Muotkatunturin erämaa – erään partion tarina

Paikka: Muotkatunturin Erämaa
Matka/aika:  93 kilomtriä ja 6 päivää
Aika: 29.5–5.6.2015
Aloituspaikka: Ennen Sulaojan parkkipaikkaa hiekkakuopalta.
Lopetuspaikka: noin 5–8 km hiekkatiellä ennen Tirroa.
Ryhmä: Mikko & Tony

Muotkatunturin erämaa ja villi eräpuukko.

Pvm: talvi/2014

Idea ja idean sulattelu alkaa joskus illan pimeinä tunteina vuoden 2014 talvella. Lappiin on päästävä, mutta minne. Monia vaihtoehtoja punnitaan ja päädytään lopulta kaverini suositusten perusteella Muotkatunturin erämaahan. Tämä olisi kirjoittajan ensimmäinen erämaa-alueen patikka, ja paljon valmisteluja ja taustatutkimusta tehdään paikan suhteen. Kevääseen mennessä uudet rinkat, teltat ja kaikki vihreän näköinen jännä kama on hankittu. Vihreä on selkeästi ryhmämme pääväri mustan ja harmaan lisäksi.

Pvm: kevät/2015

Reitti alkaa hahmottua, ja omaisia on tiedoitettu sekä sovittu, että viestitellään, jos puhelimissa vain on kenttää. Keväällä käytiin Tonyn kanssa vielä jäähdyttelemässä jäisessä lammessa Helvetinjärven kansallispuistossa mutta ei apua, kauhea kuume on vallannut meidät ja Lappiin pitäisi päästä nyt ja heti.

Pvm: kesän alkumeiningit/2015

Lähtöpäivämäärä (29.5) lähestyy, rojut on tarkistettu ja listat päivitetty. Paljon olisi voinut jättää pois tai korvata keveimmillä, mutta kun kyseessä oli myös loma eikä nopea suorite, niin mukavuusfaktoria ei haitannut “muutama” lisäkilo.

  • rinkka 32kg
  • rinkka ilman ruokaa 25.7kg
  • päällä 4kg (vaatteet ja rojut)

Pvm 28.5.2015

Lähtö autolla Helsingistä —> Jurva —> Inari. Saa nähdä, saanko unta ollenkaan reissun päällä. Tarkoitus on lähteä perjantaina ja ajaa yön yli Inariin kahden kuskin voimin, ja sieltä sitten paikallisen taxin kyydissä Muotkan pohjoisosiin Sulaojan P/info-paikan läheisyyteen hiekkakuopalle.

Pvm 29.5.2015

Pako töistä kello 14:00 ja matka voi alkaa! Alkumatka menee heittämällä ja saavun nopeasti Jurvan kuningaskuntaan noukkimaan kakkoskuskia, joka istutetaankin heti auton rattiin. Silmät ristissä ajoa välillä tankaten sekä autoa että kuskeja.

Pvm 30.5.2015

Ivalon jälkeen piirteet maastossa alkavat selvästi muuttua siihen mitä odotettiinkin. Jokaisen uuden mutkan jälkeen on lisää ihmeteltävää, mitä karu, pohjoinen paljastaa meille. Aamuvarhain pääsemme paikallisen taxiyrittäjän pihaan, ja sieltä varusteiden siirto toiseen kulkupeliin sekä kyyti kohti Sulaojaa ja ennalta suunniteltua hiekkakuoppaa, josta kahden kilometrin taivallus ja erämaa-alue alkaa. Kiitoksia vain Arrelan taxifirmalle hyvästä palvelusta!

Siitä se lähtee..hiekkakuopalta kohti erämaata vihdoinkin.

