Lankosken luontopolku, Merikarvia

Voiko luontoon hyppäämistä enää helpommin tehdä? Ja voiko näin lyhyeen luontopolun pätkään mahtua näin paljon upeita, sykähdyttäviä jokimaisemia? Ajelimme keväisenä lauantai-iltapäivänä tyttäreni kanssa Lankosken luontopolulle katsomaan, millaiselta maisemat ja polku siellä nykyään näyttävät.

Omat muistikuvani polusta perustuivat noin 25 vuoden takaiseen päiväkotitätien järjestämään luontoretkeen, josta muistan vain lehmien laiduntamisen joen läheisellä pellolla, sekä vierailun läheisessä sikalassa. Ehkä olisi siis syytä päivittää näitä muistikuvia tähän päivään.

Viesti on yksinkertainen. Astukaamme polulle siis.

Luontopolulle pääsee todella helposti ajattaessa Porista valtatie 8:aa pohjoista kohti ja poikkeamalla Lankosken kohdalta Kahvila-Ravintola Köffin paikoitusalueelle. Luonnonsuojelualueella kulkeva luontopolku on sen verran lyhyt, että retken voi tehdä jaloitteluhetkenä automatkan varrella, tai siellä voi viettää rentoutuen luonnon keskellä useamman tunninkin. Polun pituus on kuitenkin vain yksi kilometri.

Polku lähtee liikkeelle vanhan museosillan pielestä. Sillasta kertovasta taulusta voimme lukea, että kaksiholvinen kivisilta on rakennettu vuosina 1886–1887 ja se on ollut liikennekäytössä aina vuoteen 1960 saakka. Nyt vieressä on uudempi silta, jonka alitse lähdimme tutustumaan luontopolkuun.

Vanhan museosillan penkiltäkin jo pelkästään aukeavat upeat maisemat joelle.

Polku alkaa kapeana ja hieman kivikkoisena. Pääosin reitillä pärjää kyllä aivan kevyilläkin kengillä kesän kuivina aikoina, mutta muuten on syytä varautua retkeilykengillä tai korkeamman veden aikaan jopa saappailla. Polku kiemurtelee seuraten jokivartta ja palaa metsän kautta rengasreittinä takaisin lähelle lähtöpaikkaa.

Lankosken alue on pähkinäpensaan pohjoisimpia esiintymisalueita, ja näin keväästä koko luonto oli täynnä toinen toistaan upeampia valkoisia kukkasia. Valkovuokot, metsätähdet ja kielot kukkivat laajoina alueina, mikä teki suuren vaikutuksen minuun. Kilpaa tyttäreni kanssa halusimme tallentaa jokaisen kukkasen kameroillamme.

Valkoinen kukkameri valtaa luonnon joen läheisyydessä keväisin.

Lankosken pauhu ja kohina oli rauhoittavaa ja tunsin, kuinka pitkän sisälläolopäivän jälkeen todella kaipasin tällaista hetkeä. Istuimme hetkeksi joen mutkassa olevalle lankulle ja haukkasimme hieman evästä. Aivan kuin aika olisi pysähtynyt. Yleensä hyvin aktiivinen ja puhelias tyttärenikin hiljentyi ihastelemaan (ja tietysti kuvaamaan) jokea aivan rauhassa. Reitin varrella ei ole tulipaikkaa, mutta joen toiselta puolelta löytyy kota, jossa voi myös eväitä nauttia.

Löysimmepä mukavan paikankin, jossa rannan läheisyydessä hetken makoilimme heinikolla. Lehtomaisema ympäröi meidät ja ympäriltä kuului vain lintujen keväinen laulu ja kosken kohina.

Puolivälin tienoilla reitti kääntyy takaisin päin ja kulkee läpi kuusi- ja mäntymetsän.

Merikarvianjoki on yksi eteläisimmän Suomen suosituimmista kalastusjoista ja vastarannalla muutama perhokalastaja houkuttelikin kaloja kiven koloista perhoillaan. Vettä joessa riittää keväällä paljon, mutta jo kesäkuun lopulla monesti kivet tulevat esiin ja kaloillekin jää vähemmän piilopaikkoja.

Koko ajan reitin varrella on pieniä tauluja, joissa kerrotaan alueella kasvavista kasveista. Polku on merkitty maastoon puisin, punaisiksi maalatuin nuoliviitoin.

Viivyimme reitillä reilun tunnin, koska luonto oli aivan upea eikä sieltä olisi millään malttanut lähteä pois. Polku on todella poikkeamisen arvoinen paikka ja miksei alueelle voisi jäädä toki useammaksikin päiväksi, koska joki tarjoaa luontopolun lisäksi mahdollisuuden sekä kalastukseen että melontaan.

Kartta. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 6864901, E 218794. Lisätietoja Lankoskesta myös täältä.