Kun paratiisi riisuu – saariston syksyssä viipyilyä

Se on kuin olisi samaan aikaan ulkomailla ja Suomessa. Oikeastaan siinä kohtaavat molempien hyvät puolet. Ehkäpä siksi olen niin tykästynyt Ahvenanmaahan.

Tähän mennessä olen nähnyt merellisimmän maakuntamme aina joko keväällä tai kesällä. Nyt kahdeksannella reissulla oli viimein korjata puute ja katsastaa, miltä Oolannin syksy näyttäisi.

mariella-1
Reissu starttasi maanantai-iltapäivällä punaisella laivalla harmaasta Helsingistä. Mariella ei pettänyt odotuksia tälläkään kertaa. Kun buffan laatu oli tarkastettu, suuntasimme oikopäätä vetämään sikeitä. Herätys kun olisi karvan yli neljä. Puoli viideltä olisimme jo perillä Maarianhaminassa. Ja kun herätys on tuollaiseen aikaan, ei itseään kyllä mielellään kiusaa yhtään sen enempää.

Hyvää huomenta!

Hyvää huomenta!

Väsyttihän se, kuinkas muutoinkaan. Yllättävän kevyesti unihiekat kuitenkin karisivat silmistä ja siirryimme autokannelle odottamaan keulaporttien aukeamista. Kun ne viimein aukesivat, edessä aukesi jyrkkä pimeyden seinä, jota sataman valot alalaidasta hieman raottivat. Kun ne jäivät taa, olivat usvan takaa kelmeinä hohtavat katuvalot kuin kuiskaus. Ja meri – vaikka sitä ei nähnyt, sen läsnäolon tunsi kaikessa. Pysäköimme huoltoaseman pihaan. Kahvit hörpättyämme kävimme kokeilemaan josko unenriekaleesta vielä tavoittaisi kiinni.

Aurinko kohosi esiin horisontista kokolailla tarkalleen yhdellä maamme kauneimmista maantieosuuksista; Maarianhaminasta etelään vievällä, saarelta pienillä silloille loikkivalla ja kauniisti veden keskellä kaartuvalla taipaleella. Ja lähellä määränpäätämme, sillä noiden siltojen jälkeen odotti Nåtön luonnonsuojelualue.

ahvenanmaa-25

Jos Nåtöa yhdellä sanalla pitäisi kuvata, olisi tuo sana paratiisi. Nyt paratiisin portilla oli sarvipäinen vartija. Useampikin. Lauma hiehoja laudunsi luonnonsuojelualuetta reunustavalla pellolla. Tervehdimme niitä ja luikimme sisään paratiisin portista.

ahvenanmaa-29

Olin nähnyt paikan keväällä ja ihastunut ikihyviksi. Vaan vaikuttava se oli syksylläkin, vaikka valtaosa puista ja pensaista oli jo riisunut alasti talvea odottamaan – mitä nyt vaahterat punastelivat väistämättömän edessä.

ahvenanmaa-8

Kuljimme kohti rantaa. Siellä täällä lehto pysäytti, näytti jonkun yksityiskohdan, jota oli pakko käydä tarkastelemaan lähempää. Ja taas jatkoimme.

ahvenanmaa-7

Halusin nähdä ja näyttää muille erään koivun. Sen, joka kasvoi ensin irti maasta, kaartoi sitten takaisin kamaralle ja vasta toisella yrittämällä kohotti latvansa korkeuksiin. Kerroin siitä, sen minkä muilta koivuilta kykenin.

ahvenanmaa-6

Kertaalleen ehdin jo pettymään. Luulin, että myrskyjen rasitukset olivat olleen puuvanhukselle liikaa; että se olisi antanut periksi ja taittunut alas joutuakseen moottorisahan armahdettavaksi. Ei ollut. Sen kohtalon oli kokenut jokin toinen runko. Dinosauruspuu seisoi edelleen siinä, missä se oli seissyt vuosikymmenet perätysten.

ahvenanmaa-20

Lehdosta palatessamme hiehot tulivat tervehtimään lähemmäs. Rapsuttelimme ja kuvasimme. Luulen, että aidan molemmilla puolilla oli yhtä hauskaa.

ahvenanmaa-35

Ennen lähtöä juolahti mieleen käydä katsomassa, mitä toisessa suunnassa olisi. Kuljimme vielä lehtensä säilyttäneiden puiden ali. Oikealle jäi suuri tuulimylly, jonka lavat saattoi juuri erottaa läheiseltä tieltä. Sen sijaan edessä aukeava vanha pihapiiri jäi puiden katveeseen aarteeksi, jonka vain uteliaat löytäisivät. Talon edessä kasvoi kaksi suurta puuta. Ne olivat kuin pari, kesällä niitä saattoi loitompaa katsoessa erehtyä luulemaan yhdeksi.

ahvenanmaa-46

Nyt tuo ”yksi” latvus oli erikoisessa asussa. Toisesta reunastaan vihreä, toisesta keltainen.

ahvenanmaa-45

Edemmäs mennessä polku laski kohti kohti rantaa. Mykistyin nähdessäni kalastaja-aitat tai vastaavat.

ahvenanmaa-38

Rannassa seisoi pitkässä rivissä vanhoja hirsirakennuksia. Niiden katto oli ruokoa ja sen alla oli lankkuinen laituri seinäviertä myötäillen. Alla liplatti vihreä vesi.

ahvenanmaa-41

Siinä oli hyvä. Istahdin hetkeksi.

ahvenanmaa-40

ahvenanmaapaakuva-1
Ja voi että istuinkin, en tiedä kuinka kauan, mutta niin pitkään kuin pystyin; istuin kunnes sadekuuro vyöryi ylle ja komensi takaisin autolle. Hyvä että komensi, edessä olisi vielä Lemböten kappeli ja Getan upea vuori ennen kuin Viking Gabriella tulisi noutamaan meidät takaisin mantereelle.

ahvenanmaa-39

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6677361 E 109198

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.