Jylhä ja salaperäinen Kaasavuori, Merimasku

Kaasoja on ollut jo muinaisina aikoina saaristomme rannoilla. Sana Kaasa tarkoittaa kasaa tai röykkiötä, ja menneinä aikoina Suomessa kaasat ovat olleet nimityksiä muinaisille merimerkeille. Nämä puiset kasat koottiin korkeille paikoille, ja mahdollisten vihollisten tullessa ne tuikattiin tuleen varoitukseksi lähialueen asukkaille.

Otavan saarella Merimaskussa, Naantalin pitäjässä, sijaitsee yksi näistä muinaisista kaasavuorista. Kyseessä on huikaisevan kaunis luontokohde, jonka huippu on iso siirtolohkare ja jolta näkymät ympäröiville saarille ovat uskomattoman kauniit. Kaasavuori tarjoaa ainutlaatuisen tutkimuskohteen vaikka koko päiväksi; sen jyrkät sivut ovat täynnä lohkareita, pystysuoria seinämiä, onkaloita ja alueelta löytyy muinaishauta-aluekin. Kaasavuorella ei ole merkittyjä polkuja, ja huipulle kulkee oikeastaan vain yksi helppokulkuinen reitti.

sdr

Kaasavuori sijaitsee Sannaistenlahden rannalla ja sen huippu on noin 30 metrin korkeudella merenpinnasta. Merimaskun kirkonkylältä matkaa Kaasavuoren juurelle on noin 4,5 kilometriä. Autolla saavuttaessa ainoa paikka jättää auto parkkiin on Merimaskun kirkon tai seurakuntatalon parkkipaikalle, jonka vierestä Kukolaistentie alkaa. Tie muuttuu heti seurakuntatalon jälkeen mutkittelevaksi ja kapeaksi hiekkatieksi.

Pyörällä pääsee aivan Kaasavuoren juurelle, osoite on Kukolaistentie 467. Tällä kohtaa tien oikealla puolella on yksityinen mökki, ja vasemmalle puolelle lähtee pieni kärrypolku nousemaan kohti kallioiden välistä solaa. Tähän kohtaa Kukolaistentietä ei ole mahdollista pysähtyä esimerkiksi autolla, sillä tie on kapea mökkitie, eikä siinä ole juurikaan levennyksiä.

dav

Kärrypolun ja solan oikealla puolella levittäytyy Kaasavuori. Ylös voi lähteä pyrkimään oikeastaan mistä kohtaa tahansa, mutta huomioitavaa on, että erityisesti Kaasavuoren pohjois-, länsi- ja etelärinteet ovat jyrkkiä. Nämä rinteet on koristeltu pystysuorilla seinämillä ja ne ovat täynnä kaikenkokoisia lohkareita.

Noin 300 metrin mittainen kärrypolku kulkee Kaasavuoren pohjoispuolelta ja yhdistyy yksityiseen rantatiehen, joka kulkee ison pellon sivustaa kohti Sannaistenlahtea. Parikymmentä metriä ennen yhdistymistä tähän rantatiehen solapolulta tulee poiketa oikealle, läpi mustikkavarpujen, jonka jälkeen polku alkaa nousta koillisrinnettä pitkin kohti huippua. Tämä on helppokulkuisin reitti huipulle, sillä mustikkavarpujen jälkeen löytyy myös satunnaisten kulkijoiden tai eläinten tallaama polku, joka johdattaa loivasti nousten kohti muinaishauta-aluetta.

Lohkareiset kivikasat lepäävät kallioseinämän vieressä, ja alueen katseenvangitsija on valtava siirtolohkare, joka tasapainottelee muutaman kivimurikan päällä muodostaen hautojen vastakkaiselle puolelle kivisen alttarin ja alleen syvän onkalon.

Vaikuttaa siltä, että onkalon suu on myös ollut peitettynä kivillä, mutta ne ovat aikojen saatossa vierineet osittain pois paljastaen sisäänkäynnin ja reitin alemmas siirtolohkareen alle. Toisaalta, ennen kuin retkeilijä päättää ryömiä sisään, voi pysähtyä miettimään, onko kyseessä ollut kenties yksi muinaishaudoista. Ehkäpä tälle kunniapaikalle on haudattu itse muinaisten hylkeenpyytäjien hurjat johtajat vaimoineen?!

Toinen mielenkiintoinen ja itseäni vuosikausia riivannut yksityiskohta löytyy siirtolohkareen alttaria vasten olevalta sivulta. Muuten tasaisella kivipinnalla on yksi kohta, jossa on syvä, pyöreäreunainen kolo. Rohkeutta ja sisua vaativa sormen koloon työntäminen aiheuttaa hipaisutuntemuksen jostain pyöreästä ja tylpästä, joka on syvällä kolossa sisällä.

Mikä tämä kolo oikein on? Jos joku lukijoistamme tämän selvittää, niin lisätkää kommentteihin!

Mysteeri-kolo

Muinaishautojen viereiseltä kalliosivulta pääsee kiipeämään aivan Kaasavuoren huipun viereen. Nousu muinaishaudoilta alkaa muutaman metrin pituisella matkalla pitkin kallionsivua, jossa on vain muutamia satunnaisia askelpaikkoja.

Tämän jälkeen eteen avautuu laakea kalliotasanne, jonka päällä suuri siirtolohkare-huippu lepää. Reitti sinne onnistuu parhaiten länsipuolelta, eli muinaishaudoilta noustessa oikealle sivulle kiertäen. Sieltä löytyy kapea kieleke, jota pitkin pääsee huipun eteläreunamalle ja josta matka ylös on muutaman kymmenen metrin helppokulkuinen nousu.

Luoksepääsemätön huippu?

Kieleke-reitti huipulle

Huipulta avautuu upeat näkymät Kaasavuoren ympäristöön. Etelä- ja länsipuolella levittäytyy saaristo ja pohjoispuolella puolestaan avarat metsämaisemat kohti mannermaata. Huipulla kannattaa kuitenkin olla tarkkaavaisena, sillä kallioon on lyöty rautatappeja. Nämä ovat jäänteitä ajasta, jolloin Kaasavuoren huipulla on sijainnut puinen kolmiomittaustorni. Sen lahonneet rauniot ovat nähtävissä huipun pohjoispuolen alapuolella, jonne eräs talvimyrsky on rakennelman vuosia sitten työntänyt.

Jos saavut Kaasavuorelle auringonlaskua ihastelemaan, paras paikka on länsirinteillä hieman huipun alapuolella. Auringonlaskukalliolle reitti kulkee niin, että laskeudut takaisin huipulta kielekepolun alkuun, hyppäät turvallisesti pienen rotkon yli tai kierrät sen jotenkin järkevästi ja kuljet muutama kymmenen metriä kallioille, jotka alkavat laskeutua jyrkästi alas. Näiltä kallioilta on hienot ja lähes esteettömät näköalat merelle lännen suuntaan ja auringonlaskut ovat upeaa nähtävää näiltä korkeuksilta.

Näkymä auringonlaskukallioilta

Kaasavuoren pohjois-, länsi- ja eteläpuolen jyrkät ja lohkareiset rinteet muodostavat syviä rotkoja ja onkaloita. Tämä on nähtäväissä erityisesti jos lähtee muinaishaudoilta kiertämään etelärinteiden puolelle, jossa näkymä on kuin jättiläisten taistelutantereelta.

Kaasavuoren etelä- ja länsipuolen kallioseinämät ovat lisäksi osittain useita kymmeniä metriä pitkiä. Varovaisuutta on siis syytä noudattaa Kaasavuorella kulkiessa.

Lisävinkkinä mainittakoon, että Kaasavuoren pohjoispuolelta löytyy kaksi kiinnostavaa pienempää kallioaluetta. Kukolaistentieltä noustessa kohti mainitsemaani solaa Kaasavuori levittäytyy oikealle, mutta polun korkeimmalta kohdalta voi kääntyä myös vasemmalle, jolloin pääsee mainitsemani kahden kallioalueen väliin.

Oikealla puolella, polun ja yksityisen rantatien välissä levittäytyy Munavuori. Tämä kallio on laakea, vähäpuinen ja sammaleinen alue. Muinaisina aikoina meren aallot ovat syleilleet nykyistä metsämaastoa, muodostaen näistä kallioista vain satunnaisia luotoja ulapalla. Kertomus kuuluukin, että Munavuoren laakeat kalliot ovat silloin muodostaneet makeat auringonottopaikat hylkeille!

Mielikuvitukselle antaa lisää kyytiä Munavuoren vieressä, polun vasemmalla puolella, löytyvät rosoisen lohkareiset kalliot, jotka kätkevät sisäänsä pienen luolan. Tämä on tietenkin ollut muinaisten hylkeenpyytäjien asuinpaikka!

Hmmm… Lord of the Rings, anyone?

Tämän luolan suuaukko on kapea, ja luola on korkeudeltaan varsin matala ja menee muutamia metrejä ulkoseinän myötäisesti. Luolan pohjalle on kerrostunut maata, mutta onhan se mahdollista, että muinaiset hylkeenpyytäjät olisivat siellä majailleet. Luolan yläpuolisilta kallioilta on kyllä ollut hyvä sihti Munavuorelle, näin metsästyksellisestä näkökulmasta ajatellen.

Kaasavuoren kallioalue Naantalin Merimaskussa on ehdottomasti vierailemisen arvoinen kohde. Sinne pääsy tosin vaatii sitkeyttä ja luovuutta, mutta ponnistelujen tuloksena retkeilijä saa nauttia vielä suhteellisen koskemattomasta, mutta historiallisesta kohteesta. Näköalat Kaasavuoren huipulta ovat todella hienot ja kiipeämisen arvoiset, vaikkakin jylhät lohkareseinämät vaativat retkeilijältä notkeutta ja varmaa askellusta. Kaasavuorella seikkaillessa ja muinaismuistoja ihaillessa tulee samalla miettineeksi mennyttä elämää näillä kauniilla, historiallisilla kallioilla.

Kartta  ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 6713487, E 216019.

Muut koordinaatit:

Kukolaistentieltä lähtevän polun alkupiste: 60°27’26″N 21°50’9″E
Kaasavuoren koillisrinteen polun lähtöpaikka: 60°27’30″N 21°49’54″E
Kaasavuoren muinaishaudat: 60°27’24″N 21°50’2″E
Kaasavuoren huippu: 60°27’27″N 21°49’57″E
Kaasavuoren auringonlaskukalliot: 60°27’25″N 21°49’55″E
Hylkeenpyytäjien luola: 60°27’31″N 21°50’6″E

 

 

2 replies
  1. Tuomo Kesäläinen
    Tuomo Kesäläinen says:

    Tämä on todella hieno paikka, yllättävä ja kuten otsikossakin esität – Salaperäinen! Nakuta seuraavaksi muutaman kerran kivellä sitä lohkareen lipan alla olevaa kalliota niin mysteeri syvenee entisestään… äänimaailma lohkareen alla on outo. Muutaman kerran käyneenä olen kiinnittänyt huomiota tien varrella postilaatikossa olevaan sukunimeen – oletko kenties itse kotoisin siitä vuoren nurkilta?

    Vastaa
    • Unna Äkäslompolo
      Unna Äkäslompolo says:

      Hei ja kiitos kommentista! Ihan mahtavaa, että olet käynyt tutustumassa Kaasavuoreen, täytyypä seuraavalla kerralla kokeilla tuota kiven nakuttelua. Se muinaishauta-alue on kyllä niin omanlaisena tunnelmaltaan. Mikä historia sillä paikalla onkaan, olisipa aikakone niin pääsisi näkemään mitä siellä on oikein touhuttu muinaisaikoina! Jeps, olen alunperin Lapista, mutta ihan pikkutytöstä jo asunut siinä Kaasavuoren vieressä. Tuli aikoinaan kierreltyä siellä tosi paljon koiran kanssa ja myöhemmin ihan itsekseen, se on tosi erityinen paikka mulle.

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.