Kalkkikallion luolat, Vantaa

Helsingin ja Vantaan rajamaastossa kohoaa korkea kallio, joka kantaa nimeä Kalkkikallio. Sanovatpa jotkut sitä juhlavammin myös Kalkkivuoreksi, vaan pysytellään tässä yhteydessä lähempänä totuutta ja puhutaan vaan kalliosta.

Kalkkikalliolta mainitaan löytyvän peräti neljä luolaa, nimiltään Ketunluola, Susiluola, Pirunluola ja Keittoluola. Joidenkin tarinoiden mukaan ne on räjäytetty umpeen, koska niissä eleli laitapuolen ihmisiä. Toisaalta Suomen luolaseura oli käynyt tutkimassa ainakin ketunluolan ja raportoinut sen olevan todennäköisesti suurimmaksi Kehä III:n sisäpuolelta löytyväksi luolaksi usein tituleerattua Nepperinluolaa suurempi. Tähän pohjatietoon nojaten saattoi hyvillä mielin lähteä reissuun. Jotain sieltä löytyisi, mutta mitä kaikkea, sen aika näyttäisi.

Parkkeerasin auton Kalkkivuorentien varteen ja totesin seudun poikkeuksellisen urbaaniksi siihen nähden, että olin luolakohteelle menossa. Samalla tuijottelin vielä karttaa vain todetakseni, että merkittävä Helsingin alueella sijaitseva luonnonluola odotti vieläkin löytämistään. Vaikka pysäköinti tapahtui vielä pääkaupungissamme, niin itse kohde kohosi niukasti, mutta vääjäämättömästi Vantaan puolella.

Kohta poikkesin kevyenliikenteenväylältä pienemmälle polulle ja askelsin viimeiset kymmenet metrit kallion juurelle. Vaikka lähdin ensimmäiseksi hakemaan muka varmasti tiedossa ollutta Ketunluolaa, niin ensimmäisenä kohtasin avaran, mutta suojaisan lohkareluolan, joka selkeästi oli lähteissä mainittu Keittoluola. Tämän päivän apinamiehet olivat pitäneet paikalla tulia. Maassa lojui sirpaleita, tyhjiä alumiinisia juomaleilejä ja jokunen maalikannu, joiden sisällöllä oli läheiseen pystysuoraan kiviseinään maalailtu urbaanien pakanajumalten kuvia ja nimiä.

Tuolta irvokkaalta palvontapaikalta kipusin alemmas rinteeseen ja kaarroin kohti itää. Heti kohta edessä oli toinen lohkareluola, Keittoluolaa matkalampi, aavistuksen pidempi ja yhtä leveä, mainittavan kokoinen kaikkinensa. Olisiko ollut sitten tuo Sudenluola, koska siitä ei nimeä tarkempaa kuvausta ollut saatavilla. Kierrettyäni kallion pohjoispuolelta, mistä ei mitään mainittavampaa löytynyt tulin takaisin sen lounaiskulmalle, jossa oli uusi kivituhkainen polku, sen verran tuore, että kolme kaupungin miestä olivat viimeistelemässä sitä.

Polkua ei kerennyt ihastelemaan sen enempää kun kalliossa näkyi pieni, mutta kuvista tuttu kolo. Ketunluola oli löytynyt. Sisäänkäynti ei todentotta ollut koolla pilattu. Leveyttä oli 60 senttiä ja korkeutta 40. Siihen kannattaa kuitenkin ahtautua, sillä ryömimällä pääsee kuusi metriä pitkään luolaan, jossa mahtuu pari ihmistä istumaan vallan mainiosti. Itse kruunaisin paikan ehdottomasti suurimmaksi luolaksi Kehä III:n sisäpuolella, varsinkin kun Ketunluola kepittää Nepperin mennen tullen luolamaisuudellaan. Siinä pienestä koostaan huolimatta suurta tunnelmaa.

Mainos

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6683787 E 393006

3 replies
  1. Juha Lindroos
    Juha Lindroos says:

    Asuin kalkkikallion kupeessa, Fastbölentiellä, lapsuuteni ja nuoruuteni 70-80 luvulla. Reissut kalkkikselle olivat useat, ja tarinat luolista kulkivat vanhemmilta lapsille, ja koulukavereilta naapureille.

    Ketun- ja keittoluolat olivat tutut, mutta tuolla 70-luvun lopulla pirunluolasta kerrottiin että se oli omaa tahtiansa sulkeutunut, murskaavan kallion omasta painosta, ja se aukko josta sisäön joskus oli päässyt oli nyt liian pieni. Löysimme aukon, joka oli parhaimmillaan ehkä muutaman senttimetrin korkea, ja pari metriä leveä, josta kurkimme sisään ja yritimme fikkarilla jotain sieltä nähdä. Muistikuva on että kyseessä olisi ollut suurehko ‘huone,’ mutta pikkunaskaleilla saattoi olla kova mielikuvitus noina päivinä ja tuosta on reilut kolme vuosikyymentä aikaa. Kalkkiksella liikkui myös ‘spurguja’ joita piti varoa, eli kun siellä käytiin (kesällä ja talvella) niin käytiin varovasti mutta vauhdilla.

    Vastaa
  2. Puistolalainen
    Puistolalainen says:

    Asun nykyään kalkkikallioiden lähettyvillä 😀 Mutta joo onko luolat räjäytetty jo? Pakko päästä tutkimaan onko tuota ketunluolaa siellä niin hienolta kuulostaa mutta nyt siellä olen vain yhden luolan nähnyt tai siis oikeastaan kolon jonka suuret kivenlohkareet ovat muodostaneet mutta siellä on paljon roskia… :/

    Vastaa
    • Antti Huttunen
      Antti Huttunen says:

      Ketunluolan suuaukko on hyvin vaatimattoman näköinen kolo aivan kunnostetun polun vieressä. Muut luolat ovat siitä itään lohkareikossa. Ketunluola on hieman eheämmässä kalliossa.

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi