Konneveden kosket: Taikinainen

Konnevesi on tullut jo ennen kansallispuistoakin varsinkin kalastajille tutuksi myös niin sanotuista Seitsemästä koskestaan. Konnevesi-järveltä alkavat kosket ovat Siikakoski, Taikinainen, Karinkoski, Kellankoski, Yläinen, Keskisenkoski ja Hannulankoski. Seitsemän kosken kautta kulkee suosittu melontareitti, ja eri koskilla touhuilevat perhokalastajien lisäksi myös monet vesilinnut, pikkuruinen koskikara ja saukko.

Itselleni tutuimmaksi koskeksi on ainakin tähän saakka muodostunut Taikinainen, joka on niin hyvin saavutettavissa myös maitse, että siellä on tullut käytyä tähän mennessä jo puolenkymmentä kertaa, viimeksi vuoden 2014 kesällä. Paikka on aina yhtä viihtyisä ja rauhallinen, sillä Taikinainen ei ole koskena mikään nopea eikä jyrkkä koski, joten sen varrella on varsin hiljaista, verrattuna esimerkiksi Siikakoskeen.

Taikinaiselle on rakennettu parisen vuotta sitten hankerahoituksella laavu ja viime vuonna myös puuliiteri, ja verrattuna esimerkiksi Siikakosken laavuun, joka on aivan kosken pauhun vieressä ja kärsii nuotion savut silmiin koskelta puhaltavasta viimasta, Taikinainen on sen vastakohta. Laavu on rakennettu riittävän etäälle koskesta, joten se on paremmin tuulelta suojassa, eikä laavulla tarvitse puhua mekastamalla.

Siisti laavu ja siisti ympäristö.

Konneveden kosket ovat Konneveden kunnan täysin omistaman Kellankosken Voiman hallinnassa, joka myös myy kalastuslupia eri koskille. Lupakalastuksesta huolimatta esimerkiksi Kapeenkosken laavuista poiketen ainakin Konneveden koskireitin varrella olevat laavut ovat kaikkien käytettävissä. Senkin vuoksi Taikinainen on suosikkipaikkamme, että ei tarvitse kysellä keneltäkään, saako tänne tulla.

Koski on leveä ja rauhallinen.

Vaikka ainakin kesäaikaan Taikinaiselle pääsee myös autolla Taikinaisentietä Konneveden kirkonkylältä, talvella tietä ei välttämättä pidetä auraamalla auki. Joka tapauksessa jätimme automme perinteisesti Konneveden jyhkeän kivikirkon parkkipaikalle, josta kävelymatkaa koskelle kertyi noin kolme kilometriä suuntaansa. Sellainen reipas kävelylenkki raikkaassa pakkassäässä tekee pelkästään hyvää, ja makkara ja muut eväät kyllä sitten maistuvatkin hyvältä.

Pysäköintipaikan opastustaulu ja laavun seinässä olevat kartat muine tietoinen antavat hyvän käsityksen alueesta ja esimerkiksi Konneveden palveluista.

Taikinaiselle johtaa myös ns. Koskireitin luontopolku, jota seurailemalla pääsee laavun vastaiselle rannalle. Luontopolun varrella on joitakin opastauluja, mutta itse polku ja osa viitoituksista oli ainakin vuonna 2013 vielä remontoinnin tarpeessa, vaikka esimerkiksi pitkospuita oli johonkin kohtaan uusittu. Taikinaisen itärannalla ei ole laavua, mutta maasto on sen verran tasaista, että telttailu kyllä onnistuu – ja paikkahan on aivan mahtava siihenkin tarkoitukseen.

Tämä se vasta on elämää.

Olipa tarkoitus sitten kalastaa, meloa tai vain tulla nauttimaan luonnon rauhasta ja kauniista maisemista, Taikinainen on vertaansa vailla oleva paikka mihin näistä tahansa. Vedet ovat kirkkaat ja puhtaat kalojen ja saukkojen uiskennella sekä koskikaran pulahdella.

Puhtaissa vesissä viihtyvät niin taimen, harjus kuin siikakin.

Kesällä kosken partaalla olevalle laiturille voisi vaikka käydä pitkäkseen ja kuunnella vain virtaavan veden ääntä loputtomiin. Talvisena päivänä riittää ihasteltavaa lumisissa maisemissa, ja jos malttaa oikein kärsivällisesti odottaa, kyllä se koskikarakin näyttäytyy. Tällä kertaa se oli vain niin kaukana, että kameraan siitä ei kuvaa jäänyt, ainoastaan lyhyt pyrähdys videolle. Kun kävimme noin vuosi sitten Taikinaisessa, näimme vilaukselta myös saukon, ja silloinkin harmitti, että siitäkään ei tullut kunnon otosta, ja silloinkin vain videokameraan puolijuoksua kuvattu heitto.

Venekoppeleita.

Hienon laavun ja puuliiterin seuraksi voisi kaivata vielä kuivakäymälää, mutta ehkä se on tulossa. Myös roska-astia paikasta löytyy, mutta kunnon retkeilijähän ei kuormita jäteastioitakaan vaan vie mukanaan sen mitä on tuonutkin. Näin paikasta voivat nauttia kaikki kävijät pieniä ja isompiakin lintuja myöten, joille oli tehty omia pönttöjä. Luontokappaleiden seuraaminen niitä häiritsemättä onkin parasta ajanvietettä.

Kuvassa kaksi pönttöä. Kirjoittaja oikealla.

Tarkempia tietoja Konneveden koskista ja varsinkin kalastuksesta saa osoitteesta Konneveden kosket. Jos et ole kalastaja tai meloja, tule nauttimaan veden ääreen ihan muuten vaan. Tänne kannattaa aina tulla!