Linnavuoren Tuuli ja rautakauden Pohjois-Häme: Suomen suurin linnavuori, Rapola

He olivat kävelleet vallilta vähän matkaa eteenpäin, kun maa painui jälleen alas rinteeksi siinä, missä sen olisi pitänyt kohota linnavuoren korkeimmaksi huipuksi. Tuuli tuijotti harjun keskelle laskeutuvaa jyrkkää syvännettä ihmeissään. Vihertävät mesimarjapensaat ja multava hiekkamaa viettivät valtavaan solaan, joka oli kuin avoin jättiläisen hauta. Se oli kuitenkin asutettu. Rinteellä erottui pieniä tasanteita, joille miehet olivat rakentaneet varpu- ja sammalkattoisia kammeja. Solan pohjalla suuremmat suojat tarjosivat makuusijan kymmenelle tai useammallekin, ja niiden keskellä erottui keittokota, jonka vierellä oli syvä vesikuoppa. Kun Haakon lähti laskeutumaan rinnettä – polku johti etäämpänä kaventuvan haudan pohjalle ja katosi toisella laidalla – Tuuli sai viimein sanan suustaan.

– Oletteko te kaivaneet kaiken tämän itse?

Haakon pysähtyi. Isä katsoi hänen suurina kiiluviin silmiinsä ja naurahti.

– No emme sentään. Tämä on Kalevanpoikien lahja Hämeelle. Harjuhauta kaipasi vain kunnon muuria ympärilleen.

Romaanista Linnavuoren Tuuli 

Rapolan linnavuori Sääksmäellä on Suomen ”Forum Romanum”, maamme suurin suojeltu muinaismuistokohde ja Pirkanmaan rautakautinen päälinnoitus. Toisin kuin monilla muilla linnavuorilla, Rapolassa voit yhä nähdä korkeat kiviröykkiöt, hirsilinnoituksen perustukset, jotka kohoavat maan pinnan ylle.

Suomen suurin linnavuori kohoaa korkealla harjun eteläpäädyn laella. Se on todennäköisesti rakennettu viikinkiajalla, noin 800–1000-luvuilla. Harjulla oli tuolloin noin kilometrin pituinen puolustusrakennelma, kehämäinen valli, josta ovat jäljellä hirsivarustuksen tukikiveys ja hiekkapengerrys. Linnavuoren näköalapaikalta avautuvat hienot maisemat.

Lähde: Luontoon.fi

Linnavuoren valtava koko vetää jopa nykyihmisen hiljaiseksi.

Rautakausi on monelle niin kaukaista historiaa, että sitä on vaikea hahmottaa. Nimestäkin tosin jo selviää, että rautakaudella rauta tuli yleiseen käyttöön.

Metsien ja tuhansien järvien maassa rauta mullisti elämän: pronssiesineisiin tarvittavaa kuparia ja tinaa ei löytynyt Suomesta. Raaka-ainetta jouduttiin tuomaan muualta, kunnes kotimaisesta suo- ja järvimalmista saatiin rautaa.

Paremmat, kestävät työkalut olivat elinehto: yhden henkilön toimeentuloon on tarvittu n. 25-100 neliökilometriä metsästys- ja pyyntimaita. Kovasta metallista työstettiin kirveenteriä sekä keihään- ja nuolenkärkiä.

Vaskikoru. Vaski on ikivanha sana, joka lienee alun perin tarkoittanut kuparia, sittemmin myös pronssia ja messinkiä. (Wikipedia)

Rautakaudella muinaisen Suomen heimot kukoistivat omavaraisuudellaan. Oli turkiksia, joilla käydä kauppaa ja riistaa hengen pitimiksi. Kaskiviljely yleistyi ja opittiin uusia maanviljelystaitoja.

Rautakauden alkupuolella vilkastuneet suhteet Itämeren alueella toivat rannikolle siirtolaisia, jotka näyttävät nopeasti sulautuneen entiseen väestöön. Kalmistoja (hautausmaita) on yhä syvemmällä sisämaassa, mikä merkitsee lähinnä maanviljelyksen omaksumista myös Etelä-Suomen lappalaisten parissa, joista ainakin pääosa lienee suomalaistunut.

Lähde: Kansallismuseo.

Mutta vilkastunut kauppaliikenne aiheutti myös levottomuutta. Tarvittiin keino puolustaa kyliä ja omaisuutta. Rakennettiin linnavuoria, kokonaisia ketjuja.

Onneksi muinaisessa Suomessa riitti harjuja ja jyrkkärinteisiä mäkiä. Kaikkiaan linnavuoria on löydetty jo ainakin 361 ja tutkimukset jatkuvat.

Voisikin sanoa, että jos ei tiedä Suomen rautakaudesta mitään, kannattaa ainakin käydä kävelyllä Rapolanharjulla. Linnavuori on elävä muistomerkki Suomen kansan pitkästä historiasta.

Mutta mikä tekee Rapolasta erityisen mielenkiintoisen?

Linnavuoren huipulla, kivimuurin sisällä on suuri harjuhauta eli jääkauden sulamisvaiheen aikana muodostunut painanne, suppa.

Harjuhaudan keskellä on kaivo, jota on käytetty todennäköisesti myöhemmin myös sudenkuoppana.

Rapolassa on myös toinen, pienempi painanne pähkinäpensaiden reunustamalla rinteellä. Kivivalli kulkee pienemmän supan poikki ja keskellä on portti, jonka ympärille levinneet kivet näyttävät romahtaneen.

Päästämällä korvausilmaa oviaukosta nuotioon aiheutetaan sisälle vetoa. Tätä on ilmeisesti yritetty vähentää kaivamalla asumuksen pohja lievästi kuopalle. Tällöin kylmä virtaa muuta ilmaa raskaampana alaspäin kuopan pohjalla olevaan nuotioon eikä leviä sivusuuntiin yhtä paljon. Nuotiossa kylmä ilma sekä lämpenee että osallistuu palamiseen. Savuna se kohoaa ylös vetäen lisää korvausilmaa nuotiolle päin. Näin viileä veto sivuilla vähenee.

Miksi kannatti kaivaa kota maahan?

Edellä todettiin lyhyesti, että vino lattia ohjaa ilmankiertoa nuotioon päin. Lattian vinous oli mahdollisesti tosiasia, koska monet asuinpaikat on löydetty juuri kuoppamaisen painanteen kohdalta. Toisaalta käytännössä olisi mukavampaa, jos lattia olisi vaakasuorassa. Silloin nukkuva ei valuisi nuotiota kohti ja polttaisi itseään. Aivan tasainen lattia on voinut olla tavoite keskellä, mutta reunoilla tulisi olla vallit valuvan veden takia.

Lähde: Kota asumuksena. Suuri Joki -sivusto/ Jari Hokkanen

Harjuhaudan reunoilla voit havaita kodan pohjien jäänteitä ja painaumia.

Millaista joukkoa Rapolassa onkaan majoitettu?

Ja ellei mielikuvitus vielä laukkaa, voi katsella upeita näkymiä Rauttunselälle.

Näkyykö selällä lähestyviä pursia tai horisontissa savumerkkejä viereisiltä linnavuorilta?

Rapola ja Suomen rautakausi ovat innoittaneet historiallisen seikkailuromaanin, Linnavuoren Tuulin tarinaa. Metsän ja meren suku -saagan toinen, itsenäinen osa perustuu Egillin, Kalju-Grimrimpojan saagaan ja kertomuksiin viikinkien retkistä muinaiseen Suomeen. Kirja kertoo Tuulista, suomalaisnaisen ja viikinkimiehen tyttärestä, joka tahtoo metsästäjäksi ja kilpineidoksi – aikana, jolloin itämerensuomalaisen naisen paikka oli emäntänä pirtissä. Sodan uhka vie Tuulin retkelle kohti pohjoista: etsimään liittolaisia erämaan lappalaisista ja Pohjolaa verottavista viikingeistä.

Metsän ja meren suku on historiallinen, romanttinen seikkalusarja, joka sopii kaikille historiasta ja luonnosta kiinnostuneille, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Sarjan ensimmäinen osa Itämeren Auri oli vuoden 2016 bestseller.

Voit lukea molemmista kirjasarjoista tapahtumapaikkoja taustoittavat neliosaiset miniblogit Retkipaikka-sivustolla.

Seikkailuntäyteisiä retkiä ja lukuhetkiä!

Johanna Valkama

Lisää kirjailijasta www.johannavalkama.com
Kuvat © Johanna Valkama (2017)

Katso kirjatraileri: Linnavuoren Tuuli.

Aseet: viikinkiseppä J. Peltoniemi. Facebook: Kvenland Forgeworks.

Rapolan linnavuori, Valkeakoski.
Kartta Karttapaikassa. Sijainti: N=6789355.570, E=341808.691
(ETRS-TM35FIN).

Kartta Muinaismuistot.info-sivustolla.

Linnavuoren Tuuli ja rautakauden Pohjois-Häme

Linnavuoren Tuuli ja rautakauden Pohjois-Häme on neliosainen miniblogi, joka ilmestyy kesän 2017 aikana kokonaisuudessaan Retkipaikka.fi -sivustolla. Linnavuoren Tuuli (Metsän ja meren suku II, Otava 2017) on uusi, itsenäinen jatko-osa Itämeren Aurille (Metsän ja meren suku I, Otava 2016). Metsän ja meren suku on Pohjolaan sijoittuva romanttinen seikkailusarja, jota värittävät taianomainen pohjoisen luonnon kuvaus sekä suomalainen ja skandinaavinen mytologia. Retkipaikan miniblogissa kirjailija Johanna Valkama kertoo häntä innoittaneista esihistoriallisista luonto- ja muinaismuistokohteista.

Johanna Valkama (s. 1982) on kotoisin Tampereelta ja asuu nykyisin Nokialla. Vapaa-ajallaan hän harrastaa luonnossa liikkumista ja retkeilyä lastensa, suomenpystykorvansa ja lämminverihevostensa kanssa. 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.