Kummitteleva Syötteen mylly ja laavu, Pudasjärvi

Kävimme hiihtämässä Syötteen vanhalle myllylle 20.2.2017. Syötteen mylly on rakennettu 1800-luvun puolella ja se on ollut kyläläisten yhteisessä käytössä, yhteisillä mailla. Mylly on luovutettu 80-luvulla Pudasjärven kunnalle matkailukäyttöön, ja kunnalla on velvollisuus pitää myllyä kunnossa.

Myllyllä on paljon historiaa ja monta kummitustarinaa. Joillekin tarinoille on löytynyt luonnollinen selitys, mutta kaikkea ei ole pystytty selvittämään.

Syötteen mylly ja laavu sijaitsevat mainiolla paikalla päiväretkeä ajatellen. Talviaikaan 2,9 kilometrin hiihtolatu, Myllyn lenkki, kulkee laavun ohi, ja mylly on ladun toisella puolella. Lähellä sijaitsee myös Aten Kotakahvio, Kelosyötteen mökkikylä sekä muita hiihtoreittejä, joista voi yhdistellä itselleen sopivan pituisen hiihtolenkin. Kelosyötteeltä löytyy myös parkkipaikka. UKK-reitti kulkee myös laavun kautta.

Myllyn ovi on auki ja sisällä voi käydä kurkkaamassa, jos kummitus olisi paikalla. Tällä kertaa ei näkyviä hahmoja paikalla ollut, mutta vanhanajan tunnelman pystyi aistimaan sisällä myllyssä.

Soitin alueen vanhalle legendalle Atte Särkelälle, joka asuu lähellä myllyä, ja kyselin, onko hänellä tiedossaan mitään hyviä tarinoita myllyn alueelta. Ja hänellähän niitä oli! Yksi vanha tarina on ajalta kauan ennen sotia. Lähistölle oli Keihäsvaaran jyrkälle rinteelle hakattu ns. kuivaränni, josta tukkeja laskettiin alas edelleen tukinuittoon Säkkisenojalle. Kuivarännillä tapahtui onnettomuus, tukki osui yhtä miestä päähän ja uhri kuoli välittömästi. Mies haudatiin myllyn viereen ilman papin siunausta.

Syötteen mylly on kunnostettu ja kuulemma halutessaan sen saisi jopa takaisin käyttöönkin. Viimeksi myllyä on kuitenkin käytetty sodan jälkeen 40-luvulla, ja sen jälkeen käyttö on loppunut.

Yksi Atte Särkelän kertoma tapaus tapahtui itse myllyssä. Tarinan mukaan lähistön piika oli iskenyt silmänsä renkiin ja oli houkutellut rengin myllylle räiskäleiden paistoon. Piika oli keittänyt kahvit ja paistanut räiskäleet rengille, ja he olivat juuri aikeissa tehdä sitä kauneinta keskenään. Kuinka ollakaan, toinen piika oli kuullut myös aikeista ja oli tullut kurkistamaan myllyn ratista. Ratti putosikin lattialle ja rakastavainen kaksikko pelästyi kovasti, luulivat sitä itse piruksi. Kaksikko lähtikin karkuun kovaa vauhtia, ja ratin vahingossa pudottanut piika sai jäädä nauttimaan rakastavaisten kahvit ja räiskäleet.

Myllyn ohitse virtaa Myllyoja, ja myllyn kohdalla keväällä kohisee Myllykoski. Talvisaikaan koski pauhaa jään alla piilossa, ja myllyn rakennelmatkin ovat paksun lumipeitteen alla.

Sodan aikaan tällä alueella oli nähty venäläisiä desantteja ja heidän nuotiopaikkojensa jäämiä. Venäläiset olivat tulleet laskuvarjolla tiedustelemaan paikkoja ja yöpyneet useamman yön myllyn lähiympäristössä. Mitään vahinkoja ei Atte Särkelän tiedossa ollut, ja desantit olivat pysyneet pääosin piiloissansa.

Jäljistä päätellen Myllykoskella asustelee myös saukko. Myllykoski oli pääosin jäässä, mutta pieni kohta oli myös sulana. Jää ei varmasti ole kovinkaan paksua, joten en lähtisi kokeilemaan sen kantavuutta.

Alueella on ennen ollut myös myllysauna. Aikoinaan 50-luvun alussa eräs kyläläinen poltteli pontikkaa saunalla, ja poliisivat olivat saaneet tekijän kiinni verekseltään. Epäilty pontikanpolttaja oli joutunut “linnaan” ja suutuspäissään takaisin kotiin päästyään oli räjäyttänyt saunan ilmaan.

Kävimme läheisen nyppylän päällä myös katsomassa, miltä mylly ja laavu näyttäävät korkeammalta katsottuna.

Atte Särkelä kertoi myös tarinan ajalta, jolloin Iso-Syötteen vedenotolle etsittiin lähdettä. Tutkijat olivat kierrelleet talvisaikaan alueella useamman päivän ja olivat laskeutuneet viereseltä vaaralta myllylle. Toinen miehistä oli huomannut sauvan jääneen vaaran huipulle. Molemmat miehet harmittelivat tapausta ja kävivät kuitenkin ensin myllyssä. Suksille palatessaan miehet miettivät, että onpa inhottavaa lähteä sauvaa hakemaan, mutta hämmästykseen huomasivatkin sauvan olevan suksien vieressä. Miehet pelästyivät kovasti, kiiruhtivat Särkelän kotiin ja kysyivät kiihdyksissään, kummitteleeko myllyllä? Jos kummittelee, niin kummitus oli kuitenkin tällä kertaa kiltti kummitus. Kenties myllyllä on oma avulias tonttu, jota ei tarvitse pelätä?

Karttoja ja vinkkejä retkiin löydät luontokeskukselta. Sieltä löydät myös välineitä vuokralle, kuten suksien perässä vedettävän lastenistuinahkion.

Pudasjärven ja Syötteen alueella on hyvin dokumentoitu tarinoita myös Teo Sorrin kirjoihin. Luontokeskukselta löysimme kirjat: Syötteen poluilta ja polkujen varsilta ja Tarinoiden Syöte. Erittäin mielenkiintoista luettavaa, suosittelen!

Karttalinkit parkkipaikalle ja myllylle.

Tämä on Pudasjärvestä kertovan juttusarjan seitsemäs osa. Juttusarja on toteutettu yhdessä Pudasjärven kaupungin kanssa vuosina 2016–2017. Sarjan aiemmat retkikertomukset ovat: Kupson kutsu, HampusvaaraRumavaaraVitikkoPortinoja ja Vattukuru.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi