Loukkuvuoren lippaluola – muinaismiesten sateensuoja

Marraskuisen lähiretkeni tavoitteena oli päästä käymään Loukkuvuorella ja löytää sieltä niin sanottu lippaluola. Loukkuvuoria on Suomessa useita, ja niitä on esitelty Retkipaikalla joitakin aiemmin. Tämä kyseinen kohde on Äänekoskella Keski-Suomessa. Reissulla mukana oli opiskelukaverini ja muutenkin miellyttävä mies Janne Mäkelä. Otimme suunnan kohti Äänekosken Suolahtea.

Loukkuvuoren lähelle pääsee ajamalla Sumiaistentieltä Syvälahdentielle joko Iso-Jurvo-järven kohdalta tai Suolahden taajaman jälkeen entisen Sisä-Suomen sairaalan kohdalta Ruotintieltä. Tie muuttuu lopulta metsäautotieksi, jonka varrella on melkoisen rumannäköisiä aukkohakkuita. En tykkää. Mutta autosta hypättiin pois kohdassa (pysäytettiin kyllä auto ennen sitä) josta on vain noin parinsadan metrin matka suoraan jyrkänteelle ja luolalle.

Kapusimme mäen päälle ohi kolmiomittauspisteen vaivoin näkyvää polkua seuraillen ja aloitimme laskeutumisen alas jyrkänteeltä muutamia kymmeniä metrejä lippaluolaa ylempää, koska en tarkalleen tiennyt, missä se sijaitsee. Eikä tiennyt kaiketi Jannekaan. Jyrkänteen juurelta, Loukkusuon ja -vuoren välistä löytyi monta pienempää lippamaista syvennystä ja muuta koloa kalliossa.

Huomiotaherättävä lovi kalliossa tämäkin.

Huomiotaherättävä lovi kalliossa tämäkin.

Kunnon palanen oli lohjennut kalliosta ja jättänyt tähteeksi lipan, jonka alla tämmöinen standardipituinen kaverikin mahtuu hyvin seisomaan päätään kolauttamatta. Sellainen pari metriä korkeutta ja puolisentoista metriä syvyyttä oli tuon lipan alusen koko.

Tämmöinen pysäkkikatos täällä.

Tämmöinen pysäkkikatos täällä.

Jyhkeää on. Ja tässäkin piti kuusen etsiä mahdollisimman hankala kasvupaikka.

Jyhkeää on. Ja tässäkin piti kuusen etsiä mahdollisimman hankala kasvupaikka.

Janne paineli räme raikaen edellä ja minä jäin käkkimään jälkeen ja katselemaan, mitä kaikkea paikasta löytyy. Löytyi myös sellainen lokero, joka ei näyttänyt kovin suurelta ulospäin, mutta meni varmaan pari metriä kallion sisään.

Voisi olla oivallinen geokätkön paikka.

Voisi olla oivallinen geokätkön paikka.

Koloseen ei mäyräkoiraa (sellaista nelijalkaista) suurempaa otusta juurikaan saisi mahtumaan, mutta yllättävän syväksi se paljastui. Metrimitta näytti vähän vaille kaksi metriä, ja monopodin varsikin meni reikään käytännössä kokonaan.

Halloota, onko kettään kotona!?

Halloota, onko kettään kotona!?

Sammal peitti useita petollisia kolosia maassa, ja koska kyse on emäkalliosta joskus aikoinaan lohjenneista palasista tai siirtolohkareista, noita kolosia ei sitten ihan vähän ollutkaan. Moneen saattaisi taittaa kinttunsa tai ainakin nyrjäyttää sen ikävästi, mutta sellaiseen railoon, joka pian löytyi, menisi koko äijä ja puolet eväistä. En haluaisi itse kyseiseen tilanteeseen joutua.

Kalliossa on melkoinen railo.

Kalliossa on melkoinen railo.

Railon pituus on useita metrejä, syvyys kolmisen metriä ja leveyttä sen verran, että jos on ollut ruoka-aikaan kotona, voipi käydä vatsan kohdalta ahtaaksi. Eli olisikohan n. 40 senttiä parhaimmillaan.

Eipä tehnyt mieli yrittää ahtautua railon pohjalle.

Eipä tehnyt mieli yrittää ahtautua railon pohjalle.

Railon vasemmassa päässä oli luolamainen syvennys, ehkä pari metriä maanpintaa alempana ja suunnilleen saman verran syvä. Sen päällä oli suuri siirtolohkare, ja tuohon syvennykseen olisi mahtunut vähän vatsakkaampikin herrasmies. Jääkauden voimien irrottelemien ja siirtelemien kivien koko on sitä luokkaa, että luonnon Tetris-pelissä eivät palikat satu välttämättä kovin naftisti päällekkäin, joten väistämättä niistä muodostuu erikokoisia luolantapaisia paikkoja. Loukkuvuorella olisi riittänyt äimisteltävää muutenkin, mutta aloin jo epäillä, että reissukaveri alkaa kohta kyllästyä tai jopa häippäsee vähin äänin takaisin autolle, joten kysäisin välillä, miten menee. Jostakin kauempaa kuului: ”Täällä se luola on.” Ja niinpähän se olikin.

No huh huh! Jopas löytyi.

No huh huh! Jopas löytyi.

Enpä olisi osannut kuvitella, minkälainen ilmestys eteen tulisi. Olisiko joskus melkoinen määrä vettä virrannut kallion juurelta ja lohkonut pois palasia kalliosta niin, että sen juurelle muodostui noin 20 metriä pitkä ja parhaimmillaan kolmisen metriä korkea, ja ehken saman verran syvä lippaluola. Tai sitten joku muu miestä vahvempi voima, mutta joka tapauksessa ihan vähällä tällaista määrää kiveä ei pois siirrellä.

Kyllä ihminen tuntee tällaisissa paikoissa itsensä pieneksi.

Kyllä ihminen tuntee tällaisissa paikoissa itsensä pieneksi.

Luolalle oli tuotu puunrunkoja istuimiksi ja polttopuitakin joku oli hieman paikalle kantanut. Eihän joka paikkaan välttämättä tulia tarvitse tehdä, mutta se on suomalainen tapa, että mihin tahansa mennään, aina pitäisi nuotio saada tehtyä. Me emme kuitenkaan alkaneet tulistella, vaan nautimme paikasta muutenkin. Sitä paitsi olimme jo aiemmin tempaisseet Trangiakahvit, ja minä vetäisin parit joulutortutkin päälle.

Mittanauhalle olisi pitänyt antaa Viagraa, mutta ei sattunut matkaan. Siksi mitat ovat arviosta.

Mittanauhalle olisi pitänyt antaa Viagraa, mutta ei sattunut matkaan. Siksi mitat ovat arviosta.

Kartasta korkeuskäyriä ja maastonmuotoja katsellen näyttäisi siltä, että nykyinen vuori on saattanut joskus olla hyvinkin saari, ja vedet ovat joskus virranneet nykyiseen Mustalahteen läheisen Rekolammen suunnalta. Ainakin korkeuseroa lammen ja lahden välillä on noin 50 metriä reilun puolentoista kilometrin matkalla. Jyrkänteet myös noudattelevat pohjois–etelä-suuntaista linjaa lähellä toisiaan. Olisivatko nämäkin paikat Ancylusjärven jäljiltä. Siitäpä kaiketi viis, kunhan tämäkin paikka on vielä olemassa ja näinkin hyvässä kunnossa sekä saavutettavissa. Mutta niinhän sanotaan, että tutkimalla historiaamme voimme ymmärtää nykyisyyttä. Miten se sitten pätenee tässä tapauksessa. Tervemenoa vaan muutkin, ja pitäkäähän paikka kunnossa ja siistinä!

Loukkuvuoren keikalta on myös video, jonka voi katsoa täältä. Pahoittelen, jos puheääni on liian hiljainen. Kun ei ole noita langattomia mikkejä köyhällä…;)

Lisäksi testailtiin paria juttua, joista lisää blogissani sekä siellä myös aihetta sivuten esimerkkiä siitä, minkälaisia vastaavantyylisiä paikkoja jorpakon takana on.

KARTTA
ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit
N 6946466 E 440227

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.