Pääjärven virkistysalueen satumetsä ansaitsee tulla löydetyksi

➡️ Useita reittivaihtoehtoja, esim. 1,5km ja 7,5km

🕒 1 h ->

⚫⚪⚪ Helppo reitti

🔥 Laavulla nuotiopiiri + erillinen nuotiopaikka järven rannassa

📌 Pääjärven P-paikka kartalla

Syksy on saapunut Pääjärvelle

Upeana syyskuun sunnuntaina suunnattiin kohti Loppea, eikä ollenkaan haitannut, että vuoden parhaat ulkoiluilmat osuivat samalle viikonlopulle. Matkalla pohdimme, että mitenkä paljon muuta väkeä Pääjärven virkistysalueella olisi, kun sijainti ja ajankohta olivat retkeilylle niin suotuisat. Helsingistä, Lahdesta, Tampereelta ja Turusta on kaikkialta karkeasti laskettuna 1,5 tunnin automatka Pääjärvelle. Tie on käytännössä suoraa valtatietä, joten sen kun painelee aamukahvien jälkeen menemään, niin on yhdessä hujauksessa paikan päällä. Turusta tullessa kohteeseen eivät kuitenkaan ohjaa yhdetkään opasteet, ja merkityn parkkipaikankin ohi voisi epähuomiossa ajaa. Älköön kukaan kuitenkaan jättäkö tämän takia tulematta, alue on enemmän kuin löytämisen arvoinen!

Päivän väri oli keltainen

Alueelta löytyy myös pieniä pätkiä pitkospuita

Internetin ihmemaa kertoi Pääjärven virkistysalueelta löytyvän kaksi melko vaivattomalta kuulostavaa rengasreittiä. Näillä ennakkotiedoilla parkkipaikalle pystytetty miehenkorkuinen ja lähes kymmenen eri matkan reittimenu lyö ällikällä. “Siis voiko tästä lähteä kolmenkympin vaellukselle?” “Tai 12 tuohon suuntaan?” “Järven ympäri 7 ja puoli?” “Kulkevatko kaikki tunnetut ja tuntemattomat reitit tätä kautta?”

Melkein, sillä alue osuu myös Hämeen Ilvesreitille, jolla onkin sitten satoja kilometrejä kuljettavana. Pääjärven virkistysaluetta voisi verrata Vatikaaniksi Roomassa – tiivis ja upea paketti muun valtavan tarjonnan keskellä.

Jos lokakuun parin yön syysvaelluksen kohde ei olisi jo lukkoon lyötynä, oltaisiin saatettu tulla tänne, mikäli tieto kaikista reittimahdollisuuksista olisi ollut helpommin saatavilla. Noh, ehkä ensi vuonna.

“Reittimenu”

Reitti on pääsääntöisesti kapeaa ja helppokulkuista polkua

Pehmeän synkeässä kuusikossa on aivan oma tunnelmansa

Hiekkapohjainen kangasmetsä tuntuu jalan alla mukavan pehmeältä ja joustavalta, kun vertaa kotopuolen järkähtämättömään graniittiin. Pääpolulta on hyvä opaste mitäänsanomattomalle näköalapaikalle, eli harjukumpareen päälle. Kyllä se järvi sieltä jostain puiden lomasta pilkottaa, mutta ei tästä varsinaisesti fiiliksiä saanut. Syksyinen metsä itsessään on paljon sykähdyttävämpi, joten palaamme sammalmattojen väliin. Lyhyen kävelyn jälkeen polku laskee harjun rinnettä alas kuvankauniille laavupaikalle.

Pääjärven laavu – näkymä luoteeseen

Pääjärvi on vain muutaman askelen päässä laavulta

Jos arkinen aherrus ei olisi seuraavana aamuna odottanut, olisimme pikapikaa menneet takaisin autolle, ajaneet kotiin hakemaan yöpymiskamppeet ja jääneet kauniiden säiden loppuun saakka Pääjärven laavulle. Voimme vain kuvitella, miten hartaalta aamu-usvainen järvi näyttäisi, kun se nyt auringonvalossa kimmeltää ja heijastaa värejä epätodellisen vahvasti. Puuvajassa on erinomaisesti materiaalia ja työkaluja puiden pilkkomiseen, ja viereinen puuceekin on pidetty hyvänä. Täältä ei ole kerrassaan mikään kiire pois.

Kukakohan tässä pesii?

Pääjärven kannas on vain muutaman metrin leveä – järvi näkyy polun molemmin puolin

Hylkäämme lyhyemmät rengasreittisuunnitelmat tyystin, kun eteen aukeaa mahdollisuus kulkea 7,5 km Pääjärven ympäri. Yhdestäkään karttasovelluksesta ei löydy merkintää kyseisestä polusta (paitsi myöhemmin kotona Hämeen Ilvesreitin omalta sivustolta), joten luotamme kulkumme erinomaisten reittiopasteiden haltuun. Ja paha on polulta lähteä poikkeamaan, kun lähes puolen kilometrin matkan kuljemme kirjaimellisesti keskellä järveä. Pääjärven lounaisosaa halkoo ihastuttava kannas, jota pitkin polku vie retkeilijät järven yli. Kannas katkeaa vain muutaman metrin matkalta, johon on ylittämistä varten rakennettu silta. Koirakin saa hepulin – innostuksemme on tarttuvaa.

Reittimerkit keltaisella – polulta ei oikein pääse muutenkaan eksymään

Kannaksen toinen pää kohoaa huomaamatta korkeamman harjun laelle. Aistit ahmivat metsää kuin Hannu ja Kerttu piparkakkutaloa konsanaan. Luonto näkyy, tuoksuu, kuuluu ja maistuu (mustikalta). Metsätyypit vaihtelevat peruskankaasta avoimempaan heinikkoon, synkkään kuusikkoon ja siihen kaikkien rakastamaan sammalpohjaiseen haltijametsään. Olokin on jotenkin kummallinen. Ihan kuin joku… ei tarkkailisi? Emme ole koko reissun aikana kohdanneet ketään. Ei vastaantulijoita, kukaan ei ole ohittanut, laavulla ei ollut ketään. Upeana huomiona toteamme myös paikan roskattomuuden! Ei ensimmäsitäkään lytistettyä pillimehupurkkia, ei tyhjää tupakka-askia, ei kääremuoveja eikä eksyneitä nenäliinoja. Jos läheisten valtateiden äänet eivät kuuluisi taustalla jatkuvana hurinana, sitä voisi kuvitella olevansa hyvinkin kaukana modernista maailmasta. Valkohäntäkauris hypähtelee pois edestä ja pari palokärkeä toimittaa asioitaan muutaman männyn päässä.

Alueen opasteet, kuten myös reitti- ja palvelurakenteet ovat erinomaisessa kunnossa. Maasto on monipuolista ja vaihtelevaa, kulku on vaivatonta ja mukavaa. Pari hassua nousua harjuntapaisille, vain yhden jyrkkyys hengästyttää. Tänne voisi ilolla tuoda pienemmätkin lapset, ja kesällä uida järvessä. Pitäisiköhän järven pohjoispuolelle miettiä vielä rakennettua taukopaikkaa..? Pääjärven kierros päättyy lähtöparkkipaikalle, jolta on vain muutaman kymmenen metrin matka erilliselle nuotiopaikalle järven ääreen.

Erinomaiset reittiopasteet erottuvat luonnosta hyvin

Erillinen nuotiopaikka järven rannalla

Iltapäiväkahveja keitellessä päässä pyörivät erityisesti kaksi kysymystä; miksei täällä ole ketään, ja milloin tullaan uudestaan?  Pääjärven alue ansaitsee ylistyssanoja ja nostetta.

Mainos

N=6743146.000, E=341287.000

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi