Pitkospuut Nyrölän luontopolulla

Nyrölän polulla, Jyväskylä

Jos haluaa retkellä myös miniristeilylle, löytyy Jyväskylästä oiva retkikohde. Nyrölän polku tekee 3,6 kilometrin kierroksen vaihtelevassa maastossa ja sisältää hauskan vetolauttaylityksen Iso-Mustan järven pienelle saarelle. Koska reitti sijaitsee maaseudun rauhassa, useiden kilometrien päässä niin lähimmistä taajamista (Tikkakoski, Palokka, Uurainen) kuin Jyväskylän keskustasta, voi siellä keskittyä erinomaisesti luonnon ääniin.

Varustauduin Nyrölän-retkeen hupparilla – hyttysten varalta – ja lenkkareilla, koska oletin, että maasto olisi tällä kertaa sen tarpeeksi kuivaa. Toisinaan Nyrölän metsäpoluilla on ollut sen verran kosteita kohtia, että vettäpitävät tai ainakin kosteita kohtia kestävät jalkineet ovat olleet paikallaan.

Jos olisin vähän kovempi pyöräilijä, olisi polku ollut loistava fillaroinnin ja luontokävelyn yhdistävä koko päivän retken kohde, mutta saavuin paikalle asvaltti- ja sorateiden kautta laiskasti autolla. Lähtöpaikalla Aaro J. Veijosen Luontopolku-runo toivottaa kulkijat tervetulleeksi. Jo runon ensi säe lupaa hyvää:

Luontopolku korven halki
kulkee jylhän erämaan
Laskee mäki nousee mäki,
etäämpänä kukkuu käki

Kuusikkoa Nyrölän luontopolulla

Koska olin lähdössä koko 3,6 kilometrin reitille, lähdin seuraamaan viitoitusta vasemmalle lähtevälle pikkutielle, jolta polku sukelsi pikimmiten oikealle tunnelmalliseen kuusikkoon, keltaisten maalimerkkien viitoittamana. Lyhyempää reittiä kaipaavat eli suoraan laavujen tulipaikoille oikaisijat valitsevat parkkipaikalta oikealle lähtevän tien ja lähtevät reitille vastapäivään.

Vuosina 2003–2004 rakennetun, vuonna 2010 laajennetun polun varrella on siellä täällä opastetauluja, joissa kerrotaan ympäröivästä luonnosta. Osa opastauluista on ehtinyt jo hieman kärsiä matkan varrella, mutta useimmat ovat vielä hyvässä kunnossa. Astelin hissukseen livertäjäntäyteisessä metsässä välillä tasaista, toisinaan kuhmuraisten puunjuurien halkomaa polkua ja nautiskelin suloisesta kesäkuisesta aamupäivästä.

Saparon lampi, Nyrölän luontopolku

Tällä kertaa en sattunut kohtaamaan sinitiaista ihan opastetaulun vierestä, kuten kerran aikaisemmin. Kun polun varressa alkoi näkyä enemmän saniaisia, olin jo lähellä Saparon tekolampea, jota ei ihmisen kaivamaksi arvaisi; niin luonteva näky se on metsän keskellä. Aikoinaan uima- ja pyykkäyspaikkana palvellut lampi kaivettiin 193o-luvulla ja muutaman vuosikymmenen jälkeen siinä kasvatettiin muun muassa kirjolohta, mutta onneksi kalankasvatus väistyi ja luonto pääsi ottamaan vallan. Peilityyni Saparo on yksinkertaisesti suloinen.

Saparolta lähtiessä pitää huomata kääntyä jyrkästi vasemmalle, entisen hakkuuaukean läpi kulkevalle polulle, eikä jatkaa suoraan. Nuorten koivujen ja pihlajien ympäröimän polun ensimmäinen reittiopaste ei ensivilkaisulla erottunut, mutta alun jälkeen reitti näkyi selvästi ja sitten oli edessä paluu helppokulkuiselle hiekkatielle.

Kivikasa, Nyrölän luontopolku

Tallustelin hiekkatiellä auringonpaisteessa ja yritin hidastaa askeleitani. Jostain syystä tie houkuttaa aina kulkemaan nopeammin kuin kiemurainen polku, paitsi jos mukana on keskusteluseuraa. Vauhtini hidastui luontaisesti viimeistään suloisenpehmeän sammaleen kuusikossa, jonka kautta astelin hitaasti ylämäkeen ja jälleen hetkeksi väljempään maastoon.

Hakkuista on selvästi jo useampi vuosi aikaa. Muutama vuosi sitten, kun hakkuuaukean puut olivat vasta aloittamassa kasvuaan, Rinteelän laelta näki paljon paremmin alas Iso-Mustalle. Lähivuosina puut kasvanevat sitä vauhtia, että maisema saattaa siltä osin kasvaa umpeen ainakin kesäajaksi.

Rinteelän kiviraunioiden vieressä on silti mukava istahtaa hetkeksi alas levähdyspaikaksi tehdyn pöydän ääreen. Siinä sopii vaikka miettiä, millaista viljelijän elämä on ennen ollut näillä main. Ensin pellot raivattiin kovalla työllä käsipelissä, mistä on edelleen muistona iso kivikasa kuusimetsän laidassa. Entiset viljelysmaat on jälleen vallannut kasvava metsä.

Kuusikkoa Nyrölän luontopolulla

Lähdin laskeutumaan Rinteelän laelta alas kohti seuraavaa komeaa kuusikkoa. Matkalla sinne alarinteeltä kuului yllättäen raivaussahan ääntä; pari herraa ahersi polun vieressä ja kaatoi nuoria koivuja, jotta ne eivät kasvaisi liian tiheässä. Polkua ei ympäröi suojelualue, vaan reitti kulkee tavallisten metsien lävitse, joten tyystin koskematonta aarniometsää ei Nyrölässä kohtaa. Pysähdyin kuusten tykönä jälleen ja katselin rauhassa ympärilleni. Suvipäivän valo lankesi niin kauniina sammalikkoon.

Edessä oli seuraavaksi lyhyt taival pikkutietä, jonka varrella siisti huussi tarjoaa helpotusta retkeläisille. Retkillä on muuten kaiken varalta paitsi hyvä, myös huomaavaista pitää matkassa omaa toilettipaperia, sillä näissä ilmaisissa ”huoltopisteissä” ei välttämättä riitä paperia kaikille kävijöille.

Kotalaavu Nyrölän luontopolulla

Käännyin pikkutieltä alas suolle, jonka laidassa on heti kaunis laavu, Jyväskylässä nykyään suosittua mallia, jonka ääreen mahtuu isompikin porukka mukavasti tulistelemaan. Laavu on jo kauniisti harmaantunut. Kun kävin täällä laavun ollessa vasta rakenteilla, kuvittelin mielessäni, miten hienoa olisi tulla tänne käymään tai jopa yöpymään jonain kuulaana syys- tai talviyönä, kun tähtitaivas olisi kirkkaimmillaan. Valosaastetta kun ei ole Nyrölän taivaalla  näkymiä häiritsemässä! Sama tähtiyöhaave palasi jälleen mieleeni, vaikka nyt oli kirkas suvipäivä.

Pysähdyin pitkospuille ja aprikoin vieressä kasvavien pienten valkoisten kukkien nimeä. Vasta kotona selvisi, että näkemäni kasvi oli raate. Pitää yrittää muistaa.

Olisin toki voinut jäädä jo tälle laavulle eväitä nauttimaan, mutta Iso-Mustan saarilaavu houkutteli vielä enemmän. Niinpä jatkoin matkaa tukevia pitkospuita pitkin eteenpäin. Edessä odotti pitkoksien T-risteys, josta käännyin oikealle ”seikkailusaarta” kohti. Vasemmalta lähestyi juuri muutama muu päiväretkeläinen ja he kantoivat reitin puuvajalta tuomiaan polttopuita mukanaan. Saaressa ei ole isoa polttopuuvarastoa nuotiotulien tekemistä varten.

Tupasvilloja kukkivat, Nyrölän luontopolkuTupasvillat täplittivät valkoisine tupsusuortuvineen suloisesti suota ja huikean runsaina. En koskaan väsy tähän alkukesän näkyyn, joka hyvällä onnella tervehtii kulkijaa. Totta kai suopursun kukat ovat ihania, mutta tupasvillan hennon hauras varsi koskettaa minun sisintäni vielä enemmän.

Vetolautta, Nyrölän luontopolku

Seuraavaksi vuorossa oli yksi Nyrölän-retken ehdottomista kohokohdista, vetolauttaylitys laavusaareen. Ylitys on lyhyt, mutta monikaan ei ole aiemmin kokenut sitä, että saa vedellä narulla lautan salmen yli!

Lauttailu on niin hauskaa, että jouduin muiden saareen menijöiden lailla hieman odottelemaan, jotta pojat tekisivät tilaa meille muillekin. Lautalta samalla kalastusta kokeilleet pojat olisivat huolineet kyytiinsä mieluusti vain yhden matkustajan kerrallaan!  Moinen säännöstely ei mielestäni vetele, joten komensin reittiliikenteen suurkuluttajat hetkeksi maihin, jotta me muut pääsisimme saareen yhdellä kyydillä. Nuorukaiset tottelivat kiltisti.

Iso-Mustan ainokaisen saaren kaksoislaavulle ja tulipaikalle johtaa lauttarannasta pitkospuupolku, jonka varrelta löytyy huussi. Saaren eteläpää on rauhoitettu retkeilijöiltä pistoaidalla.

Nyrölän saarilaavu, Jyväskylä

Laavulla oli melkoinen vilske, kun sinne saavuin. Olen joskus ollut saaren laavulla hetken jopa ihan yksin, mutta se on harvinaista, sillä tämä polku on Jyväskylän seudun suosituimpia. Nytkin laavulla oli päiväretkellä reipas kööri lastenleiriläisiä makkaranpaistossa, mutta he tekivät ystävällisesti heti nuotion laitaan tilaa, kun otin omat evääni esille.

Monelle suojaisan istumapaikan tarjoava kehälaavu tulipaikalla onkin ahkerassa käytössä olevassa retkikohteessa tarpeen. Hyvä idea on ollut myös tulipaikkaa ympäröivä lava, sillä ilman lavaa tulipaikan edusta olisi helposti kuravellinä, onhan saaren maasto pehmeää suota. Laavupaikalla mahtuu yöpymään kymmenisen retkeilijää.

Lettu ja kuksa

Olin pakannut evääksi mukaan teetä, lettutaikinan ja hilloa. Ilokseni laavulta löytyi pannu, joten en joutunut turvautumaan varalta mukaan ottamaani Trangian kanteen. Oli hauska paistaa pitkästä aikaa pino lettuja nuotiolla ja istahtaa sitten järven rantaan niitä popsimaan, Iso-Mustan maisemaa katsellen! Muut laavulla olijat jatkoivat vielä makkaranpaistoa, mutta kohta hekin ottivat lettutaikinansa esille ja räiskäleiden paistaminen tulilla jatkui. Vetolautta toi saareen lisää väkeä nauttimaan hienosta päivästä ulkosalla.

Yksi pikkupoika onnistui saamaan kalan laiturilta onkiessaan ja säntäsi tyrkkäämään saaliinsa nuotiotulille paistumaan. Suolaa ei ollut kenelläkään matkassa, joten toivottavasti kala maistui ihan sellaisenaan!

Eväsherkuttelun jälkeen palasin vetolautalle ja kiskoin lautan vastarannalta saareen, sitten itseni ja pari muuta kyytiä odotellutta mantereen puolelle. Vastaan käveli pitkoksilla useampikin laavulle matkalla ollut kulkija. Jännä juttu, että hekin tulivat sitä suorinta tietä parkkipaikalta, eivätkä saapuneet pidempää reittiä eli polkua myötäpäivään…

Yksi miljoonasta linnunpöntöstä

Käpsyttelin tasaista pitkospuureittiä tupasvillojen ohitse metsän huomaan, ohitse polttopuuvaraston, jolta voi hakea klapeja laavulle tarvittaessa. Sitten metsäpolku jäi taakse ja käännyin helppokulkuiselle pikkutielle, jota pitkin loppureitti jatkuu suoraan takaisin parkkipaikalle. Vastaan tuli ylämäessä vielä yksi kaunis kuusikko, jossa linnunpönttö muistutti aiemmin reitillä olleen linnunpönttötauluston ohella miljoonan linnunpöntön kampanjavuodesta.  Olipa mukava retki tänne taas!

Miten Nyrölän polulle löytää? Nyrölään ei pääse bussilla, joten sinne pääsee sujuvimmin autolla tai esimerkiksi polkupyörällä. Polun lähtöpaikalle (Sikomäentie 706, Jyväskylä) on matkaa Jyväskylän keskustasta reilut 25 kilometriä, reitistä riippuen. Autopaikkoja on sekä polun lähtöpaikassa että läheisen, keväällä 2016 lakkautetun 120-vuotiaan kyläkoulun pihassa noin 200 metrin päässä. Polttopuiden käytöstä voi maksaa kiitokseksi vapaaehtoisen korvauksen Nyrölän kyläyhdistyksen pankkitilille.

Reitti on merkitty hyvin maastoon, eikä karttaa tarvitse kantaa matkassa, jos ei halua. Nyrölän polun sisältävä suunnistuskartta löytyy Nyrölän kylän www-sivuilta ja alue sisältyy myös Jyväskylän kaupungin ulkoilukarttaan.

Kartta ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 6915543  E 421544

Nyrölän polkua hoitaa Nyrölän kyläyhdistys ja se sijaitsee pääosin yksityismailla. Katso lisätiedot sekä ohjeet reitillä liikkuvalle täältä!

6 replies
  1. Jari
    Jari says:

    Eilen käytiin kiertämässä polku. Saappaat tarpeen. Saari veden vallassa. Viereisellä laavulla pidettiin tulia. Mukavaa oli.

    Vastaa
    • Jonna Saari
      Jonna Saari says:

      Hei S! Reitti on aluksi tietä, mutta muuttuu sitten kapeaksi poluksi ja pitkoksiksi. Niinpä emme suosittelisi tätä reittiä lastenvaunujen kanssa kuljettavaksi.

      Terveisin Jonna / Retkipaikka

      Vastaa

Trackbacks & Pingbacks

  1. […] Nyrölän luontopolku on yksi Jyväskylän seudun suosituimmista ja komeimmista luontopoluista. Kierrämme retkellä 3.6 km pitkän luontopolun ja nautiskelemme eväitä luontopolun varrella olevalla laavulla. Lähtö nyrölään tapahtuu klo 11:00 yliopiston liikunnan rakennuksen edustalta ja palaamme reissulta hämärän saapuessa noin klo 16 aikoihin (+- 1h). […]

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.