Pvm 30.5.2015

Havaintoja:
– Suosirri
– Poroja (tiellä)
– Jänöksiä (läjä jäniksiä)

Sää:
– Rakeita leiripaikalla
– Vesisadetta
– Vaihtelevaa pilvisyyttä ja aurinkoa

Maastoon päästiin noin klo 9:30.  Kahden  kilometrin jälkeen ensimmäinen vedenylitys, ja eikun kenkiä vaihtamaan ja jääkylmään jokeen. Achtung sanoisi saksalainen, mutta suomalaisina tyydyimme vaan murahtelemaan, kivaahan tämä kun luulot otetaan pois jo ensi kilometreillä. Vesi oli joissa ja puroissa vielä aika korkealla.

Ensimmäinen leiripaikka oli noin kahdentoista kilometrin päässä lähtöpaikasta järven vieressä, eli eikun saapasta toisen eteen. Kunhan rinkat saatiin kannosta pois ja teltat pystyttyä, niin eikun kokeilemaan reissua varten ostamaani virvelisettiä. Järvi oli toista mieltä kokeilujeni kanssa ja päätti syödä pari kalliimpaa lippaa. Eikä sieltä kalaakaan tullut. Fiilis oli silti mahtava. Toisen kaverini sanoin näin jälkeenpäin “täällä on ihmisen hyvä olla”.

Allekirjoittanut kuvassa miettimässä minne sitä täällä voisi jäädä asumaan.

Pvm 31.5.2015

Havaintoja:
– Samppi (villiintynyt lapin sammakko)
– Poro
– Pari haukkaa
– Pieniä nelijalkaisia jyrsijöitä
– Kolmen naisen seurue Stuorroaytsin autiotuvalla

Sää:
– Vaihtelevaa pilvisyyttä ja aurinkoa
– Kesäinen fiilis

Tänään kuljettiin myös vastaava 10–12 kilometrin lenkki, johon sisältyi muutama rankka nousu. Viimeiset kaksi kilometriä autiotuvalle poronerotusaidan ja joen vieressä olivat aika rankkoja. Päästiin autiotuvalle ja nuotio päälle sekä makkarat tulille.

Alunperin tarkoituksena oli jäädä tuvalle, mutta joku hulluus (Lapin) sai meissä vallan, ja kirjattiin ittemme vieraskirjaan ja lähdettiinkin yöpatikkaan ja toki aloitettiin se kiiveten mahdollisimman jyrkkää rinnettä ylöspäin. Luurin verkko ei tuntunut toimivan oikein muualla kuin korkeimmilla huipuilla ja välillä se hyppi TeleNorin verkoissa. Yöpatikkaa taitettiin tovi ja saavuttiin eeppiseen kuruun, joka näyttäisi olleen myös muidenkin suosiossa suojaisen paikkansa ja ikivanhojen kivikasojensa perusteella.

Pakollinen jalkakuva (Tonyn). Maisemat oli mahtavat!

Pvm 1.6.2015

Havaintoja:
– 3 sorsaa
– Maakotka

Sää:
– Aamu alkoi sateen ropinalla joka ei tuntunut loppuvan. Jatkettava oli silti, jos meinattiin matkaa taittaa saman päivän aikana.

Leiripaikka oli kyllä hieno riippumatta kehnosta säästä. Tänään oli taas vuorossa pari vedenylitystä sekä kiertelyä, että löydettiin sopivat kohdat. Parit poronsarvetkin tarttui siinä tohinassa matkaan. Yöllistä juoksentelua huipulle ja viestejä kotijoukoille, että elossa vielä ollaan eikä tulla enää ikinä takaisin.

Vaellustoveri kuvassa ja tauko paikalla.

Pvm 2.6.2016

Havaintoja:
– Porolauma

Sää:
– Aamuauringon jälkeen rankka vaakasuunnassa oleva sade pyyhki pitkin maita ja vaeltajia.

Päivä oli aika rankka, päiväkirjassakaan ei ollut paljoa kirjauksia tämän päivän osalta. Vedenylityspaikan löytäminen oli hankalaa, kun ei haluttu turhaan rinkkoja kastella (eikä itseämme)

Täälläkin on ihmisen hyvä olla.

Pvm 3.6.2016

Havaintoja:
– Lisää poroja

Sää:
– Epävakainen

Taas yöpatikassa, ja aamun pikkutunteina heitettiin vain teltat sattumanvaraiseen paikkaan, jotta saatiin hetki unta. Olo oli ihan rättiväsynyt ja uni tulikin nopeasti. Totesimme että vanhaa “postipolkua” ei kannata sokeasti seurata vaan pitää myös luottaa vaistoihinsa ja mennä maaston mukaan. Muuten voi päätyä vaikka rämpimään keskelle suota tunniksi.

Vieläkään ei päästy huiputtamaan ylintä tunturia, ehkä sitten päivemmällä. Sään suhteen ei ollut onnea tänäänkään, mutta sentään päästiin tekemään kaivattu huiputus erämaan korkeimmalle laelle sitten myöhemmin illalla. Kummatkin onnistuivat myös päivän patikassa kastelemaan toisen saappaansa lumen alla piilevään vesikuoppaan. Ainakin opimme, että lumialueita vältetään, kun ei tiedä, mitä siellä alla voi olla.

Kaukana häämötti Peltojärvi, joka olikin myös meidän seuraava kohteemme.

Peltojärven rannalla, hyinen tuuli jäädytti vaeltajat täysin.

Pvm 4.6.2015

Havaintoja:
– Kuollut poron vasa
– Rannalla toinen telttaseurue
– Kiloinen hauki laguunissa

Sää:
– Puolipilvistä, kylmää

Saavuimme yötä myöten hiekkarannalle. Järvi puhalsi luut jäädyttävää tuulta, ja nopean ruokailun jälkeen äkkiä nukkumaan. Päivällä tarkoitus kalastella ja vain oleilla hetken. Päivä menikin torkkuessa ja parannellessa sotahaavoja. Virveliäkin pääsin heittelemään, mutta tuulen takia ei napannut kaloja eikä kalastajaa. Matkaa jäljellä noin 20 kilometriä asvaltille. Päätettiin lähteä yötä myöten vielä patikkaan.

Pvm 5.6.2015

Sää:
– Kylmä, puolipilvistä

Ehkä tuskaisin patikka soratielle, tunturimaiset muuttuivat nopeasti vetisiksi metsiksi, soiksi ja huonommiksi kulkea tulvimisen takia. Peltojärven eteläpuolelta alkavaa mönkkäriuraa pitkin jatkettiin kulkua hyvinkin pitkään. Maisemat olivat enemmän metsäistä ja sellaista mitä etelässä on tottunut näkemään. Yli kahdenkymmenen kilometrin yöpatikan jälkeen saavuimme soratielle, josta saatiin neuvottua taxi hakemaan. Äkkiä noutamaan oma auto ja edessä vielä pitkä matka kotiin.

Pvm 6.6.2015

Kotona Helsingissä 01:30 aamuyöstä raskaan ajorupeaman jälkeen. Ehkä ensi kerralla mietimme toisenlaisia kuljetuksia tai pidämme myös pakolliset lepopäivät. Samaten mm. vaikka ruokakin riitti, niin ensi kerralla pussiruokia vähemmän ja itsetehtyjä/kuivatettuja enemmän hinta/paino/tilan suhteen parantamiseksi. Yhteenvetona reissu oli haastava henkisesti ja fyysisesti, mutta hieno tunne patikoida koko erämaan halki, ensi vuonna sitten pidemmälle reissulle jonnekin toiseen erämaahan Inarin liepeillä. Olipa reissu!

Kaikista erämaista ja kansallispuistoista Muotka jätti meille tähän mennessä suurimman vaikutuksen. Tänne uudestaan kesänkorvilla 2017.

Yleisarvosana: *****
Perustelut: Nähtävää ja koettavaa paljon! Maasto vaihtelee laidasta laitaan ja haastavuus on kiinni vaeltajasta millaisen reitin valitsee.
Soveltuvuus:  Aloittelevalle erämaavaeltajalle ja jo kokeneemmallekin eräkoiralle.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi