Hirvasvuoren eli Noitavuoren luola, Savonlinna

Viime keväänä luolakärpänen onnistui puremaan pahasti, ja sen seurauksena useita enemmän tai vähemmän onnistuneita luolaetsintäretkejä on tullut tehtyä laajalla Savonlinnan seudulla.

Tällä kertaa luola kuitenkin löytyi jonkun muun harrastuksen puitteissa, kymmenisen kilometriä kodilta. Viime elokuussa olin maastopyörällä  ajelemassa alueella, ja ihan varmuuden vuoksi piti tsekata jotain kuusikon takana näkyviä tummia kallioita. Hienoja olivat kyllä, mutta luolattomia.

Olin jo ajamassa pois, kun päätin vielä nopeasti vilkaista alueen eteläpäätä. Pian olin jo täpinöissäni kiipeämässä louhikkoa ylös, pyöräkengissä ja sortseissa. Silloin löysin  luolan etuholvin. Seuraavana päivänä palasin lampun ja kameran kanssa ottamaan muutaman kuvan tästä holvista, ja olikin mahtava yllätys löytää luolan varsin pitkä jatko-osa.

Luola sijaitsee noin 3 kilometriä Savonlinnan kaakonpuoleisesta taajaman rajasta, laajan Hirvasvuoren kaakkoisjyrkänteessä ja sen alla olevassa louhikossa.

Itse kalliojyrkänne on melko rosoinen. Ylempänä, eli pohjoisen suunnassa, kallio on melko sileä ja paikoin hieman jään pyöristämä ja muovailema, mutta tämä eteläinen pääty on pahasti jään tai muun geologisen sattuman runtelema ja kovasti rakoillut.

Komea kasa lohkareita on  tullut alas, ja ne muodostavat hienon luolaston. Luolan ensimmäinen osa on syntynyt ison lohkareen alle, joka on ironnut rinteestä, mutta jäänyt sitä vasten vinosti pystyyn.  Tämän pystyraon alaosa muodostaa  holvimaisen tilan (rako jatkuu myös ylempänä). Holvi on 6 metriä pitkä, 3 metriä korkea ja lattian korkeudella ja etuaukon kohdalla 2 metriä leveä.

Tämä haarakattoinen holvi kapenee terävään umpiperään. Perällä on oikealla puolella noin 0,5 x 0,5 metrin kokoinen aukko, josta pääsee ryömimään luolan jatko-osaan,  noin 15 metriä louhikossa hieman alaspäin vievään käytävään. Tässä pimeässä käytävässä on sekä ahtaita kohtia, että huonemaisia tiloja.

Muutaman metrin tästä käytävän alusta on huonemainen tila, josta pääsee takaisin ylös toiseen, päivänvalossa kylpevään huonetilaan yhden lohkareen alla. Mutta alhaalla käytävä jatkuu. Yhdessä  kohdassa joutuu kiipeämään noin 1,5 metriä alas lohkareiden väliin.

Noin 15 metriä luolan ”etuovesta”  on isompi aukko, ensimmäinen taka-aukko, jonka vierestä varsinainen käytävä jatkuu vielä pari metriä toiselle aukolle. Juuri ennen sitä se tekee vielä pienen käännöksen oikealle  ja alas hieman syvempänä olevaan onkaloon. Sen takaseinä on 20 metriä mitattuna etu-ovesta. Yllä mainitusta, 15 metrin kohdalla olevasta aukosta pääsee jatkamaan myös sivuhaaraan, joka jatkuu 5 metriä ennen kuin se kapenee ihmiselle liikaa. Tämä ahdas osuus jatkuu noin 2,5 metriä, ja sen takana on noin 3×4 metrin huonemainen tila lohkareen alla. Tällä tavalla mitattuna luolan pituudeksi voisi väittää jopa yli 25 metriä.

Hieman siitä alaspäin on iso laattamainen lohkare (noin 5x7metriä), jonka alla on paljon tilaa ja joka on alta kuljettavissa. Tämä isompi lohkare on kuitenkin sen verran irti muista, että luola siinä kyllä katkeaa.

Luolan etuholvissa on paljon ihmisten jättämiä merkkejä: tulentekopaikka, peltipönttö, pari nokipannua, kaksi seinämaalausta, teksit kuten ”mörrimöykky”, ”noitavuori”, ”noita-akka” ja ”ok 92”.

Etuaukossa on riu’uista pystytetty vanha seinärunko, ja ilmeisesti holvi on joskus toiminut majana. Nämä käytön merkit eivät ole kovin tuoreet. Itse louhikkokäytävä on melko puhdas, vaikka muutama vanhaa, pientä muovipalasta löytyy lattialta. Myös eläimet ovat käyttäneet luolaa, varsinkin alempana olevassa sivuhaarassa on jonkin verran ulosteita.

Olisi kyllä mielenkiintoista selvittää luolan historiaa, minkä verran ja millä tavalla se on menneinä aikoina ollut paikallisten tiedossa ja käytössä. Ehkä joku Retkipaikan lukijoista on pentuna leikkinyt Noitavuoren luolassa? Okei, missä olet? Itselleni tämä oli  täysin uusi ja yllättävä löytö, ja myöskään niinsanotussa Luolaluettelossa sitä ei mainita.

Jos haluat käydä katsomassa tätä luolaa ja tulet autolla, kannattaa ehdottomasti ajaa hieman ohi ja jättää auton metsätien kääntöpaikalle. Sieltä on hyvä kävellä kauniissa sammalkuusikossa hieman ylös ja kulkea  kosteaa itärinnetta myötäillen takaisin luolan suuntaan.  Suorempi ja lyhempi reitti kulkee motojälkiä pitkin pienen hakkualueen läpi. Louhikon alareunan tuntumassa alkaa siis tuore hakkuualue.

Luolassa liikkuminen edellyttää asianmukaisia varusteita, huolellisuutta ja varovaisuutta.

ETRS-TM35FIN tasokoordinaatit N 6857627  E 606977

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.