Jyppyrän huipulla lunta katsomassa

Koska lumi ei millään ilveellä tuntunut tulevan meidän luoksemme, lähdimme me lumen luo naapuripitäjä Hettaan. Mukanamme oli 4-vuotias joukkueenvahvistus, joten kohteeksi valikoitui vajaan kilometrin pitkä ulkoilu- ja lumikenkäilyreitti Jyppyrän huipulle.

jyppyra-1-5

Reitti Jyppyrälle lähtee Tunturi-Lapin luontokeskuksen pihalta läheltä Hetan keskustaa. Hetassa lunta tosiaan oli merkittävästi enemmän kuin meillä Kittilän puolella. Sää oli pilvinen ja harmaa, mutta ilma tuntui todella hyvältä. Ei ollut kovin kylmä eikä liian kuuma, lumessa oli mukava tarpoa eikä tuulta ollut polun varrella nimeksikään.

Luminen metsä oli kaunis ja rauhallinen. Lumessa oli jonkun muunkin kulkijan jäljet, mutta emme kohdanneet matkallamme ketään. Emme edes lintuja.

Satumainen metsä otti meidät hellään huomaansa.

jyppyra-1-12

Puut suorastaan notkuivat naavaa ja olivat yltäpäältä tarttuvaisen lumen koristelemia.

Lumista naavaa.

Lumista naavaa.

Rinne nousi hyvää tahtia, minkä saattoi arvatakin, sillä huippu oli mukavan korkealla mutta kävelymatkan pituus suhteellisen lyhyt.

jyppyra-1-17

Jossain kohtaa polku haarautui. Risteyksen opasteen mukaan polun oikea haara veisi huipulle mukavan turvallista reittiä pitkin, kun taas vasen haara johdattaisi jyrkille ja jopa vaarallisille portaille.

Emme uskoneet kyltin pelottelua vaan suuntasimme rinta rottingilla kohti portaita. Se oli ihan hyvä ratkaisu, sillä ainakin ylöspäin mentäessä portaat vaikuttivat olevan kunnossa. En tiedä miltä ne kesä-aikaan sitten mahtavat näyttää… Ehkäpä lumi sai ne näyttämään todellisuutta paremmilta.

jyppyra-1-9Askelmia noustessa alkoivat maisemat avautua kauas kylälle ja järvelle. Pilvisyys rajoitti näkymää mutta teki maisemasta samalla lähes satumaisen.

jyppyra-1-19Rappusten jälkeen nousu jatkui kapeampaa polkua. Lumen alla tuntui kiviä ja juurakkoa, mutta nousu oli suhteellisen helppoa. Myöhemmin seurannut alastulo sujuikin sitten vähän hallitsemattomammin, mutta silti ilman suurempia kommelluksia.

Pian näkyvissä oli kota. Tai no, kartan mukaan se on laavu.

jyppyra-1-21

Huipulla tuulikin jo vähäsen. Puuvajassa oli puita ja sen vieressä oli myös huussi.

Virittelimme tulen ja ihailimme maisemia. Laavulta aukesi kaunis maisema, mutta toisaalta tuuli pääsi laavuun kovin hyvin käsiksi. Välillä tuuli pöllytti savua ja tuhkaa ympäriinsä. Mutta ei se haitannut. Mukavampi näin, kuin että laavun suu aukenisi toiseen suuntaan, jolloin upea maisema jäisi piiloon.

jyppyra-1-23

Hetan kirkko näkyi ylhäältä komeasti. Tunnelma oli silti kuin olisimme kaukana kaikesta. Tuulen suhina peitti mahdolliset muun maailman äänet ja paksu pilvi rajasi näkymiä niin, että olo oli rauhallinen ja turvallinen.

Toivon, että mahdollisimman moni Hetassa matkaava käy joskus täällä ylhäällä. Kävelymatka on lyhyt mutta maisemat hyvin erityiset.

jyppyra-1-26

Maisema terassilta.

Nojailin laavun edessä olevan terassin aitaan ja katselin maisemaa. Tämä oli taas niitä hetkiä, etten voinut käsittää, miten voin olla niin onnekas, että asun näillä seuduilla.

jyppyra-1-25

Tuuli koetteli välillä tultamme. Pieni harkittu puhallus nuotioon, niin liekki virkosi jälleen.

Alas palatessamme valitsimme tällä kertaa sen turvalliseksi luonnehditun eli portaattoman reitin. Polku kulki ilmeisesti jonkinlaisen vanhan louhoksen läpi, sillä toisella puolella kohosi kaunis kallio ja toisella puolella kumpuili suurten kivien läjä.

Polun epätasaisuuksista johtuen tasapaino oli välillä koetuksella, kun astelimme koskemattomassa hangessa emmekä siten nähneet kuinka asetella askeleitamme. Tasapainoilu oli lähinnä hauskaa, meillä kaikilla on ollut jo kova ikävä lunta.

Lumenmoikkausreissu kannatti. Lumisade kotopuolessa Kittilässä alkoi samana iltana, ja jatkuu parhaillaankin.

Mainos

Laavu kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 7591194, E 363228.

1 reply

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi