Pieni luontohetki kaupungissa

2-vuotiaan tytön isänä olen viime aikoina saanut hämmästellä lapsen näkökulmasta ympäröivää kaupunkiluontoamme.

Eräänä kauniina syysaamuna tyttöni tokaisi ulos tullessamme: ”Tuoksuu hyvälle!”. Ilma tosiaan tuoksui puhtaalta, raikkaalta, olin ihan unohtanut miten hyvältä kaupunki ilmakin voi tuoksua. Nyt sitä piti nuuhkia tytön kanssa ihan urakalla. Sen jälkeen olen usein aamuisin haistellut cityilmaa autolle kävellessäni, joskus petyn mutta välillä aamun tuoksu antaa lisävirtaa alkavaan työpäivään.

Viimeisimmän yllätyksen koin menneen viikon tiistaina. Kävelimme ostoskeskuksen aukiolla kun tyttö pysähtyi. Katse oli taivaalle suunnattuna ja suulle levisi suunnaton hymy: ”Aaltoja!” Olin itse havainnoinut että ulkona on kirkas, aurinkoinen sää. Nyt havaintoni piti tarkastaa ja katsella taivaalle uudestaan, koko taivas oli täynnä korkealla olevia aaltomaisia pilviä, sellaisia aaltoja joita meren aallot tekevät rantahiekkaan. Ne olivat todella kauniita tumman sinistä taivasta vasten. Ohikulkijat ihmettelivät kahta kyykkijää aukiolla, kyykkijät ihailivat taivaan aaltoja ja taisi isällä käydä hetkellisesti mielessä hieman eteläisemmänkin meren, aidot aallot.

Tämäntyyppisillä havainnoilla olen saanut piristää viimeaikoina arki iltojani kaupungissa. Olen saanut nähdä uudestaan tuon helposti saavutettavan, kauniin luonnon, yksinkertaiset asiat jotka unohtaa arjen tiimellyksessä. Ei aina tarvitse lähteä kotipihaa kauemmaksi nauttiakseen edes vähän luonnosta.

Odotan innolla tulevan talven pimeyttä, mitä kaikkea kaunista pikku tyttöni sieltä löytääkään?

2 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.