Lapinlahden Alapitkän jättikuusi ei nöyrtynyt salaman edessä

Muistan jo lapsuudestani ­– josta on valitettavan kauan – kuinka tätini kotitilan lähellä kasvan kuusen latva näkyi jo kilometrien päästä vitostieltä Lapinlahden Alapitkällä. Majesteettisen puun huippu nousi kuin tummanvihreä pyramidi korkealle muiden täyskasvuisten kuusien yläpuolelle.

Niin suuren vaikutuksen puu teki pienen pojan mieleen, että halusin käydä sitä ihmettelemässä aina tätini luona käydessämme. Valitettavasti toiveeni ei kuitenkaan toteutunut kovin usein.

Vielä lukemattomia vuosia myöhemmin kuusi toimi maamerkkinä ajaessani kotikaupungistani Kajaanista kohti nykyistä asuinpaikkaani.

kuusi-alapitka-2013-3508

Puun taivaisiin saakka kohoavan latvan näkeminen tuntui aina yhtä rauhoittavalta: Kohta olisin kotona.

Sitä suurempi oli sitten pettymykseni, kun erään kerran en enää tuon valtava puun latvaa nähnytkään. Oli kuin olisin menettänyt rakkaan luotettavan ystävän.

Olin varma, että sen taru oli lopullisesti loppu. Joko salama oli silpunnut tai metsuri moottorisahallaan kaatanut tuon luonnon luoman Goljatin.

Tuolloin en malttanut pysähtyä asiaa selvittämään, vaan asia jäi vaivaamaan mieltäni vuosiksi. Pari vuotta sitten puun kohtalo lopulta selvisi käydessäni serkkuni kesämökillä Alapitkällä. Serkkuni kertoi salaman todellakin iskeneen kuusen ja katkaisseen sen latvan, mutta kuin ihmeen kautta puun oli selvinnyt iskusta ja sinnitteli edelleen hengissä.

Niin uskomattomalta kuusen selviytymistarina kuulosti, että minun oli itse käytävä toteamassa puun kunto.

kuusi-alapitka-2013-3504

Ja toden totta, kuusi oli yhtä vireän näköinen kuin mikä tahansa sen läheisyydessä kasvava kuusi. Päätänsä lyhempänä vain.

Viikko sitten, kaksi vuotta myöhemmin, palasin kuusen luo sukulaiseni Hannu Roivaisen kanssa dokumentoidaksemme ja mitataksemme yhdessä meidän molempien lapsuuteen suuresti vaikuttaneen puujättiläisen.

Tässäpä mittauksen tulos: Kuusen ympärysmitta minun hartiakorkeudellani (n. 170 cm) oli vajaat kaksi minun sylimittaani (n. 190 cm) eli yhteensä noin 350 cm! Vaikka kuusi oli siis menettänyt latvansa, se näytti hyvin elinvoimaiselta. Ehkäpä syy sen muuten hyvään kuntoon oli siinä, että vanhoilla päivillään se sai ihailla ylpeänä vierellään kohoavia jälkeläisiään.

Ainakin muutamat niistä ovat jo nyt niin kookkaita, että on hyvä syy uskoa niiden joskus kasvavan yhtä suuriksi kuin emopuunsa.

Jättikuusi kartalla:  ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6948504  E 490950

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.