Mustosen kierros Pieksämäen Vedenjakaja-reitistöllä

➡ 4,1 km

🔥 3 tulipaikkaa, laavu

📌 Lähtöpiste kartalla

🗺️  Vedenjakajan reitistökartta

Leveä, männynneulasten kirjoma polku tuntuu kutkuttavan kulkijan jalkapohjia vaelluslenkkareiden läpi. Tällaista reittiä on ilo astella: helppokulkuisella polulla ei tarvitse kovin tiukasti tuijotella jalkoihin kompastumisen pelossa. Katse voi harhailla melko vapaasti, etsi se sitten syksyn viimeisiä mustikoita tai lammen rannalla viihtyviä lintuja. Tällaisena alkaa Mustosen kierros, ympyräreitti Etelä-Savon metsäisissä rantamaisemissa Mustosen lammen rannoilla. Polku kuuluu Pieksämäen uuteen Vedenjakaja-reitistöön, josta on kerrottu tarkemmin Iso-Parran luontopolun esittelyssä. Olemme aiemmin esitelleet myös reitistöön kuuluvan Kukkarojärven kierroksen.

Mustosen polulle lähdetään Nikkarilan metsäopiston takaa Nikkarilan kankailta.  Lähtöpisteessä on pysäköintialueen lisäksi tulipaikka puuliitereineen ja ulkovessa, karttaan lähtöpaikka on merkitty tunnuksella P8. Puolipoutaisena sunnuntaiaamupäivänä parkkipaikalle on pysäköity jo muutama auto ennen meidän retkikuntamme saapumista. Polulla väkeä ei ole todellakaan ruuhkaksi asti ja metsän rauhaan pääsee sukeltamaan ensi askeleelta, siitäkin huolimatta, että ensin kuljetaan tovin verran hiekkatien suuntaisesti.

Reitti etenee lammen rantaa mäntymetsässä, välillä poiketaan suolle ja kulkemista on helpotettu pitkospuilla. Ihmettelemme märän rahkasammaleen vaihtelevia sävyjä: on kaunista vihreää ja ruskeaa, punertavanakin se näyttäytyy.

“Tuoksu tuntuu silmissä jännältä”, 10-vuotias retkitoveri toteaa suopursujen kohdalla.

Sitä täytyy jäädä itsekin kokeilemaan ja niinhän se tekee: suolla on aivan oma tuoksunsa, joka tuntuu silmissä saakka. Kaikki eivät siitä pidä, saattavat saada päänsärynkin, mutta meidän seuruettamme se yksimielisesti miellyttää.

Opastaulut kertovat linnuista ja alueen muista eläimistä. Jos niiden äärelle malttaa pysähtyä, saa selville esimerkiksi, miksi tikka ei saa aivotärähdystä puuta hakatessaan. Telkästäkin on oma tietoiskunsa ja lintubongausta harrastava seurueen jäsen kertoo, että alhaalle rantamäntyyn asetettu pönttö on todennäköisesti telkän koti. Sillä on tapana lentää pönttöön täydellä vauhdilla. Veden äärellä viihtyvää telkkää ei tällä kertaa näy, mutta moottorin surinaa taivaalta kuuluu ja pian katse tavoittaa riippuliitäjän, joka ylittää meidät korkeuksissa. Ties mistä hän on lähtenyt sunnuntailennolleen ja minne suuntaa kulkunsa.

Ihan rannan tuntumassa kasvaa valkokylkisiä koivuja, joiden lehdet syksy on värittänyt keltaiseksi. Punamarjaista pihlajaa täytyy toki jäädä tervehtimään ja painaa toviksi poski puunkylkeä vasten: terve metsän Marjatta. Vajaan puolentoista kilometrin kulkemisen jälkeen saavutaan kohtaan, jossa risteää Kukkarojärven reitti. Opasteet ovat hyvät, kuten koko polulla, joten risteyksessä ei eksymisen vaaraa ole.  Mustosen kierros seurailee vanhaa riistareittiä ja puron kohdilla on nähtävillä erilaisia ansoja, kuten puinen norjalainen kettuloukku ja minkkiloukkuja. Kettuansa on mielenkiintoisen näköinen vekotin ja sen äärellä tulee pohdittua, millainen lie mekanisminsa.

