Perkkoonmäen luola ja simpukkamaa Mynämäellä

Varhaisin muistikuvani Perkkoonmäestä juontaa kauas menneisyyteen. Isäni puhui useasti Kustavintien varressa sijaitsevasta simpukkamaaesiintymästä, jota oli aikanaan käynyt ihastelemassa. Tuolloin oma geologian kiinnostukseni lähinnä rajoittui siihen, miten pitkälle sain Vehmaan punaisen graniitiinpalan heittämällä pomppimaan pitkin vedenpintaa. Aika kuitenkin vieri ja jotain kotoa opittua alkoi tarttua vähitellen matkaani. Huomasin, kuinka salakavalasti kivien tuijottamisesta alkoi muodostumaan myös itselleni läheinen harrastus.

Vasta vuonna 2014 aikatauluuni mahtui viimein Perkkoonmäki. Tässä auttoi tieto että alue on luokiteltu Varsinais-Suomessa erääksi maakunnan merkittävimmistä geologisista kohteista. Alueelta pitäisi löytymään simpukkamaaesiintymän lisäksi muinaisrantoja, suuria siirtokivilohkareita ja näyttäviä kallioharjanteita. Näiden tietojen pohjalta otettiin suunnaksi nykyinen Mynämäki. Juho Juntusta lainaten: ”Missä SE, siellä me.”

Ensikosketus Perkkoonmäkeen tapahtui vähän ikävästä suunnasta, jos näin voisin sanoa. Lähestyimme aluetta Louhisaaren suunnalta suoraan jyrkimpään rinteeseen, koska muu retkiseurue oli tuolloin sitä mieltä, että täältä kosketus on aidoimmillaan alueeseen tutustumiseen. En alkanut silloin kiistämään asiaa, vaikka olin lapsuudesta asti tiedostanut toisen vähemmän voimia kuluttavan reitin Kustavintieltä kohteelle.

perkkoonmaki

Eihän tuokaan suunta sinällään mahdoton ollut ja toisaalta se tuotti miltei heti myös tulosta. Rinteestä alkoi avautumaan luolan kriteerit täyttäviä onkaloita ja koloja, joihin arvatenkin ahtauduimme kameroidemme kanssa. Osa seurueestamme oli jo tuolloin edennyt pidemmälle kohti edessä siintäviä suuria siirtokivilohkareita.

perkkoonmaki-2

Lohkareet muodostuivat kolmesta jättimäisestä osasta, joiden lomaan oli muodostunut solia ja kivien alle, jälleen kerran näyttäviä käytäviä ja lippamaisia syvennyksiä. Omasta mielestäni pelkästään nämä lohkareet olisivat riittäneet aiheeksi käväistä Perkkoonmäellä, mutta ei tässäkään vielä kaikki.

perkkoonmaki-3

Edessämme avautui massiivinen pirunpelto. Olimme siis vanhan merenrannan vaiheilla. Hassua kuvitella asiaa, kun olimme kuitenkin hetki sitten nousseet liki pystysuoraa seinämää, rinteen laelle useita kymmeniä metrejä.

perkkoonmaki-4

Ylitettyämme pirunpellon vastaamme tuli yllättäin opastaulu, joka tuntui täysin käsittämättömältä alueella, jossa ei ole oikein varsinaista luontopolkua tai muutakaan virallista reitistöä. Opaste kertoi varsin selkeästi alueen pirunpellon varhaisista vaiheista, joten päätin ikuistaa sen. Kyltin oli pystyttänyt Varsinais-Suomen liitto. Mielessäni pyöri jotain varsin tuttua, mutta yhteyttä asiaan tuolloin en saanut paremmin mieleeni.

Tässä kohdin muu seurue päätti nöyrästi palata takaisin kulkupelille samaista reittiä, jota olimme saapuneet rinteen laelle. Itse päätin kiertää toista kautta, koska olin melkoisen varma, että kohdetta voi lähestyä helpomminkin. Lopulta päädyin vanhan soranottoalueen liepeille.

perkkoonmaki-5

Samalla huomasin toisenkin opasteen, joka kertoi alueen simpukkamaaesiintymästä. Olin siis löytänyt tuon isäni kertoman kohteen. Samalla valkeni, mistä mielleyhtymä Varsinais-Suomen liittoon juontui!

Teos Graniittikallioilta rahkasuolle käsittelee pintapuoleisesti Perkoonmäen aluetta ja on Varsinais-Suomen liiton julkaisu. Perkoonmäelle olisi siis tehtävä toinekin rantautuminen, jo esiintymän tarkemman tutkimisenkin takia. Nyt minua kuitenkin odotettiin jo toisaalla.

Kotiin päästyä aloin tutkia alueen geologiaa ja taustoja tarkemmin, mutta huomasin ikäväkseni, että kirjoitettu aines oli melkoisen vähissä. Netistä löysin pienen pätkän alueen suojelua koskevaa lausuntoa:

”Perkkonmäki kuuluu valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen Mietoisten peltoaukealta kohoavana selänteenä. Mäki on lisäksi vanhaa Litorinameren rantaa simpukkamaineen. Simpukkamaamuodostuma uhkaa kuitenkin tuhoutua soranoton seurauksena ja toisaalta kohdetta käytetään orgaanisen jätteen kaatopaikkana. Pohjoisrinteen metsät ovat vielä pääosin koskemattomia ja ne kuuluvat olennaisina kohteen maisemalliseen ja biologiseen arvoon. Perkkonmäellä kulkee opastettu kulttuurimaisemareitti ja alue on erinomainen geologinen ja biologinen opetuskohde. Koska kohde sijaitsee Tavastilan taajaman läheisyydessä ja kohteen läheisyydessä on melko paljon asutusta, voi alueella olla myös huomattavaa virkistysarvoa. Katsomme, että suojelualueen tulisi kattaa vähintään molemmat kivikkoiset muinaisrannat ja simpukkamaan alue, koska ne ovat erikoisia ja harvinaisia luonnonmuodostumia. Mietoisten vahvistetun yleiskaavan mukaan Perkkonmäki on säilytettävä rakentamattomana. Muu Perkkonmäen alue voitaisiin merkitä maa- ja metsätalousvaltaiseksi ympäristöarvoja omaavaksi (MY) alueeksi, vaikka on huomattavaa, että se suurilta osin sopii luonnonkauneutensa ja edustavuutensa perusteella myös SL-alueeksi.”

Seuraavan liikenevän vapaa-aikani olin varannut Perkkoonmäen tarkempaan kartoittamiseen. Harmikseni tuona elokuisena aamuna, kun kalenterissani oli tuo hetki vapaana, oli ilma sateinen ja kallioiden tutkiminen liukkauden takia hankalaa.

Tällä kertaa osasimme jättää auton aivan vanhan soramontun viereen. Paikalla oli henkilöauton mittoihin soveltuva levennys, kuin varta vasten tehtynä metsätien laidassa.

Simpukkamaaesiintymän piti siintää alueen opasteen mukaan suoraan edessämme. Aivan varma en ollut, mitä lähdin maasta hakemaan. Joku viisaampi on esittänyt asiasta seuraavaa lausumaa, jonka mukaan koitin parhaani mukaan löytää esiintymän:

”Simpukkamaan eli kuorimerkelin pääaineksen muodostavat merisimpukoiden ja kotiloiden kalkkipitoiset kuoret, jotka useimmiten ovat murskautuneita. Tunnusomaisia ovat sinisimpukan (Mytilis edulis) siniset tai violetin väriset kuoren kappaleet. Perusmassa on väriltään vihreää ja ruskeaa. Simpukkamaa on useimmiten alustansa myötäisesti kerroksellista. Huomattavimmat esiintymät on tavattu Litorina-meren peitossa olleilta rannikkoalueilta Lounais-Suomesta ja Ahvenanmaalta.”

perkkoonmaki-8

Omasta mielestäni osuinkin viimein oikeaan. Löysin aavistuksen sinertävää, sormiin hajoavaa maa-ainesta, joka näytti mielestäni ruosteelta. Tiedustelin myöhemmin vielä asiaa isältäni kuvien kanssa ja hän oli samaa mieltä löydöksestäni.

Päätimme vielä poiketa rinteen laella uudestaan, koska siellä pitäisi olla toinenkin huomattavan kokoinen pirunpelto. Nyt emme lähteneet ylittämään ensin eteen tulevaa, koska nilkan nyrjäyttämisen vaara olisi ollut melkoinen liukkailla kivillä, ohitimmme alueen vasemman kautta.

perkkoonmaki-19

Samalla edessä näkyi varsin mielenkiintoisen oloinen kallioseinämä, joka oli voimakkaasti negatiivisessa kulmassa, aivan kuin muinaiset aallokot olisivat kovertaneet sen tuohon muotoon. Mielenkiintoni kasvoi niin, että unohdin jo toisen pirunpellon etsinnän, sillä nyt taisi lopultakin löytyä jotain ennen ylös kirjoittamatonta.

perkkoonmaki-10

Seinämässä oli miehen mentävä railo, joka tuntui jatkuvan silmän kantamattomiin ja aivan railon oikealla puolen suuria lohkareita, jotka voisivat kätkeä alleen jopa luolan. Pompin innoissani alemmas kivikkoa ja siinähän se oli – Perkkoonmäen luola.

perkkoonmaki-12

Edessäni näkyi miehen korkuinen suuaukko, joka jatkui samankorkuisena pitkälle lohkareiden väliin. Aukosta voisi kulkea aikuinen mies miltei kädet levällään sisään. Kolmen-neljän metrin jälkeen onkalo kapeni ja madaltui. Tuota jatkui yhtä pitkälle kuin alkuakin, joten olin 6-8 metriä maansyleilyssä.

perkkoonmaki-11

Mielestäni löydös oli varsin hieno ja Suomen puitteissa luolan mitat täyttyivät helposti. Perältä pystyi myös kömpimään takaisin maan päälle, jolloin saavutaan aivan edellä mainitsemani kalliohalkeaman juureen.

perkkoonmaki-13

Seuraavaksi huomasin olevani railossa kamerani kanssa. Olisi kenties ollut viisaampi karsia mukana kulkeva kalusto minimiin, sillä aikuinen mies mahtuu hädin tuskin hivuttautumaan kallioseinien väliin. Kuvaamisesta ei tahdo tulla mitään, mutta sen sain todennettua, että itseäni liukkaampi ja hoikempi kaveri pääsee railon läpi ja samalla nousemaan kalliolaen huipulle. Nyt jätin tuon tempun Janne Lumikannan tehtäväksi ja poistuin itse paikalta maakellarin tuoksuisena.

perkkoonmaki-21

Lopulta löysimme myös alueelta sen toisenkin pirunpellon ja runsaasti luolamaisia onkaloita. Pekkoonmäki on alueena niin huikea seikkailu- ja tutustumiskohde, että siellä saa vierähtämään koko päivän helposti, jos mielii tutkia kaikkia kivet ja kannot läpikotaisin.

Mitään varsinaista reitistöä alueella ei kulje, mutta erinäisiä polkuja vilisee ristiin rastiin, joten pienoinen eksymisenkin vaara on olemassa. Retkipaikkana voin suositella alueeseen tutustumista ja sitä suosittelee myös Varsinais-suomen liitto, joka on alueelle opasteet pystyttänyt.

perkkoonmaki-20

Perkkoonmäki kartalla. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6730382 E 222065

Kuvat: Harri Leino ja Virpi Bee

1 reply
  1. Erkki Mäkelä
    Erkki Mäkelä says:

    This is very fine place to become familiar with. Unfortunately I´m too old and invalid to go there. I only saw the photos and read the text.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.