Ounasjärveltä tunturin huipulle: Pyhäkero mykistää karuudellaan

Vaelsin tänä kesänä ensimmäisen yksinvaellukseni Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Vaelluksen kohokohdaksi jäi ehdottomasti ensimmäisenä päivänä ylitetyn Pyhäkeron (Ounastunturi) karuus ja sen antama motivaatio jaksaa kulkea päivän loputkin kilometrit loppuun. Pyhäkeron huipulle on Ounasjärven rannasta 9 kilometrin matka.

Saavuin iltapäivällä majoituspalvelun venekyydillä Hetan Ounasjärven rantaan koirani Kiiskin kanssa. Jännitys ja innostus alkavasta seikkailusta oli vallannut mielen, ja lähdin kulkemaan merkattua reittiä pitkin kohti Pyhäkeron autiotupaa. Aluksi askel oli kevyt, mutta mitä syvemmälle kaunista mäntymetsää kuljin ja mitä enemmän kilometrejä alkoi kertyä, sitä enemmän väsymys ja koti-ikävä alkoivat painaa mieltä.

Pieni ajottainen tihkusade ei haitannut kulkua. Pysähdyimme evästauolle suuren kiven päälle jaksaaksemme autiotuvalle saakka. Suunnitelmissani oli autiotuvalla päättää oman jaksamiseni perusteella, jatkammeko päivän vaellusta Pyhäkeron yli Sioskuruun saakka.

Kilometrejä oli kertynyt jo 7, kun saavuimme autiotuvan pihaan. Kiinnitin koiran pöytäryhmän viereiseen koivuun, laskin rinkkani alas ja ryhdyin valmistelemaan reissun ensimmäistä ateriaa. Katseeni harhaili pitkin autiotuvan pihaa. Piha oli siisti ja oikein miellyttävä. Latukahvila erottui pihan muista rakennuksista edukseen, ja mieleeni juolahti muisto koulun vaellukselta, jolloin vesisateessa yövyimme samankaltaisen latukahvilan kuistilla…

Ruokailtuamme täytin vesipulloni autiotuvan pihan kaivosta ja matkamme jatkui kohti hiljalleen kohoavaa Pyhäkeroa.

Yritin kartan korkeuskäyrien perusteella päätellä Pyhäkeron rinteen haastavuutta, mutten millään osannut ennalta arvata sen todellista kokoa.

Rinkka alkoi hiljalleen tuntua  painavammalta kuin vaelluksen alussa, ja pidin tunturin rinteessä useamman hengähdystauon.

Vaikka kujettava ura olikin hyvässä kunnossa, pyrin jatkuvasti valitsemaan kululleni tasaisimman reitin. Saavuimme lähelle huippua Pyhäjärven rantaan. Seisoin pahimman nousun alapuolella hetken ja lähdin koirani kanssa sisulla nousemaan kohti huippua. Huipulla häämötti jokin rakennelma, joka pikkuhiljaa alkoi muodostua ristiksi. Kun viimein pääsin ristin juurelle, mykistyin tunturin karuista maisemista.

Katselin ympärilleni pienessä tihkusateessa ja soitin kotiin hyvän yön toivotukset.

Lähdin jatkamaan matkaani kohti Sioskurun autiotupaa uutta energiaa täynnä. Pyhäkeron huiputus jää takuulla pidemmäksi aikaa mieleen!

Pyhäkerolle voi tehdä päiväreissun käyttämällä venekyytipalvelua tarjoavien yritysten apua. Minulle venekyyti maksoi 10 euron verran, ja kyyti järjestyi yhdellä puhelinsoitolla. Yhteensä kävelyä Ounasjärven rannasta Pyhäkerolle ja takaisin kertyy noin 17 kilometriä. Vaikka alueen reitit ovatkin merkittyjä, tunturiin tulee aina ottaa mukaan kartta ja kompassi, sekä riittävästi vaatetta, syötävää ja juotavaa.

Pyhäkero kartalla

Venekyydin jättöpaikka kartalla

Mainos

Pyhäkeron autiotupa kartalla

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi