Hurja rotko järvineen piilottelee aivan tien vieressä: Orajärven Hirviäkuru tuo mieleen Julman Ölkyn

Oli unelmien kesäilta Suomen Lapissa. Aurinko paistoi lämpimän oranssina siniseltä taivaalta ja sai koivut hohtamaan siinä hullunkirkkaassa vihreässä, kuin alkukesän koivut vain kirkkaimmillaan voivat hohtaa. Oli lämmintä, vain vieno tuuli puhalsi Lapin metsien halki rauhassa kuljeskellen. Olimme mieheni kanssa sunnuntaiajelulla, vaikka olikin lauantai. Ajelulla vain, ilman aikatauluja, tutustumassa lähiseudun paikkoihin.

Olen ajanut Orajärven Hirviäkurusta ohi sata kertaa, ja joka kerta olen kaula pitkänä kytännyt autotieltä kurun suuntaan kuitenkaan kunnolla näkemättä, mitä siellä oikein on. Samalla olen koittanut katsoa autolle P-paikkaa, mutta talvella parkkeeraamisen mahdollisuutta ei silmiini osunut. Kesälämmön karisteltua vihdoin ja viimein lumet Sodankylän iholta, oli pysäköintimahdollisuus paljatunut. Kaarsin volkkarin määrätietoisesti pikkuruisen santatien varressa näkyneelle epäviralliselle P-paikalle.

Lopultakin pääsisin näkemään, millainen on Orajärven Hirviäkuru.

Loikkasimme ulos autosta ja ihastelimme ääneen sitä, ettei yhden ainoaa hyttystä ollut missään, vaikka kesä oli jo pitkällä. Kuinka ihanaa tuntea kesäillan lämpö iholla ilman hyttysten ahdistelua! Näistä harvinaisista hetkistä oppii nauttimaan toden teolla, kun muutaman kerran koittaa lähteä retkelle pahana itikka-aikana.

Kuljeskelimme metsään johtavaa santatietä. Maastokartalta tiesin, että jossain vaiheessa tie haarautuisi: toinen haara vie mökin pihaan, toinen rotkon reunalle.

Pienen ylämäen jälkeen puiden välistä erottuva maisema paljasti, että olimme pian maailman reunalla. Mäntyjen välistä näkyi avaraa valoa joka viesti siitä, että metsä loppuisi kuin veitsellä leikaten.

Tulimme rotkon äärelle.

Hirviäkurun pystysuora pudotus pääsi jälleen kerran yllättämään minut, vaikka jo aiemmin Sodankylän toisella Hirviäkurulla vieraillessani olisi minun luullut tajunneen, että Pyssykylän kurut eivät ole mitään loivia reppanoita.

Minulla kun on hieman tuota korkeanpaikankammoa… Ja silti niin mahdoton uteliaisuus mennä katsomaan kaikki mahdolliset kurut, rotkot ja kanjonit. Varovasti kurotin kaulaani nähdäkseni kauas alas.

Kuten Pittiövaaran Hirviäkurullakin, myös täällä Orajärven kurussa oli jyrkimmän ja korkeimman kohdan päällä joku pitänyt nuotiota. Ihmisasutus on melko lähellä, paikka lienee orajärveläisten suosiossa? Me emme tosin törmänneet kehenkään visiittimme aikana.

Pystyt ja terävät rinteen kiviliuskat, joihin maa-aines ja kasvit olivat jotenkin tukeutuneet, näyttivät aika uhkaavilta.

Askeleita ottaessa ei olo ollut kovin luottavainen. Korkeimmalla kielekkeellä kuului askelten alta jotenkin pahaenteisen ontto ääni. Mutta maisema oli mykistävä.

Erämainen, hiljainen ja jylhä näkymä sai ajan pysähtymään. Lapin kesässä aika pysähtyy muutenkin kuin itsestään, kun pimeää ei tule. Nytkin kello lähestyi iltakymmentä, ja yöttömän yön aurinko valaisi Sodankylän suunnasta meitä kurun itäjyrkänteellä seisovia.

Orajärven Hirviäkuru on nopeasti saavutettava ja jylhä retkikohde, jonne fiksun retkeilijän on helppo saapua ketään häiritsemättä. Varovaisuutta on syytä noudattaa, ja lapset ja lemmikit kannattaa kyllä kaitseta todella tarkasti.

Orajärven Hirviäkurulle on matkaa Sodankylän keskustasta vain reilut 10 kilometriä. Orajärven alueella on myös muita kiinnostavia retkikohteita, kuten komea Oratunturi. Lisäksi, jos keliolosuhteet eivät ole moukaroineet metsätietä liikaa, kannattaa sulan maan aikaan käydä katsomassa myös melko lähellä kirkkaana siintävää erämaista Tunturilampea, jonne johtaa Sodankylä-Kemijärvi-tieltä noin 5 kilometriä pitkä hiekkatie. Tunturilampi on osittain Pelkosenniemen puolta ja sinne on Hirviäkurulta noin 15 kilometrin ajomatka. Tie vie lähes lammelle saakka, jos se vain sattuu olemaan ajokuntoinen. Rantaan vie myös kelkkareitti.

Tunturilammelta on näköala Oratuntureille. Lammen vastarannalla on laavu.

Hirviäkurussa ei ole mitään retkeilijän palveluita, paikka ei ole virallinen näköalapaikka eikä sitä ole mitenkään viitoitettu. Sulan maan aikaan auton saa parkkiin tähän ja itse näköala löytyy tästä. Sijainti: N=7473717.744, E=493752.982 (ETRS-TM35FIN)

Tunturilammen P-paikka kartalla.

2 replies
  1. tytti66
    tytti66 says:

    Kiitos vinkistä, Jonna! Tonne täytyy ehdottomasti mennä käymään! Ollaan ajettu monta kertaa paikan ohi tajuamatta, mitä sieltä löytyy!

    Vastaa
    • Jonna Saari
      Jonna Saari says:

      Joo tuo paikka ei näy tielle muutoin kuin nimikyltissä, mutta maisema ei siinä kyltin kohdalla vielä avaudu mitenkään. Talvella kuulemma siellä jääkiipeillään, siitähän sulla on jo kokemusta 😉

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi