Muumipapan majakka – Söderskär, Pellingin saaristo, Porvoo

Tove Janssonin romaani Muumipappa ja meri kertoo muumiperheen matkasta ja oleskelusta majakkasaarella. Majakan arvellaan olleen Porvoon saaristossa sijaitseva Söderskär, vaikka Janssonin kirjassaan antamat koordinaatit eivät siihen täsmääkään, vaan vievät 20 kilometriä idemmäksi.

Kun elokuun lopussa tarjoutui mahdollisuus käydä järjestetyllä retkellä Söderskärissä, tilaisuuteen piti tietenkin tarttua.

Muumipappa majakan loistokojussa. Tove Jansson on ollut selvästi perillä kaasutoimisesta loistosta. Muumipappa ja meri ilmestyi 1965, joten kirjailijalla oli hyvää aikaa käydä tutustumassa Söderskärin 1957 automatisoituun loistoon.

Muumipappa majakan loistokojussa. Tove Jansson on ollut selvästi perillä kaasutoimisesta loistosta. Muumipappa ja meri ilmestyi 1965, joten kirjailijalla oli hyvää aikaa käydä tutustumassa Söderskärin 1957 automatisoituun loistoon.

Meri ja mereen liittyvät asiat olivat Janssonille tärkeitä. Hän vietti kesät lähes 30 vuotta Porvoon Pellingissä olevassa Klovharun karussa kalliosaaressa ja sitä ennen viisivuotiaasta saakka perheensä kanssa Pellingin eri saarissa. Hän oli jo pikkutyttönä halunnut ruveta Kummelskärin majakanvartijaksi.

Kun Kummelskäriin asettuminen ei onnistunut, Tove vuokrasi tontin Bredskäristä ja rakensi sinne vuonna 1947veljensä Larsin kanssa Vidrosen hus -nimisen mökin. Siinä asumisesta tuli kuitenkin vähitellen tukalaa suuren vierailijamäärän takia. Niin Tove ja Tuulikki Pietilä rakensivat mökin Klovharuun. Se valmistui 1965.

Pellingin Glosholmin majakka, Muumitalon malli.

Pellingin Glosholmin majakka, Muumitalon malli.

Lapsuuden kesänvietto Pellingin saaristossa tutustutti Toven Glosholmin majakkaan. Majakka oli oikeastaan pooki eli tunnusmajakka, sillä sen loistokoju oli purettu ja tilalle asennettu pyöreä suippokärkinen peltikatto. Majakka oli Muumitalon esikuva.

Söderskärin majakka valmistui Mattlandetin kalliosaarelle Porvoon saaristoon vuonna 1862. Majakka tuli lisääntyneen Venäjän kaupan ja laivaliikenteen tarpeisiin karikkoisille laivaväylille. Ennen Söderskärin majakkaa laivaliikennettä ohjanneen Glosholmin majakan sijainti idempänä Pellingin saaristossa oli todettu huonoksi, ja majakka sammutettiin Söderskärin valmistuttua. Talvisodan jälkeen Glosholmin pooki räjäytettiin, jotteivät viholliskoneet voisi käyttää sitä suunnistukseen.

Majakka mereltä. Kuvasta aistii hyvin majakkasaaren yksinäisyyden tilan rajallisuuden.

Majakka mereltä. Kuvasta aistii hyvin majakkasaaren yksinäisyyden tilan rajallisuuden.

Ernst Lohrmannin suunnitteleman Söderskärin majakkatorni muurattiin harmaakivestä kahdeksaan metriin ja loppu tiilestä. Tämä aiheutti sen, että torni huojui kovalla tuulella muutaman tuuman. Niinpä tornia vahvistettiin 1914–1917 rautakorsetilla, jonka päälle valettiin betoni.

Majakan huippu on 38 metriä merenpinnasta. Siinä on kuusi kerrosta ja loistokoju varustettiin Fresnelin kristallilinssistöllä, jota pyöritti punnuskoneisto. Majakka antoi 5 sekunnin väläytyksen puolentoista minuutin välein ja se näkyi 15 meripeninkulman eli noin 27 kilometrin päähän merelle.

Majakkasaaren edessä olevalla Kokkomaan luodolla oli alun perin luotsitupa, mutta se siirrettiin Bastulandetin saareen. Kun myrskyt huuhtoivat luodon yli ja tuvan läpi, luotsit joutuivat roikkumaan rakennuksen katosta, jottei se olisi lähtenyt tuulen mukaan. Bastulandetia kutsutaan nykyään Luotsisaareksi.

Sodan aikana majakkasaarella oli ilmavalvontayksikkö, jolla oli puhelinyhteys Suomenlinnaan.

Söderskär automatisoitiin vuonna 1957, jolloin siihen asennettiin öljykäyttöisen laitteiston tilalle kaasulla toimiva systeemi, jossa oli myös automaattinen hehkusukanvaihtaja ja aurinkoventtiili kaasuhanan sulkemiseksi ja avaamiseksi. Siihen loppuivat majakkamestarin ja majakanvartijoiden työt. Luotsiasema suljettiin neljä vuotta myöhemmin. Saareen perustettiin sen jälkeen ympäristöministeriön alainen riistantutkimusasema, jonka toiminta lakkasi vuonna 2007.

Maisema tornista länteen kohti Luotsisaarta.

Maisema tornista länteen kohti Luotsisaarta.

Majakkasaarella ovat säilyneet majakanvartioiden ja majakkamestarin asuintalot, sauna, käymälä, varasto ja maakellari. Saarelta johtaa laivalaiturin vierestä riippusilta Luotsisaareen, jossa on luotsitupa.

Söderskär on luonnonsuojelualueen keskellä. Se on perustettu jo vuonna 1930 erityisesti alueella pesivän monipuolisen linnuston takia. Maihinnousu ja liikkuminen on kielletty pääsaarilla eli Majakka- ja Luotsisaarella 1.5.-1.8, muilla saarilla 1.5.-15.8. Suojelualueen kokonaispinta-ala on n. 2000 hehtaaria, josta saaria ja luotoja 50 hehtaaria. Saarilla pesii mm. räyskiä, tyllejä ja haahkoja.

Majakka on ollut yksityisomistuksessa vuodesta 2003 lähtien ja toimii matkailukäytössä rauhoitusajan ulkopuolella. Kulttuurihistoriallisesti merkittävänä kokonaisuutena se sai rakennussuojelupäätöksen 2010.

Lounatuuli-sviitti, jota vuokrataan yöpyjille.

Lounatuuli-sviitti, jota vuokrataan yöpyjille.

Useat vesibussiyhtiöt Söderskärin omien veneiden lisäksi tekevät matkoja majakkasaarelle, jonne voi mennä omallakin veneellä. Majakkatornissa voi myös yöpyä ns. Lounatuuli-sviitissä, joka on omistettu Edward Thomasonin ja Hanna Wahrmanin rakkaustarinalle. Sviitti rakennettiin aikoinaan ilmatorjuntalottien käyttöön.

Tove Jansson rakasti merta, kalliosaaria ja majakoita. Myrskyt innostivat häntä, kuten hän kirjoittaa Haru, eräs saari -kirjassa: ”Kuutosen myrsky, sadetta. Vene pelastettu juuri ja juuri. Meri on noidankattila, jyrinät kuin tykinlaukauksia. Teltta halkesi. Suurenmoisen kaunista.”

Mutta suhde muuttui vanhetessa: ”Ja viimeisenä kesänä tapahtui jotain anteeksiantamatonta; minä aloin pelätä merta. Suuret aallot eivät enää merkinneetkään seikkailua, vaan pelkkää pelkoa ja huolta veneen takia ja kaikkien muidenkin veneiden jotka liikkuivat vesillä huonolla säällä.”

 Luotsisaaren jään hiomia kallioita.

Luotsisaaren jään hiomia kallioita.

Kun Söderskärin kalliosaarella katselee rantakallioihin murskautuvia aaltoja ja vedenalaisten karien pärskymistä, saattaa hyvin ymmärtää Toven ajatuksia. Mutta vaikka ihmistä pelottaa, majakat seisovat ja uhmaavat myrskyjä, sammutettuinakin.

Kävimme muumien majakalla elokuun viimeisenä viikonloppuna. Mennessä oli melkoinen vastatuuli ja se hakkasi vesibussin pohjaa reippaasti. Tulipa yksi matkustajista merisairaaksikin. Paluumatka oli huomattavasti rauhallisempi ja sääkin oli lämmennyt. Matka-aika oli kaksi tuntia suuntaansa, mutta tilausveneet Hiekkajaalanrannasta taittavat sen puolessa tunnissa.


Saaren sivut ja info
.
Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6664642 E 411596

Teksti ja kuvat Jukka Parkkinen ja Tuija Wetterstrand

1 reply
  1. harri leino
    harri leino says:

    Hei,

    Tuo majakka alkoi kiehtoa minua ja sen taustat…löysin seuraavan teksin, en tiedä onko tuttu?
    ”Glosholm
    Porvoo
    Majakkarakennuksen raunio 1835
    Pellingin Glosholmiin rakennettiin Suomen neljäs valomajakka vuonna 1835. Majakan valo sammutettiin vuonna
    1863, kun Söderskärin majakka valmistui. Glosholmin kattorakenteet uusittiin ja se muuttui tunnusmajakaksi. Tunnusmajakka räjäytettiin vuonna 1940. Tornista on jäljellä
    graniittiperustukset ja osa seinärakenteista. Raunion päälle
    on myöhemmin tehty matala tulenjohtotorni. Glosholmin
    raunio on kulttuurihistoriallinen muistomerkki. Rauniolla
    on myös erikoista kiinnostavuutta, sillä se on Tove Janssonin kirjoista tutun muumitalon esikuva.”
    http://www.nba.fi/fi/File/1005/merivaylien-rakennusperinto.pdf

    Terv,

    Harri Leino

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.