Kirkasvetisen puron solinaa on mukava jäädä kuuntelemaan vankalle puusillalle. Lintubongari arvelee, että tällaisella seudulla voisi kesäaikaan hyvinkin viihtyä vaikka pikkusieppo. Syksyllä sitä ei saada kirjattua havaintolistalle.

Nuorehkon mäntymetsän jälkeen tullaan Mustosen eteläpohjan taukopaikalle (kartassa koodilla A10), jossa on viehättävä pieni laavu ja nuotiopaikka. Polttopuitakin näyttää olevan pinottuna laavulle. Lieköhän saanut makeat unet se, joka on rakentanut laavuun sammalista pehmeän makuupaikan. Polku kulkee vähän hassusti suoraan laavun edestä, joten omaa rauhaa nukkujalla ei välttämättä ruuhka-aikoina ole.

Polun varrella on myös tehtäviä, kuten “hirven” etäisyyden arviointi maastosta tähtäimen läpi. Edellisellä kerralla polkua kiertäessä löytyi kantarelleja ja niistä innostuneena unohtui kokonaan tarkistaa seuraavalta opastaululta, paljonko sitä etäisyyttä oli. Tällä kertaa muistan katsoa oikean vastauksen ja saan todeta, että oma arvio oli yläkanttiin, mutta kaveri arvasi täsmälleen oikein.

Metsästä noustaan tielle ja hiekkatiepätkä vie Mustonen-Kypäräkangas taukopaikalle, jossa voi tehdä tulet ja josta löytyy myös ruokapöytä katoksen alta.

Tänne pääsee myös autolla, karttakoodi on P8b. Lapsiperheet tuntuvat löytäneen helposti saavutettavat taukopaikat, tälläkin kertaa paikalla on perhe viettämässä leppoisaa sunnuntaipäivää makkaranpaiston merkeissä. Meillekin tarjottaisiin valmiita tulia, mutta kiitämme kauniisti ja jatkamme matkaa.

Reitti kulkee jonkin matkaa tietä pitkin, pariin otteeseen poiketaan metsään ja ylitetään sitten taas tie. Kosteammissa kohdissa pääsee nauttimaan kenkien kopinasta pitkospuilla.

Loppupäässä reittiä on muutama nousuvoittoinen kohta, muuten polku kulkee melko tasaisessa maastossa. Mäen harjalla sydämeen tulvahtaa hyvä olo, liekö sitä paljon puhuttua mäntymetsän terveysvaikutusta vai ihan vain ulkoilun riemua. Jyrkähkössä mäenrinteessä on ihkauudet puuportaat, joita pitkin kelpaa laskeutua turvallisesti alas. Askelmia on 21 kappaletta, jos laskut pitävät paikkansa.

Sitten palataankin taas tienpientareelle. Sunnuntain edettyä iltapäivän puolelle harjulla kulkevalla tiellä riittää liikennettä: on autolla alueelle saapuneita ja pyöräilijöitä maasto- tai läskipyörän selässä. Parkkipaikallakin autojen määrä on lisääntynyt aamupäivästä. Joku syö eväitä tulilla, toinen kiinnittää retken jälkeen pyöräänsä auton kyytiin.

Mustosen polku jättää kepeän ja iloisen fiiliksen. Kierroksen varrella on paljon nähtävää: niin vaihtelevaa luontoa kuin informatiivisia opastaulujakin. Reitti on mielenkiintoinen toisellakin kerralla kierrettynä ja mikä ettei se sopisi lähellä asuvalle ihan vakituiseksi lenkkipoluksikin.

Osoite: Metsäopistontie 103, Pieksämäki, P8.

Mainos

Koordinaatit: N=6907358.292, E=512521.395 (ETRS-TM35FIN)

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi