Kirjaesittelyssä: Aarresaaret – Helsingin saariston uskomaton luonto

Helsingin saaristo. Mitä tunteita se Sinussa herättää?

Itse olen kasvanut Turun saariston välittömän vaikutuksen alaisena Salossa. Olen kolunnut Houtskarin rantoja jokaisen lapsuudenkesäni jokaisena viikonloppuna, iloinnut merituulesta, rannoilta löytyvistä aarteista, eläinten tarkkailusta ja sileän kallion tunteesta paljaiden jalkojen alla.

Helsingin saaristoa tulin ensimmäisen kerran ajatelleeksikin vasta aikuisiällä. Se oli minulle vieras maailma, ja niinpä olin täydellinen tabula rasa, kun sain käsiini Jarmo Niemisen teoksen Aarresaaret, jota Retkipaikalle tarjottiin esiteltäväksi.

aarresaaret-12

Tämä kirja on niitä teoksia, joiden kauneuden arvaa jo kantta katsellessa. Kirjasta näkee kilometrin päähän, että se on hieno teos. Vaakamallinen ja painava kirja lupailee aina upeaa kuvakerrontaa, eikä Aarresaaret petä näitä odotuksia.

Avasin kannen ja sen alta paljastui kartta. Valkoisella pohjalla Helsingin saariston saaret esittäytyivät vihreinä riekaleina. Rakastan karttojen tutkimista ja koska koko seutu on minulle täysin tuntematonta, käytin jo pelkän kartan selailuun hyvän tovin. Oli siellä tuttujakin nimiä, Santahamina ja Suomenlinna nyt ainakin.

Saarten ja nimien joukossa oli sivunumeroita. Hauska idea, tuumasin. Mielenkiintoinen ja valtavasti uteliaisuutta herättävä sisällysluettelo.

aarresaaret-14

Alkusivujen varsinainen sisällysluettelo on jaettu vuodenaikojen mukaan. Sen sijaan, että kirjassa esiteltäisiin yksinkertaisesti saaria, kerrotaan siinä tarinoita eri saarilta, tai mereltä, eri vuodenajoilta. Kyiden tanssi. Öinen rääkyjä. Saariston ruska. Keskiyön aave.

Niemisen tapa esitellä Helsingin saaristoa kokemusten ja tarinoiden kautta on hyvinkin omiaan pitämään lukijassa yllä suurta mielenkiintoa. Yksittäiset tarinat ovat suhteellisen lyhyitä kertomuksia, joten kirja on helppo ja houkuttava hotkia. Tunnelmallisen tarinan haluaa aina lukea alusta loppuun, ja samalla voi oppia paljon uutta.

Meillekin, joille Helsingin saaristo kauniine saarineen ei pidä sisällään henkilökohtaisia muistoja tai tunteita, ovat nämä pienet kertomukset mielenkiintoisia luettavia.

aarresaaret-10

Lainaus: ”Äänekkäästi kurnuttavat sammakot häiritsivät rannoilla mökkeileviä ihmisiä. Viimeinen mölysammakko ammuttiinkin Suomen luonnosta vuonna 1960.”

Kirjassaan Nieminen kertoo luonnosta ja luonnon tutkimisesta, kuvaamisesta, seikkailuista ja historiasta. Lukijat saavat nauttia elävästi kirjoitetuista ja -kuvitetuista kertomuksista muun muassa koomisen uhmakkaasta oravasta, huuhkajanpojista ja uteliaan leikkisästä hylkeestä.

”Nuori hylje on niin utelias, että sen saa luokseen kiviä helistelemällä ja karhimalla käsillä pohjaa. Juoksin mereen ja kävin istumaan huhtikuiseen jääkylmään, vyötärön syvyiseen veteen. Helistelin ja karhin. Hetken kuluttua hylje jo näyttäytyi ja kohottautui rantatyrskyissä. Matkin sitä. Hylje oli hämillään.”

Mutta kukas tämä kirjailija, Jarmo Nieminen sitten oikein on? Alkuesittelyssä kerrotaan hänen palvelleen Sotahistorian laitoksen johtajana ja tutkijana. Nykyään hän tutkii ja valokuvaa luontoa tehden myös kartoituksia, alustuksia ja opastuksia.

Niemisen intohimon sotilassaariin ja niiden luontoon ja historiaan huomaa myös kirjasta. Tällainen kirja ei syntyisi ulkopuolisen kädestä, vaan kirjailijan on tunnettava saaret ja niiden elämä ja historia varsin läpikotaisesti voidakseen kirjoittaa niistä näin tunnelmallisia, mukaansatempaavia tarinoita.

aarresaaret-9

Kirjan vaakamallinen muoto mahdollistaa upean kuvakerronnan, eikä valokuvissa olekaan säästelty. Kirja on täynnä toinen toistaan hienompia otoksia, jotka laadullaan ja tunnelmallisuudellaan tukevat tarinoita.

”Kaadan termoksesta kahvit. Odotan minuutin, kaksi, kolme, neljä, viisi. Käyn välillä valaisemassa taskulampulla ruostunutta valurautaportaikkoa. Kuuluu napsahdus kameran lopettaessa valotuksensa.”

aarresaaret-17

Luonnossa käydään jatkuvaa kamppailua elämästä ja kuolemasta, ja luonto yrittää selvitä myös jatkuvasti reviiriään laajentavan ihmisen kynsissä. Nieminen kuvaa luonnon ja sen asukkaiden selviytymiskamppailuja kirjassa hienolla otteella. Samoin hän esittää huolensa luonnon säilymisestä.

Kirja on tasapainoinen teos villistä luonnosta sekä saarille saapuneiden ihmisten tekemisistä ja niiden vaikutuksista, tunnelmoinnista ja faktoista. Helsingin saarilla ihminen on rakentanut linnakkeitaan ja tykit ovat paukkuneet – siinä lomassa luonto on jatkanut eloaan ja pyrkinyt sopeutumaan ihmisen aikaansaamiin myllerryksiin.

Hieman ehkä yllättäen ovat jotkut luontokappaleet sotilaallisesta toiminnasta myös hyötyneet.

aarresaaret-8

Koskettavien, joskus surullisten ja monesti hauskojenkin tarinoiden sekä luonnonsuojeluteeman yhdistelmä on väkevä. Lukijana sitä väkisinkin miettii, kuinka näille tarinoissa kohdatuille eläimille lopulta käy Helsingin kasvaessa ja levittäytyessä.

Kirjan mittaan jopa kaltaiseni paljasjalkainen varsinaissuomalainen alkoi kokea Helsingin saariston läheiseksi.

Maailman luonnonsäätiö WWF valitsi teoksen Vuoden luontokirjaksi vuonna 2014.

aarresaaret-16

Jarmo Nieminen: Aarresaaret, Helsingin saariston uskomaton luonto
Gummerus Kustannus Oy 2014
168 s.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.