Paattisten poluista ja wareksista, osa 2: Jokipolun kutsu

➡️ Jokipolku 2,5 km
📌 Lähtöpaikka kartalla

Olin jo aiemmin kiertänyt Turun Paattisilla kauniin Paattisten luontopolun, mutta tuolloin mieltäni oli jäänyt kaihertamaan se, etten ollut ehtinyt tutkia minkälaisiin maisemiin Jokipolku-nimeä kantava puinen viitta johdattaa. Kyltti tulee vastaan Paattisten luontopolun rengasreitin ensimmäisellä kolmanneksella, puurakenteisen kävelysillan jälkeisellä kuusivaltaisella osuudella.

Reitti ei äkkiseltään vaikuta kovinkaan säännöllisesti kuljetulta. Jokipolun ensimmäinen taipale menee hivenen odottavissa tunnelmissa, käsikynkkää metsänlaidan ja peltoaukean kanssa.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Pian saavutaan hiekkatielle ja risteykseen, jossa kulkija tekee helposti virheen lähtemällä alas ja ylittämällä sillan. Jokipolun reitti kun oikeasti seuraa hiekkatien vasemmalta puolen alkavaa kapeata hevospolkua avoimessa maisemassa. Joen uoma näkyy siis oikealla puolella, eikä tätä pientä siltaa ylitetä.

Jokipolulla reittimerkinnät ovat hyvin harvassa, joten on hyvä olla seikkailumieltä tai ainakin jonkinmoinen käsitys mihin on suuntaamassa. Maastoon on pystytetty tolppia sekä aitaa, jonka vieressä voi kävellä mutkittelevaa joenuomaa seuraten, välillä lähempää ja välillä kauempaa.

Avoimen maaston jälkeen saavutaan voimalinjojen alitse pienen metsikön laitaan. Epämääräisen polun pehmeällä pohjalla näkee hyvällä todennäköisyydellä hevosenkengän painaumia. Metsän sisältä tulla tupsahdetaan kuitenkin pian taas avoimeen maalaismaisemaan. Tässä vaiheessa tekee kuitenkin helposti mieli poiketa hetkeksi reitiltä. Alhaalla oikealla puolen näkyy joki ja betoniset rakenteet, joiden turvin voi seisoskella virtaavan veden pinnan yläpuolella. Kaunis paikka etenkin kesällä.

Osa reitistä kulkee hevosaitausten välissä, ja kesäaikaan Jokipolkua pitkin tallustaessaan kohtaakin myös hevosia. On viisainta ihailla niitä kohteliaasti hieman kauempaa. Risteyskohtaan tultaessa pitää jatkaa suoraan kohti etäämpänä häämöttävää kuusimetsikköä, ettei kurvaa vahingossakaan toisten pihamaalle.

Ennen mäkeä ympäröivää metsikköä tulee pienen pieni silta, ja polku kaartaa lopulta puiden suojaan. Muutaman hetken kuluttua huomaakin päätyneensä Jokipolun (2,5 km) alkuinfotaulun luokse. Osuuden voi siis kulkea myös toiseen suuntaan. Jokipolulla reittimerkinnät kun eivät ole kulkusuunnasta riippuvaisia.

Linja-autojen aikataulut johdattavat toisinaan valitsemaan Auvaismäen bussin (22A), jonka reitti kulkee joenuomaa myötäilevää, vanhaa ja perinteisempää tietä pitkin kohti Koroista, Aurajokea ja jokiasukkaiden kaupungin keskustaa. Katso myös Föli – Turun seudun joukkoliikenne.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, on Paattisten asukkaita ennen vanhaan nimitelty naapuripitäjissä wareksiksi, ja varis komeilee myös Paattisten 50-luvulla suunnitellussa vaakunassa. Täytyy kuitenkin myöntää, että näin jälkikäteen en muista nähneeni tai kuulleeni koskaan variksia Paattisilla. Nuo harmaan eri sävyihin kietoutuneet linnut voivat toki jäädä kulkijalta huomaamatta. Ehkäpä niillä ei ollut mitään tähdellistä asiaa sanottavana, tai eivät vaatimattomina wareksina tohtineet tulla edes näytille.

Suuntaa antava Jokipolun kartta.

 

Jokipolun aloituspiste kartalla

ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N=6724307.918, E=245376.024