Kylmä, kaunis ja kostea seikkailu Ruskiakallion rotkossa, Lapinjärvi

Aina asiat eivät suju kuten on suunnitellut. Alkujaan minun ja luontosuhteeni piti olla kuvattavana, mutta aikataulut heittivät häränpyllyä. Niinpä huomasinkin olevani lastenkutsukuskina, jolla oli jokunen tunti aikaa tapettavaksi. Tuleva Retkipaikka-kirja kaipasi kuvaa itäisellä Uudellamaalla olevasta rotkosta, joten ynnäilin yhteen matkaan kuluvan ajan ja totesin, että saattaisin juuri ja juuri ehtiä käymään paikalla ennen kuin tulisi liian hämärää.

Köröttelin Porvoon moottoritietä itään. En hermostuneena, mutta hivenen jännittyneenä. Kovin pitkään harhalenkkiin ei nimittäin olisi ollut varaa, vaan paikalle olisi osuttava kertalaakista. Oikean jyrkänteen tiesin, kiitos geokätköilijöiden. Se näytti sijaitsevan niin lähellä tietä, että kartan perusteella arvelin sen hyvinkin näkyvän, kun kohdalle osuisin.

Suolalla sulatetut tiet vaihtuvat viimein pienempiin lumipolanteisiin. Tiesin olevani lähellä. Karttakin oli samaa mieltä, joten pudotin nopeutta ja aloin tähystelemään tien eteläpuolelle. Kohta huomasinkin jyrkänteen, jossa oli lupaavan näköinen pykälä. Kuin tilauksesta sen kohdalla oli vielä pisto, johon saattoi parkkeerata auton.

Vaihdoin vaatteet pikavauhtia ja siirryin muutaman kymmenen metriä jyrkänteen juurelle. Näkemäni pykälä oli kuin olikin rotkon suuaukko. En kuitenkaan tehnyt vielä tarkempaa tuttavuutta, vaan päätin ensin tarkastella, millainen Ruskiakallio olisi kokonaisuutena.

ruskiakallio-9Loitommas kulkiessani yhytin ensin kiipeilijöiden jättämän köysiparin. Komeassa jyrkänteessä se olikin. Sen juurta seurasin kunnes sen ylvääseen profiiliin piirtyi ruhje.

ruskiakallio-7Kallio oli totisesti ruhjottu rikki. Jyrkänteen läpi oli ilmeisesti porautunut muinoin vesimatka ja siihen oli syöpynyt suuri läpikuljettava luolantapainen. Arvio kuljettavuudesta perustuu loitompaa tehtyihin havaintoihin, joten tämän tiedon perässä ei pidä lähteä urheilemaan.

ruskiakallio-8Äskeisen ruhjeen takana puolessa välissä jyrkännettä oli tasanne ja sen yläpuolella näyttävä lippaluola. Sen luo olisi ehkä hyvinkin kiivennyt, mutta yksin, liukkaalla ja hämärässä liikkuessani totesin sen olevan turhan riskialtista. Ja samalla jäisi hyvä syy palata paikalle.

Sitten oli aika perehtyä itse rotkolle. Palasin suuaukolle ja olin valmis seikkailuun. Kasvoilleni kohonnut virne vaihtui pian kuitenkin pohdiskelevaan kurtistukseen. Rotkon pohja näytti vetiseltä. Hyvin vetiseltä.

Jostain syystä olin päättänyt ottaa mukaan kumisaappaat vaelluskenkien tai lämpösaappaiden sijaan. Kiitin nyt viisasta valintaani ja kääräisin lahkeet varren sisäpuolelle. Lähtisin kokeilemaan, josko rotko olisi edettävissä.

ruskiakallio-3Ripustin kameran kaulaani, kohotin jalkani ja astuin ensimmäisen askeleen kohti hämärän maailmaa. Ohut jää antoi rusahtaen periksi. Alta syöksähti mustaa vettä. Jalka ei tavoittanut kovaa pohjaa, vaan muta tarttui siihen ja piti otteessaan. Etsin jalkani alle jotain kovaa, ilmeisesti puun rungon tai vastaavan ja otin toisen askeleen. Sitten kolmannen. Joka kerta kun laskin jalkani, tuntui kuin jokin olisi kiskonut sitä hitaasti syvemmälle ja syvemmälle mutaan.

ruskiakallio-4

Edessäni vielä ehjällä jääkannella välkehtivät sateenkaaren sävyt otsalamppuni valossa. Rotko oli yhtäaikaa kutsuvan kaunis ja pelottava. Otin kädellä tukea seinästä ja jatkoin eteenpäin tässä ihmeellisessä maailmassa.

ruskiakallio-6

Kohta olin kohdassa, johon asti suuaukolta näki. Siinä rotko teki taitoksen oikealle ja jatkui taas yhtä pitkän matkan eteenäpäin kuin mitä olin tullut. Nyt olin löytänyt askelilleni jo varmuuden. Mudan seassa olevat puut oli ilmeisesti aseteltu sinne tarkoituksella. Niitä pitkin saattoi melko helposti astella eteenpäin – kunhan muisti tarkastaa, ettei astunut kaikkein lahoimmalle kohdalle. Välillä saattoi jopa hengähtää ja seistä tukevalla pienellä kivellä sen sijaan, että olisi hiljalleen vajonnut.

ruskiakallio-5Kohotin kasvoni ylös siinä kohtaa, missä luulin rotkon loppuvan. Näky oli komea, en paremmin sano. Valtavat kiviseinät uhmasivat painovoimaa. Siinä rinnalla ihminen oli mitätön. Taas sitä muistaisi paikkansa tässä maailmassa, ainakin hetken. Ylempänä taivas alkoi olla jo tumma. Totesin, että minulla olisi pian kiire pois.

Mitä itse rotkoon tulee, niin sepä ei ollut vielä paljastanut kaikkia salaisuuksiaan, vaikka kymmeniä metrejä olin jo hyisessä vedessä ja sen pohjamudissa kahlannut. Pienen z-mutkan jälkeen rotko jatkui edelleen sen salaiseen, kuivempaan osaan. Aivan perällä se päättyi kiviröykkiöön. Palatessa totesin, että z-mutkan kohdalla olisi hyvinkin kuljettavissa oleva sivuovi. Joskin suurista ja terävistä kivistä johtuen sen käyttäminen vaatii joko ryömimistä ahtaasta kolosta lohkareen alta tai seinän varassa sivuttain pungertamista kapeasta raosta. Valitsin jälkimmäisen ja kohta olin takaisin tämänpuoleisessa. Hieno paikka, hieno seikkailu.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6731313 E 460191

5 replies
  1. Tuomo Kesäläinen
    Tuomo Kesäläinen says:

    Tuo rotko on ilmeisesti hyvin usein kanjonijärvenä – viimeksi kun kävin paikalla oli vappu ja tilanne aivan sama, koko railo täynnä vettä! Suositeltavampi, kuivempi ja huikeasti tätä jylhempi rotko on naapurikukkulan, Mäyrämäen rotko kuntien rajalla!

    Vastaa
  2. Mari Ceder
    Mari Ceder says:

    Asun ihan Ruskiankallion vieressä, hieno paikka! Sinne kannattaa kiivetä ylöskin, metsän kautta. Tosiaan, käypä Mäyrämäen rotkossa!

    Vastaa
    • Antti Huttunen
      Antti Huttunen says:

      Kiitos! Seuraavalla reissulla ehdottomasti kapuan. Niillä nurkilla on vielä paljon muutakin näkemättä. Mäyrämäellä olen vieraillut jo aiemmin ja täytyy sanoa, että paikka on lajissaan kertakaikkisen upea! Mutta siitä reissusta enemmän sitten keväällä.

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.