Lammaspaimenviikko Kolilla on villantuoksuinen lottovoitto

Aikainen aamuherätys idyllisessä torpassa niittyjen keskellä, auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta, aamukahvin jälkeen lammasten laskemista ja sitten reppu selkään, edessä päiväretki Kolin upeisiin maisemiin. Olettekos kuulleet lammaspaimenviikoista kansallispuistoissa? Lammaspaimen vuokraa tilan viikoksi, huolehtii lampaiden veden vaihtamisesta ja seuraa elukoitten määrää ja yleisilmettä. Koska lammaspaimenen homma on kohtalaisen vaivatonta, aikaa jää retkeilylle ja lomailulle.

Miksi kansallispuistoissa on lampaita? Lampaan virka on pitää yllä perinnemaisemaa, koska lammas on kova syömään ja niityt kasvaisivat umpeen ilman jokakesäistä rouskuttelua. Niityt ja perinnemaisemat alkavat olla vähissä laiduntamiseen perustuvan karjatalouden vähenemisen myötä.

Lammaspaimenviikko02

Seppälän tila, Koli

Juhannusviikon perusleirimme oli siis Kolin kansallispuiston Seppälän tilan punainen tupa ja kaunis pihamaa savusaunoineen. Seppälän tilalla on myös ainoa kaivo lähialueella ja Herajärven kierros kulkee läheltä, joten tapasimme paljon janoisia retkeilijöitä viikon aikana. Meillä itsellämme jäi rinkat kotiin, mutta reppu selässä kävimme pieniä retkiä lähialueella.

Lammashoitovihkon mukaan lampaat olivat olleet alkukesästä ujoja, mutta kolme viikkoa ihmisiä oli tuottanut tulosta ja päkäpäät rynnivät meitä morjestamaan kovalla kiireellä. Lammas herkuttelee esimerkiksi pihlajan oksilla tai leivällä tai kaurahiutaleilla. Meille ei tullut mieleenkään viedä niille leipää, sillä herkuttelimme itse paikallisella ruisleivällä eikä sitä jäänyt lampaille. Luotimme lammaskuiskaajuustaitoihimme.

Lampaiden hoitaminen on iisiä hommaa. Niiden hyvinvoinnin näkee muutamasta asiasta: niiden pitää kakkia pipanoita, ei pötköjä tai liejua. Ne tekevät kaiken laumana voimakkaan synkronoidusti ja jos joku erkanee ryhmästä ja on jatkuvasti erillään, se on luultavimmin kipeä. Lampaiden vatsa ei saa pömpöttää toispuolisesti: silloin ne ovat syöneet itsensä ähkyyn eivätkä märehdi oikein, esimerkiksi laidunlohkoa vaihtaessa ahneimmille voi käydä näin. Nämä kaikki ohjeet löysimme kirjasta, jossa kerrottiin yleisiä ohjeita lampaiden hoitoon ja samat ohjeet oli meille jättänyt lapulla edellinen paimenkin.

Lampaiden hoitopäiväkirja, tiistaina 21.6. Sää aurinkoinen ja lämmin, noin +20 astetta.

Kävimme kahdeksan aikaan aamusella vaihtamassa vedet ja laskemassa lampaat. Niitä oli edelleen kahdeksan. Ne eivät juo paljon, mutta se johtuu kai uudesta laitumesta, jossa paljon kosteaa ruokaa. Annoimme kivennäisiä ja lampaat tuntuivat olevan niistä innoissaan. Illalla siirsimme lampaita lähemmälle laitumelle ja se ei ensin onnistunut, kun koitimme niitä ohjailla oikeaan suuntaan ”paimentamalla”. Kun otin muutaman pihlajanoksan ja siirryin houkuttelemaan niitä laitumien välisellä portilla seisten, ne juoksivat perässäni uudelle laitumelle.

Juhannusaattona kävimme kävelyretkellä melkein omalla nurkalla, Vesivaaran huipulla. Seppälän tilalta Vesivaaralle kävelee kaksivuotiaan kanssa puolisen tuntia. Juhannusaattoyön ohjelmaan kuului myös valokuvausta, sillä upea sumu ja aamuöinen auringonpaiste olivat vastustamaton yhdistelmä.

Aamuyön aurinko.

Aamuyön aurinko.

Viikon aikana kävimme myös Huippujen kierroksella tarkistamassa, että kansallismaisema Pieliselle on kohdallaan.

Lampaiden hoitopäiväkirja, lauantaina 25.6. aamulla aurinkoista ja lämmintä, noin 21 astetta. Illalla sadekuuro ja ukkosta.

Juhannusaamu valkeni aurinkoisena ja kuumana, suorastaan hiostavana. Lampaat seuraavat meitä joka paikkaan laitumella. Lämpimän päivän jälkeen pilvet alkoivat kerääntyä taivaalle ja iltakahdeksalta alkoikin jyristä, kuitenkin melko kaukana. Vähän iltayhdeksän jälkeen satoi, jyrisi ja paistoi aurinko, kaikki yhtä aikaa. Lampaat olivat omassa suojassaan. Sähköt eivät katkenneet.

Meidän kokemuksemme lammaspaimenviikosta oli ainutlaatuinen maalaisidylliloma. Porukkamme koostui kolmesta aikuisesta, yhdestä teinistä ja yhdestä kaksivuotiaasta ja meillä oli mukana kaksi koiraa. Kaikki tämä mahtui Seppälän tilan taloon, jossa on keittiön lisäksi kaksi makuukammaria. Lampaat ovat viehättäviä, vähän höpsöjä eläimiä, jotka muistuttavat käytökseltään vähän koiraa, kun tottuvat hoitajiinsa. Niiden keskellä laitumella voi aikuinen ihan hyvin istuakin, kunhan alussa ei ole niitä säikytellyt.

Lammaspaimenviikko08

Lammaspaimenet valitaan arpomalla, koska hakijoita on niin paljon. Hakuaika on taas alkuvuodesta, haluaisitko sinä viedä oman perheesi näin erilaiselle lomalle? Kannattaa hakea, sillä saattaa tämä lottovoitto osua sinunkin kohdallesi!

Teksti: Anne Sulander, kuvat: Heikki Sulander

Olimme Kolin Seppälän tilalla lammaspaimenina juhannusviikolla 2016. Kaikki lammaspaimenviikon retket ja jutut omassa Rinkkaputki-retkeilyblogissamme löytyvät tunnisteen Lammaspaimenviikko alta eli täältä.

Lisää aiheesta myös Luontoon.fi-sivustolla.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.