Kirjaesittelyssä: Erätulilla ikuisessa maisemassa

Erätulilla-ohjelmaa ehti tulla televisiosta 22 vuotta, ja tuona aikana siitä tuli varmasti monen luonnossaliikkujan lempisarja. Itku tuli silmään, kun Yle kertoi lopettavansa sarjan tuotannon. Yle vetosi tuolloin paitsi säästösyihin, myös haluunsa tehdä tilaa uusille avauksille.

En juuri televisiota nykyään katsele, mutta seurasin ohjelmaa Yle Areenalta ja sain aina todella hyvän olon seikkailuita katsoessani. Ehkä tämä ohjelma oli yksi tekijä, miksi itsekin ulkona liikkumisesta uudestaan innostuin.

Toimittaja Milla Madetoja on koonnut tämän toisen Erätulilla-kirjan sisälle parhaita tarinoita ohjelmaan liittyen. Mukana on myös katsojien omia eräkokemuksia, kuten Retkipaikan kirjoittajan Minna Jakosuon melontatarinat Laatokan Karjalasta.

Erätulilla kirja koostuu parhaista tarinoista kameran edestä ja takaa.

Erätulilla kirja koostuu parhaista tarinoista kameran edestä ja takaa.

Tarinat on mielestäni hyvin valittu. Pystyin hyvin pääsemaan kirjoittajien mielentilaan ja kirjoituksissa välittyvät vahvat tunnelmat ja mielettömän antoisat kokemukset. Kirjaa on todella mukava lueskella tunnelman kohottamiseksi, omia vaellusreissuja odotellessa.

Omia suosikkeja tarinoista olivat Minnan tarinan lisäksi muun muassa nämä:

  • Halki erämaiden. Erätulilla-ohjelmasta tutut Veli, Miika ja Timo vaeltavat parissa viikossa pari sataa kilometriä erämaa-alueiden halki Kautokeino–Karasjoki-tieltä Sirkkaan. Matkalla sattuu ja tapahtuu, eivätkä kaikki pääse loppuun astikaan. Mukavaa lukea, miten kokeneet erämiehet etenevät, millaisia tapoja heillä on ja mitä kaikkea muuta he tekevät, kuin talsivat kilometrejä mittariin.
  • Kun opimme Lapista ja toisistamme. Katsojan tarina, jossa kerrotaan nuoren opiskelijan ensimmäisestä vaelluksesta lukion vaelluskurssilla. Mahtavaa lukea, kuinka unohtumattoman elämyksen on nuori herra saanut. Lopussa hän vielä kertoi, ettei se tule jäämään viimeiseksi. Oikein tuli kylmät väreet ja käsivarret menivät kananlihalle. Tarina on kirjoitettu vuonna 2014 ja olisi todella kiva kuulla, onko harrastus saanut millaista jatkumoa?
  • Vamma ei ole unelmien esteenä. Kirjoittajalla halvaantuivat 3-vuotiaana vasen käsi ja jalka. Liikunnallisessa perheessä vamma ei kuitenkaan jäänyt esteeksi, ja tarinassa hän lähtee kokeilemaan rajojaan Mont Blanciakin korkeammalle Elbrus-vuorelle. En yleensä ole pillittäjätyyppiä, mutta tässäkin tarinassa taisi poskelle kyynel vierähtää.
Kirjan reseptit luonnonantimista ovat kokeilemisen arvoisia.

Kirjan reseptit luonnonantimista ovat kokeilemisen arvoisia.

Erätarinoiden lisäksi kirjasta löytää paljon reseptejä. En ole kerennyt vielä kokkailemaan niitä läpi, mutta kuola valuen olen katsellut kuvia ja aineksia. Resepteissä tuntuvat yhdistyvän moderni keittiö ja aina hyvältä maistuvat luonnonantimet.

Ensi kerralla haukea saaliiksi saatuani varmasti kokeilen Simppelisti paistettu hauki -reseptiäSienisesongin alettua testaan takuulla myös Korvasienihollandaise-kastikkeen ohjetta, ja valmistan Tattirisottoa kirjan reseptin mukaan.

Tekee mieli myös päästä jostakin ostamaan hirvenlihaa. Hirvenliha on harvinaista herkkua tällaiselle kaupunkilaiselle, ja kun luin reseptiä Tomaattisista hirvilihapullista, niin todellakin heräsi mielenkiintoni. Reseptissä yhdistyy moni lemppariainekseni, kuten hirvenliha, pekoni, tomaatti, valkosipuli ja kerma.

Tunnelma välittyy hyvin kirjan kuvien kautta.

Tunnelma välittyy hyvin myös kirjan kuvien kautta.

Antaisin kirjalle erittäin korkean arvosanan. Tarinoita lukiessani liikutuin kovasti ja mieleni teki päästä ulos seikkailemaan. Se varmasti kirjan tarkoituskin oli. En tiedä voiko tarinoita lukea monta kertaa uudestaan päästen samaan mielentilaan, mutta reseptit kirjassa ainakin tekevät siitä pitkäikäisen.

Suosittelen kirjan lukemista kaikille!

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.