Linnaistensuo – eteläsuomalainen keidassuo Lahden kaupungin kainalossa

Linnaistensuo on edustava näyte eteläsuomalaisesta keidassuosta. Lahden Kujalassa, Linnaistenmäen kupeessa sijaitseva suo kuuluu Natura 2000 -verkostoon.

Pinta-alaa suolla on kaikkiaan noin 200 hehtaaria. Linnaistensuon suojelulla ja entisöinnillä on tarkoitus säilyttää pala alkuperäistä päijäthämäläistä suoluontoa.

Aiempaa suon kuivatusta varten kaivetut ojat on tukittu, ja ne ovatkin kasvamassa hiljalleen umpeen. Myös puustoa on raivattu keidassuolle tyypillesempään muotoon.

Keidassuo on suo, jonka keskikohta on reunaa ylempänä. Suotyypiltään keskusta enimmäkseen nevaa. Sitä ympäröi kuivahkon rämeen hallitsema reunaluisu. Reunoilla tavataan yleensä reheviä rämeitä ja korpia. Keidassuolta voi yhyttää myös kuljuja, kermejä ja allikoita. Mutta mitä on hauskojen nimien takana?

Wikipedia kertoo seuraavaa:

”Keidassuon märkiä painanteita nimitetään kuljuiksi ja niihin saattaa muodostua pieniä lampia. Rämemättäät eli kermit erottavat kuljut toisistaan. Kermit ja kuljut esiintyvät kohtisuoraan veden virtaussuuntaa vastaan. Kilpikeitaissa ne ovat siksi yleensä konsentrisesti eli suon korkeimman kohdan ympärillä. Eksentrisessä eli maastonmyötäisessä keidassuossa ne taas ovat yhdensuuntaisia. Allikko on kohosuolla oleva avovetinen vesiallas, kooltaan muutamasta metristä aina sataan metriin.”

Päälaji on kitukasvuinen mänty.

Rahkasammalta on useita lajeja ja värimuunnoksia.

Se imee vettä itseensä jopa 20-kertaisen määrän kuivapainoonsa verrattuna. Näin sillä on suuri merkitys veden sitojana ja tulvien estäjänä.

Tämän viikon retkellä tapasin punarinnan, puukiipijän, variksen ja korpin. Suon poikki kulkevien pitkospuiden molemmissa päissä on metsän kätkössä talvisin lintujen syöttöpaikka. Talitintti oli kai jo odottelemassa ruokinnan alkua. Juuri nyt ajankohtaisesta hanhien syysmuutosta antoivat näytteen valkoposkihanhet. Nisäkkäistä esiintyivät vain oravat.

Keidassuot ovat monien hyönteisten elintilaa. Vielä lokakuun ensimmäisenä päivänä lentelivät sudenkorennot nauttien auringon lämmöstä.

Karpalot ovat hakusessa, mutta yrittäminen on sallittua.

Suon läpi kulkee uusitut hyväkulkuiset pitkospuut, jonka levennetyillä levähdyspaikoilla on tietoiskurasteja kansalaisten ja varsinkin alueelle poikkeavien koululaisryhmien sivistämiseksi.

Reitille pääset polun molemmista päistä alle puolen kilometrin kävelyllä. Ja silläkin matkalla pääset tutustumaan keidassuolle tyypilliseen reunamaisemaan.