Kalimeen-Isokankaan laavut Oulussa

Noin kahdenkymmenen kilometrin päässä Oulun keskustasta itään sijaitsee Kalimeen-Isokankaan retkeilyalue. Alue rajoittuu etelässä maantiehen 8331 (Sanginjoentie) ja pohjoisessa maantiehen 833 (Ylikiimingintie). Isokankaan luonnonsuojelualue on Oulun seudun tärkeimpiä luonnontilassa säilytettyjä alueita ja hyvin suosittu retkeilykohde. Alueella kulkee kolme viitoitettua retkeilypolkua: Kalimeen ja Isokankaan reitit sekä Korpilammen riistapolku. Viimeksi mainittu on luontopolku, jonka opastauluissa esitellään Korpilammen ympäristön luontoa ja sen hoitoa erityisesti riistanhoidollisesta näkökulmasta.

Isokankaan luonnonsuojelualue on laajuudeltaan 331 hehtaaria ja se sisältää hyvin monenlaista maastoa harjujen kuivasta kangasmetsästä alavampien paikkojen vetisiin soihin. Isokankaan korkein kohta on 89,6 metrin korkeuteen kohoava Takaharju, joka oli ennen Ylikiimingin Ouluun liittymistä Oulun korkein kohta. Paikalla sijaitsevan monikulmiopisteen etsimisestä saa lumettomaan aikaan hauskan pikku haasteen – harjun laki on nimittäin hyvin laakea, eikä tuo “huippu” sieltä erotu oikeastaan juuri mitenkään. Mutta monikulmiopisteen merkkinä oleva, kiveen istutettu teräskuula on löydettävissä.

Autolla paikalle saapuva voi joko jättää kulkupelinsä esimerkiksi Ylikiimingintiellä Nuutinpalossa olevalle P-paikalle, ja lähteä sieltä jalkaisin retkeilemään – Sanginjoentien kautta saavuttaessa voi ajella vaikka alueen sisälle. Talvella nämä metsätiet eivät välttämättä ole aina autolla ajettavissa. Ilman nelivetoa ei heti lumisateen jälkeen kannattane edes yrittää.

Alueella on kuusi laavua viidessä paikassa, ja Nuutinpalosta retkensä aloittava kulkija voi kiertää niiden kaikkien kautta reittiä, jonka kokonaispituus jää alle kahdenkymmenen kilometrin. Tätä kirjoittaessani, helmikuussa 2014, minulla on takana neljä retkeä tälle alueelle. Näillä retkillä olen koeyöpynyt neljässä alueen kuudesta laavusta – miksi kaksi on kokeilematta, selviää tuonnempana.

Aloitetaan Isokankaanjärven laavusta. Laavu sijaitsee kauniilla paikalla järven läntisellä rannalla, mutta vain parinkymmenen metrin päässä tiestä, joten se voi olla yöpaikaksi rauhaton. Sen vuoksi en siellä yöpynyt. Itse laavussa ei kuitenkaan ole mitään vikaa.

Isokankaanjärven laavu.

Isokankaanjärven laavu.

Noin kaksi kilometriä Isokankaanjärven laavulta pohjoiseen, Kummunkorpi -nimisen suon pohjoisreunalla, sijaitsee seuraava laavu. Se on alueen laavuista ainoa, joka ei ole veden äärellä, mutta se on myös ainoa, jonka vieressä on lähde. Lähteestä on vaikea saada roskatonta vettä, koska se on niin matala. Vesi kannattaa valuttaa vaikka kestokahvinsuodattimen läpi.

Kummunkorven laavu.

Kummunkorven laavu.

Kummunkorven laavu.

Kummunkorven laavu.

Kummunkorven lähde.

Kummunkorven lähde.

Jatketaan matkaa taas pari kilometriä, mutta nyt länteen. Sieltä löytyy Korpilampi riistapolkuineen, ja lammen rannalta laavu. Riistapolulla on pituutta noin kaksi kilometriä, ja se on märimmissä paikoissa varustettu pitkospuin, kuten muutkin vastaavat kohdat Kalimeen ja Isokankaan reiteillä.

Korpilammen laavu.

Korpilammen laavu.

Korpilammen laavu.

Korpilammen laavu.

Korpilammelta vain puolentoista kilometrin päässä pohjoisen suunnalla on Kalimeenlampi, jonka kaakkoiskärjessä on nuotiopaikka ja siitä nelisensataa metriä länteen on laavu. Tätä laavua en suosittele yöpymiseen muutoin kuin kunnon pakkasella tai sitten kuivalla kesäsäällä. Laavu on nimittäin ohittanut parasta ennen -päiväyksensä ja katossa olevien reikien kautta sisälle tulee vettä. Pimeän aikaan herkkäunista saattaa myös häiritä puolentoista kilometrin päässä itäkoillisen suunnalla olevan tv-maston kirkkaat vilkkuvalot.

Kalimeenlammen laavu.

Kalimeenlammen laavu.

Kalimeenlammen laavun märkä nurkka.

Kalimeenlammen laavun märkä nurkka.

Kalimeenlammen länsikärjestä alkaa Kalimeenoja, noin 40 kilometrin pituinen kapea joki, joka laskee Perämereen Oulun pohjoispuolella. Kalimeenojan varressa mutkittelee Kuparisenpolku, joka sekin on märissä paikoissa varustettu pitkoksin. Polku ylittää joen kahteen kertaan, kunnes noin kaksi ja puoli kilometriä Kalimeenlammen laavulta kuljettuaan retkeilijä saapuu Myllykosken laavuille. Niitä on siellä kaksi – pohjoisesta päin saavuttaessa tullaan ensin vanhalle laavulle, ja vähän pitemmällä on uusi laavu. Vanhakin on ihan kelpo yöpaikka, jos ei anna hopeanvärisellä spray-maalilla tehtyjen töhryjen haitata. Minä jätin sen väliin. Vieressä oleva uusi onkin sitten ihan omaa luokkaansa – se on pienempi kuin alueen muut laavut, mutta muutoin oikein hieno. Ja sen vieressä on jopa kompostikäymälällä varustettu huussi.

Myllykosken vanha laavu.

Myllykosken vanha laavu.

Myllykosken uusi laavu.

Myllykosken uusi laavu.

Myllykosken saniteettitilat.

Myllykosken saniteettitilat.

Jos on tarpeen päästä autolla lähelle – jos mukana on liikuntarajoitteisia tai vaikkapa pienipyöräiset lastenvaunut – on Isokankaanjärven laavu aivan tien vieressä sijaitsevana sopivin kohde. Kummunkorven laavulle on autotieltä 450 metrin matka, Korpilammen laavulle 700 metriä, Kalimeenlammen laavulle 500 metriä ja Myllykosken laavuille 250-300 metriä.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit
N 7210620, E 447088.

1 reply
  1. Tatu
    Tatu says:

    Kiitos Tapani mukavasta retkeilyalueen esittelystä. Tuonnepa taidan vaimon huomenissa viedä hääpäivää viettämään.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.