Levin huipulla pakkasen ja lumen maassa

Ensilumen pidellessä Keski-Suomea sähköttä, pureskeli kireä pakkanen Lapissa liikkujien sormia ja korvia jo antaumuksella. Vekkuli kaveri tuo talvi, kaikkea jännää meille keksii.

Suuntasin Levin huipulle kymmeneltä aamulla. Edellisenä päivänä olin tarkkaillut tilannetta etänä ja päätellyt, että tällä viikolla kello kymmeneltä aamulla on juuri oikea hetki.

levi-1

Voi, kuinka maailma oli kaunis. Puhaltelin sormiin lämpöä ja tsemppasin kameraa, ettei se kovin ottaisi nokkiinsa, kun pakkasta oli lähes 20 astetta.

Huipulla oli hiljaista ja autiota. Ei autoja eikä ihmisiä. Lumitykit vain tekivät työtään rinteen puolimatkassa ja puhalsivat Levin länsikylkeen kauniin lumiusvan.

levi-1-10

Pakkasen ja tuiverruksen muotoilemat matalat puut ovat kuin veistoksia. Monestikaan ne eivät muistuta muodoltaan puuta, vaan jotakin paikoilleen jäätyen jähmettynyttä olentoa. Osa oli kierosti kyljellään ja osa näytti jäätyneen jonkinlaiseen juoksuasentoon.

Tähyilin Pallaksen suuntaan sekä Yllästä ja Aakenusta kohti. Olen monesti miettinyt, millaista keskustelua nämä neljä jättitunturia käyvät keskenään ihmismaailman vilinästä viis veisaamatta.

Siinä missä Levi ja Ylläs on valjastettu täysin ihmisten huviksi, ovat Pallas ja Aakenus lähes täysin vapaita.

levi-1-4

Ruotsi oli ihan vaaleanpunainen ja violetti. Tiedetään, että aurinko nousee idästä ja laskee länteen, mutta kaamoksen kynnyksellä se vain hiippailee epämääräisesti kaukana taivaanrannassa. Tunturien takaa katsottuna on vaikea sanoa, mistä se oikeastaan nousee ja missä laskee. Aamurusko vain vaihtuu varkain iltaruskoksi.

levi-1-7

En ollut aiemmin nähnyt ihan tällaista Lappia. En ole koskaan elämässäni liikkunut hiihtokeskuksissa tai muutenkaan talvisaikaan Lapissa, lukuun ottamatta viime talvea, jolloin asuin Karigasniemellä. Siellä taas ei lumi kerääntynyt puihin samalla tavoin kuin täällä Kittilässä, vaan koivut olivat paljaan mustaoksaisia lähes koko talven.

Näin tällaisen postikortti-tykkylumi-Lapin nyt oikeastaan siis ensimmäistä kertaa.

levi-1-9

Ihmisten jalanjälkiä oli kaikkialla ja siksi tuntuikin hauskalta, että paikka oli juuri nyt täysin autio. Ihmismaailman edustajista vain jäätyneet rakennelmat, minä ja lumihankeen painautuneet jalanjäljet olimme siellä.

levi-1-12

Vitivalkoinen lumi ja jää olivat kuorruttaneet hiihtokeskuksen aidat ja muut rakennelmat paksuun jäiseen pitsiverhoon. Uskomatonta kyllä, sokerimainen jääkerros onnistui tekemään niistä jopa ihan kauniita.

Aurinko teki kaikkensa päästäkseen vielä hiukan korkeammalle taivaalle. Purppura haaleni päivän kirkastuessa ennen iltaruskoa.

levi-1-18

Hieman alempana aurinko kultasi jo täyttä häkää Levin rinnettä peittelevää pilveä. Niin romanttiselta kuin se näyttikin niin on tunnustettava, että kyseinen kaunis pilvi oli yksinomaan lumitykkien tuotosta.

levi-1-20

Levin huipun tuntumaan pääsee ajamaan autolla sekä kesä- että talviaikaan. Auto kannattaa jättää ravintola Tuikun lähellä olevalle parkkipaikalle, siinä on joka kerta paikalla käydessäni ollut hyvin tilaa. Siitä voi sitten lähteä koluamaan huippua niin kuin itse haluaa.

Talvellakin kelkkareitit ovat painaneet suhteellisen helposti kuljettavia väyliä, ja niissä näkyikin paljon ihmisten tassunjälkiä.

Ympärivuotinen P-paikka kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 7521016, E 409273.

2 replies
  1. Tuomo Kesäläinen
    Tuomo Kesäläinen says:

    Todella kauniita kuvia, tässä huomataan ettei ihmisen toiminta aina maisemaa rumaksi tee. Kuten tuon mainitsemasi maagisen pilven myös näiden Levin puiden kummallisen ja peikkomaisen ulkomuodon takana taitaa olla sama härveli – eli lumitykki. Mutta vaikka ihmisellä on sormensa pelissä – ei se maiseman ja hetken kauneutta pilaa. Ei tuo Paavolan tammikaan olisi kovin maaginen paikka ilman sitä ihmisen istuttamaa, nuorta kuusikkoa tammen ympärillä – näin etelän esimerkkinä.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi