollisimman erämainen paikka, jossa ei tapaisi reissukaverinsa lisäksi montaa ihmistä matkan aikana, Eija miettii.

Toisinaan Eija retkeilee myös aikuisten kanssa tai yksin. Yksin tehdyt retket ovat usein lyhyitä valokuvaus- tai rentoutumisreissuja lähialueille.

– Edelleen kaipaan retkiltäni rauhaa, joten pyrin sijoittamaan ne sellaiseen ajankohtaan, jolloin kaikki muut eivät ole liikkeellä.

Hiljattain Eija teki yksin yömelonnan Kirkkonummen saaristossa ja kirjoitti siitä vieraskynänä tarinan myös Retkipaikkaan.

– Päiväsaikaan viihdyn hyvin yksin, mutta teltassa mielikuvitus lähtee laukkamaan liian nopeasti. Viime talvena ylitin itseni ja lähdin kameran kanssa yöllä pimeälle Porkkalanniemelle yksin. Kamera ja meri rauhoittivat, mutta en tiedä olisinko kuitenkaan pystynyt nukkumaan.

Lue kertomus Porkkalanniemeltä tästä.

Loppuvuoden aikana Eijan lukijat saavat nautiskella retkitarinoista niin saaristosta kuin Itä-Suomestakin.

– Ensi syksyltä odotan eniten matkaa Jurmoon, olen kuullut siitä niin paljon hyvää. Tänä kesänä pääsen myös ensi kertaa tutustumaan Kolin kansallismaisemiin ja suunnitelmissa on lisäksi muutaman yön melontaretki koko perheen kesken, Eija paljastaa.

Hän välittää terveisiä myös Retkipaikan lukijoille: Käykää keräämässä kaikki ihanat marjat ja sienet metsistä ja ottakaa lapset mukaan poimintaretkelle!

Jutun kuvat ovat Eijan ottamia, ellei toisin ole mainittu. Aloituskuva: Harri Vartiainen.

Mainos

Siirry Muurahaisten poluille tästä!

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi