Suomen suurin tafoni ja vanhimmat metsät

Inarin Myössäjärvellä, noin 25 kilometriä Ivalosta pohjoiseen, odottaa tulijoita Karhunpesäkivi – yksi erikoisimmista luonnonnähtävyyksistä, joita Suomesta löytyy. Pysäköinti kahvilan ja matkamuistomyymälän parkkipaikalle käy kätevästi, ja edessä on pitkä nousu portaita pitkin. Kesällä se sujuu huomattavasti mukavammin. Meidän osamme olivat lumen ja jään peittämät portaat, joita myöhässä oleva kevät ei ollut riisunut kuin osin.

Taival kuitenkin taittui ja palkitsi kulkijan. Pian edessä oli valtava lohkare, itse Karhunpesäkivi. Ulkoa se oli kuin mikä tahansa muu lähiseudun lohkare. Suuri pyrokseenigneissilohkare kivikkoisessa mäntyjen kirjomassa rinteessä. Muista sen erotti kuitenkin alareunasta löytyvä pieni ja varsin ahtaalta näyttävä sisäänkäynti.

Ahtaan paikan kammo kannattaa kuitenkin unohtaa ja ryömiä siitä sisälle. Perillä odottaa avara, seisomakorkuinen tila. Sanotaan, että Karhunpesäkivi on myös Suomen suurin tafoni.

Tafoni on rapautumalla syntynyt onkalo, joka suurenee vähitellen veden ja lämpötilavaihteluiden vaikutuksesta. Nykyisellään onkalolla on pituutta 4 metriä pitkä, leveyttä 2 ja korkeutta 2–3 metriä.

Nimensä kivi on saanut vanhan tarinan mukaan. Kerrotaan, että lumimyrskyssä eksynyt mies oli mennyt etsimään kiven luolasta suojaa, ja viimein perille päästyään nukahtanut sinne. Herättyään hän huomasi, että oli nukkumassa karhun kainalossa. Mies oli pelästynyt ja luikkinut matkoihinsa ja jättänyt karhun nukkumaan. Liekö tarinassa totuutta edes mausteeksi, mutta paikan kiehtovutta se ei syö, vaikkei olisikaan.

Kun kivi oli nähty, jatkoimme matkaa uteliaina ylös. Portaat kun eivät loppuneetkaan kivelle. Mitä ylhäällä odottaisi? Jatkoimme kipuamista.

Matkan varrella ihastelimme naavojen ja luppojen kirjomia puita. Ja täydellistä hiljaisuutta. Välillä pysähdyin ja vedin syvään henkeä vain puhdasta ilmaa maistellakseni.

Lopulta olimme rinteen laella ja saimme uteliaille sieluille mieluisan palkinnon. Edessämme avautui pitkälle kantava maisema yli Inarijärven. Meidän ja järven väliin ei jäänyt aivan mitä tahansa metsää. Näillä seuduilla kasvavat nimittäin Suomen vanhimmat männiköt, joilla ikää arvioidaan olevan noin 700 vuotta. Ovatpa tutkijat arvelleet, että jostain joukosta saattaisi jopa tuhatvuotiaskin puuvanhus löytyä. Löytyi tai ei, niin paljon ovat nämä puut ehtineet näkemään. Paljon enemmän kuin mitä yksikään ihminen ehtii.

Karhunpesäkivi kartalla. ETRS35-koordinaatit: N7634179,556, E512575,780

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi