Joulukuun retkeilyblogi: Seita

kk_blogi_2014_12Vuosi lähenee loppuaan, joten on aika esitellä joulukuun retkeilyblogi. Tällä kertaa haluamme antaa tunnustuksen kuvitukseltaan enemmän kuin ansioituneelle Seita-blogille. Sitä julkaisee Seija Ropponen Kuopiosta. Seija on ”kokopäiväinen” retkeilijä, ollut sitä kohta puolitoista vuotta. Takana hänellä on yli neljänkymmenen vuoden työrupeama pankissa.

Seita sai alkunsa syksyllä 2008.
– Olimme muuttaneet Saimaan rannalle, Linnansaaren kansallispuiston naapuriin. Suuren vesistön lähellä luonto oli niin erilaista kuin entisessä asuinpaikassani. Löysin jatkuvasti uutta ihmeteltävää kasvi- ja melontaretkilläni. Halusin tallettaa näkemääni ja melontaretkillä kokemaani kuvapäiväkirjan muotoon, ja blogialusta vaikutti siihen tarkoitukseen sopivalta. Alkuvuosina oletin tekeväni blogimerkintöjä vain omaan käyttööni. Sitten huomasin, että blogilla on lukijoita ja jotkut jopa kommentoivat. Siitä se pikkuhiljaa laajeni.

IMG_7126

Retkeily on ollut osa Seijan elämää pienestä pitäen.
– Asuin lapsuuteni metsän ja soiden keskellä. Seikkailut alkoivat kotiovelta, kun mehupullo ja eväsleivät repussa kävelin pellon laitaa lähimetsään. Melontaharrastuksen aloitimme perheeni kanssa 80-luvulla. Teimme paljon jokiretkiä Itä-Suomessa ja Lapissa. 90-luvun puolivälistä jatkoin melontaa yksikkökajakilla tasaisilla vesillä. Polvivaivani vuoksi en voi tehdä pitkiä vaelluksia kävellen, joten kajakki on siinäkin suhteessa ollut retkeilyharrastuksen pelastus. Talvisin liikun lumikengillä tai suksilla, liukulumikengät eli hokit ovat myös usein käytössä. Minulle tärkeintä on luonnossa vietetty aika, en kerää kilometrejä vaan elämyksiä.

tulilla

Vuosikymmenten varrella Seijalle on kertynyt montakin ikimuistoista retkikokemusta.
– Ehkä yksi nousee yli muiden siitä syystä, että minulla ei ole siitä kuvaa. Joskus 90-luvun puolivälissä olin melomassa Sorsavedellä. Olin pysyttänyt teltan pieneen saareen. Heräsin aamuyöllä ja kurkistin ulos. Vaaleanpunainen, nousevan auringon värjäämä sumu ympäröi joka puolelta niin, että näkvyyttä oli vain muutama metri. Oli kuin leirisaareni olisi kellunut pilvessä. Siitä lähtien aloin kuljettaa kameraa mukanani retkillä.

Seija kertoo, että hän sai ensimmäisen kameransa teini-iässä. Siitä lähtien valokuvaus on kiinnostanut aina jossain muodossa, mutta vasta 2000-luvun alussa, kun hän sai käteensä digipokkarin, syttyi into kuvaukseen todella. Kun pokkari ei enää riittänyt, vaan siirtyi Seija järjestelmäkameran käyttäjäksi.
– Kamera kulkee nykyisin aina retkillä mukana. Melontareissuilla käytän edelleen pokkariakin vesitiiviissä kotelossa ja järjestelmäkamera on kajakin kuivasäilössä. Sillä kuvaan sitten rantauduttani. Kuvankäsittelyohjelmalla viimeistelen ja pienennän kuvat nettikäyttöön sopiviksi. Pyrin rajaamaan ja valottamaan kuvat oikein kuvanottovaiheessa, silloin jälkikäsittelyä tarvitaan vähemmän.

seita

Paneutuminen myös näkyy kuvissa. Entä jos ja kun joku toinen blogaaja haluaisi tasonostoa kuvailaisuunsa, millaisia vinkkejä Seija antaa tähän?
– Kuvailmaisun kehittymisen edellytys on, että tuntee kameransa säädöt ja toiminnot. Kun hallitsee kamerankäytön, pystyy keskittymään kuvailmaisuun. Digiajassa on se huono puoli, että luotetaan liikaa kuvan korjaamismahdollisuuteen jälkikäteen ja roiskitaan vähän sinne päin. Kannattaa harkita ja suunnitella hetki ennen kuin painaa laukaisinta. Varhaiset aamut, myöhäiset illat ja erikoiset sääolosuhteet ovat parasta kuvausaikaa. Keskipäivän kovassa valossa saa harvoin onnistuneita kuvia.

Mitä enemmän retkeilee, sitä vaikeampi lienee on myös nimetä suosikkiretkikohde. Tämä pätee myös Seijaan.
– Se riippuu vuodenajasta ja siitä millä liikun. Kesällä Sorsavesi Etelä- ja Pohjois-Savon rajalla on melontaretkieni suosikkikohde. Nykyisin vietän paljon aikaa myös Kuusamossa. Oulangan kansallispuisto on hyvä päiväretkikohde kaikkina vuodenaikoina.

Lopuksi se klassinen, terveiset Retkipaikan lukijoille.
– Aina ei tarvitse lähteä kauas. Ihan läheltäkin saattaa löytyä retkikohteita.

Ja sitten on aika ottaa mukava asento ja nauttia upeista Seita-kuvista tarinoineen.

2 replies
  1. Marja-Liisa Saari
    Marja-Liisa Saari says:

    Tunnustus oikeaan osoitteeseen; satuin blogiin sattumoisin pari vuotta vuotta sitten googlatessani Pyhävaaraa Kuusamossa. Siitä alkaen olen ollut blogin ahkera lukija, sittemmin myös puolisoni. Kuvat ovat mahtavia !

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.