Ihana klassikko lapinhulluille: Lumikuru (1958) opastaa Saariselän erämaihin

Lumikuru ei ole normaali vaellusopas. Se ei ole minkään ranskalaisilla viivoilla täytetty ”10 must see -kohdetta Lapissa” -teos. Lumikuru on julkaistu vuonna 1958, ja se on inhimillinen ja tarinanomainen kertomus kaikesta siitä, mitä on hyvä ottaa huomioon Saariselän-vaelluksella.

Hyvää terassilukemista näin kesällä

Jo edesmennyt Kemppisen Kullervo (1921 – 2012) oli huumori- ja erämiehiä. Lakimiehen olemus ja asioiden yksityiskohtainen pohdinta tulee Lumikuru-kirjassa ilmi, mutta ei jäykästi.

“Pikkuisen punastellen vihjaisen vielä Lappiin lähtijöille: – Vessapaperia pienoinen tukku vasempaan takataskuun. Onhan tunturinrinteen pensaikossa tietenkin jäkälää ja sammalta, mutta…”

Kirja alkaa Kullervon vannoessa rakkautta Suomen Lappiin ja kertoessa, kuinka Lappi vie miehen sydämen – eikä koskaan lähde miehestä pois. Loppua kohden käydään enemmän kiinni varsinaisiin vaellusreitteihin. Muutamassa kohdassa huomaa, ettei kirjaa ole kirjoitettu 2000- tai edes 90-luvulla. Useat vinkit ovat nykypäivänäkin käyttökelpoisia, mutta varusteiden osalta kannattaa ehkä pientä päivitystä pitää mielessä.

Kullervo antaa ohjeita kirjassaan kuin omalle pojalleen. Pienet faktat auttavat lukijaa ymmärtämään ympäristöä ja elukoita paremmin. Minulle lukijana yksi ohje nousee ylitse muiden: aina ei tarvitse olla kartalla. Tietysti nykyään on älypuhelimet, joissa on tarkat gps:ät ja tarkat maastokartat, mutta irtiotto kompassista ja teknologiasta voi olla ihan hyväksikin. Anna luonnon ja maisemien viedä. Nauti.

Kirjassa myös muutama kuva seikkailuista Saariselällä

Antaapa kirja vinkkejä reissukumppanien valintaan. Joskus paras kaveri kaupunkioloista ei ole oikea kaveri viikon tai kahden vaellukselle teille tietämättömille. Muutaman kerran kuulemma sapeleitakin oli reissuilla kalisteltu. Jossain vaiheessa alkavat uupumus ja useamman päivän vesisade hiipiä pääkopan sisään. Onneksi riidat korjaantuvat räiskäleitä paistellessa nuotion äärellä.

Kullervo kirjoitti useita vaelluskirjoja kohdistuen Lappiin, ja ehti olla monessa muussakin mukana. Hänestä voitte lukea lisää internetistä.

Kullervo itsekin kirjoittaa, että tuohon aikaan ei juuri suuntaa antavaa kirjallisuutta ollut, joten piti vain itse ajatella mikä on oleellista ja mikä ei. 50-luvulla eivät kartatkaan olleet sitä, mitä ne nykyään ovat, joten kirjan lopusta löytyy kirjoittajan äidin, Laila Kemppisen, piirtämä kartta Saariselän vaelluskohteista. Lopusta löytyy myös lista parhaista paikoista, jos haluaa oikaista.

Piirretty kartta Saariselän alueesta

Minulla oli hauskaa kirjan parissa, koska kirjoittajan huumori upposi, ja muutenkin vaellustarinat kiinnostavat. Hauskana lisänä toimivat faktat, jotka auttavat ymmärtämään, miksi asiat ovat kuin ovat.

“Poro karttaa tarpeetonta nousua ja laskua. Siitä johtuu, että polku mieluummin mutkittelee oikealle ja vasemmalle kuin lähtee oikaisemaan rinnettä ylös, toista alas.”

Kirja siis on hyvin tarinallinen, eikä juuri anna pikavinkkejä lukijalle. Mielestäni kirja soveltuu parhaiten jo muutaman reissun tehneille ja pidemmistä vaelluksista kiinnostuneille. Jo kokeneemmat voivat ottaa yksittäisiä tarinoita luettavakseen. Pidemmistä vaelluksista haaveilevan kannattaa lukea kirja alusta loppuun.

Mainos

Kirjan voi tilata täältä.
Lisätieto Kullervo Kemppisestä wikipediassa.
Kirjan on kustantanut WSOY.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi