Herkullisempaa, terveellisempää ja vastuullisempaa – sekasyöjän vinkit parempaan retkiruokaan

Vaikka itse liikun luonnossa ympäri vuoden, tulee monilla vaelluksiin tauko tähän aikaan vuodesta. Oli taukoa tai ei, voi seuraavan vaelluskauden seikkailuja alkaa jo suunnitella, uusia varusteita miettiä ja miksei myös ruokavaliota voisi pohtia uusiksi. Varsinkin raskailla vaellusreissuilla tarvitsee monipuolista, ravitsevaa ruokavaliota. Ravitsemussuositus on syödä puoli kiloa kasviksia päivässä. Se on hankalaa maasto-olosuhteissa, mutta sitä voi yrittää.

Kasvisruoka on usein kevyttä kantaa ja se säilyy hyvin myös lämpimässä.

Suomalaisiin eräperinteisiin kuuluvat vahvasti riista- ja kalaravinto. Olemme vaimoni kanssa sekasyöjiä, syömme myös lihaa ja kalaa. Makkaraa emme retkille yleensä kanna näistä syistä: se painaa paljon, ravintoarvot ovat usein heikot, se ei säily pitkään lämpimässä ja hyvät vegemakkaratkin ovat usein paremman makuisia. Poronlihasta pidämme, ja sitä tulee aina välillä syötyä, kallis hinta hiukan kuitenkin laskee ostohalukkuutta.

Rasvainen pekoni säilyy melko hyvin ja antaa ruokaan hyvin makua. Pekonia käytämme välillä ruoassa, lähinnä mausteena – ei varsinaisena proteiininlähteenä. Lihassa on proteiinipitoisuus 13–21%, lihalaadusta riippuen, ja se on monipuolinen proteiininlähde.

Tuoreus on kalan paras mauste, kuuluu usein sanottavan.

Ruokaa voi saada suoraan luonnosta. Maitohorsmaa ja harjusta.

Meillä on monesti kalastusvälineet mukanamme ja yritämme saada ruokavaliota laajennettua myös kalastamalla. Kalan painosta noin 16–19% on proteiinia. Proteiinin tarve on syytä varmistaa vaellusreissuilla. Proteiini auttaa muun muassa lihaksien kasvuun ja palautumiseen.

Kaikkea ruokaa ei tarvitsee kantaa mukanaan. Metsästä löytää usein paljon syötävää.

On lottovoitto syntyä Suomeen, vanha fraasi, mutta sitä usein mietin luonnossa liikkuessani. Suomesta löytyy monella mittapuulla mitattuna maailman parhaimmat vaelluskohteet. Pidämme usein itsestäänselvyytenä myös metsästä löytyviä marjoja. Marjasesonki on meillä melko pitkä ja monipuolinen. Metsämansikka, villivadelma, mustikka, hilla, puolukka, pihlajanmarja, karpalo – meillä näitä riittää. Marjoja voi popsia vaelluksen ohessa tai kerätä mukaan. Marjoista saa tehtyä jälkiruokia tai syötyä ihan sellaisenaan.

Tuoreista mustikanvarvuista saa maittavaa teetä.

Villiyrtit ovat olleet trendi-ilmiö jo muutaman vuoden. Meillä on metsässä ilmaiset salaatti-, yrtti-, tee- ja juuresvarastot. Kevät on villiyrttiharrastajien kulta-aikaa, suosittelen vahvasti käymään villiyrttikurssin ja opettelemaan muutaman uuden syötävän kasvin joka vuosi. Itselläni on myös Villivihannes-niminen mobiilisovellus, jota käytän huonon muistini tukena.

Teetä saa myös keitettyä todella useasta, yleisestä kasvista. Teetauko on usein retken kohokohta.

Puhdasta, raikasta vettä Vätsärin erämaan tunturipurosta.

Ilmainen vinkki terveeseen elämään – liiku mahdollisimman paljon luonnossa ja syö luonnon omia antimia. Tutkimuksien mukaan ihmisten vastustuskyky pysyy parempana, kun luontoyhteys pysyy vahvana. Luonnon omat mikrobit kuuluvat elämäämme, liian kliininen kaupunkielämä altistaa ihmiset helpommin allergioille ja yliherkkyyksille. Luonnon terveyshyödyt ovat valtavat.

Liikumme vaimoni kanssa paljon luonnossa. Syömme ja juomme paljon luonnonantimia, ja liikuntaa harrastamme monipuolisesti: patikointia, polkujuoksua, pyöräilyä, melontaa, hiihtoa… Vaimollani ei ole yhtäkään sairaspoissaoloa työhistoriassaan, ja eikä juuri minullakaan.

Miksi me syömme kasvispainotteista ruokaa vaelluksillamme? Varsin itsekkäistä ja käytännönläheisistä syistä. Kuten aikaisemmin kerroin; verrattuna lihapainotteiseen ruokaan, kasvisruoka yleensä painaa vähemmän, säilyy paremmin, on monipuolisempaa ja ennen kaikkea maistuu paremmalta.

Saako kasvisruuasta tarpeeksi proteiinia? 

Suosittelen tutustumaan Puoli kiloa päivässä -blogiin, joka käsittelee kasvissyöntiä ja jossa on listattu muun muassa hyviä proteiininläheitä kasvissyöjille. Sivustoa ylläpitävä Jussi kertoo blogissaan muun muassa seuraavaa:

“Ravitsemussuosituksissa proteiinin saantisuositukseksi on asetettu 1,1–1,3 grammaa painokiloa kohden tai 10–20 prosenttia päivän energiasta. Yli 64-vuotiaille suositus on hiukan korkeampi, 1,2–1,4 grammaa painokiloa kohden tai 15–20 prosenttia energiasta. Suomalaiset saavat proteiinia keskimäärin 17 prosenttia päivän energiasta, eli aivan riittävästi. (…) Tutkimuksissa on havaittu, että vegaanit saavat proteiinia suositusten mukaisesti, mutta hiukan vähemmän kuin sekasyöjät.” 
Lähde: Mistä vegaani saa proteiinia -artikkeli sivustolla Puoli kiloa päivässä (13.11.2017)

Kokkailemme usein itse ruokamme retkillä. Kasviksia voi itse etukäteen kuivattaa kotona vihanneskuivurilla tai vaikkapa 50-asteisessa uunissa. Moni kasvis painaa enää 10% alkuperäisestä painostaan kuivauksen jälkeen. Kätevin tapa pakata ruokaa mukaan vaelluksille on tehdä valmiita annospusseja. Kuivatut juurekset, täysjyväpasta, soijatuotteet, palkokasvit, siemenet ja pähkinät antavat ruualle paljon makua. Kasvatamme myös itse yrttejä ja chilejä mausteeksi. Muutamana vuonna meillä on ollut myös oma kasvatuspalsta, josta olemme saaneet paljon syötävää.

Vaikka kokkailu onkin mukavaa touhua, aina ei jaksa nähdä suurta vaivaa ruuan tekemiseen. On olemassa myös paljon valmistuotteita. Olemme huomanneet, että marketista ostetut kasvistuotteet ovat olleet arpapeliä: välillä löytyy ihan hyviä, mutta monesti on tullut kova pettymyskin.

Käytämme pääosin nykyään vain kasvisruokaan erikoistunutta kauppaa, Vegekauppaa. Olemme onnekkaita, kun kyseinen kivijalkakauppa löytyy kotikaupungistamme, Turusta (löytyy myös Tampereelta ja Helsingistä). Saamme kaupasta hyvää palvelua ja vinkkejä. Turun kaupan toimitusjohtaja kirjoittaa myös suosittua Chocochili-blogia, josta löytää myös paljon inspiraatiota ruuanlaittoon.

Vegekaupan soija jerky maistuu paremmalle, kuin yksikään maistamani oikea jerky.

Omia lempituotteitani kasvisruokapuolella on ehdottomasti Soy Jerky. Hintaa pidän hiukan korkeana, mutta maku on kyllä mahtava. Tuotetta löytyy muutamalla eri maulla. Meillä on tapana syödä usein isompi aamupala, ja itse pääruoka on vaelluksilla ja melontaretkillä vasta illemmalla, kun leiri on saatu pystyyn. Pidämme energiatasomme ylhäällä syömällä pienempiä välipaloja. Pähkinät, kuivatut hedelmät ja soija jerky soveltuvat välipalaksi loistavasti.

Soijamakkaroita löytyy laidasta laitaan. Monella on varmasti huonoja kokemuksia kyseisistä tuotteista. Kasvismakkara on hiukan hupsu tuote, ja varmaankin ideana on ollut tehdä makkaraa vastaava kasvisvaihtoehto, joka maistuisi myös lihansyöjille. Oli sitten hupsua tai ei, kasvismakkarat soveltuvat hyvin ruokaan. Vegekaupasta on löytynyt monta hyvää tuotetta, joita on helppo pilkkoa pataruokien joukkoon tai syödä ihan sellaisenaan suurimpaan nälkään. Eniten käyttämämme ruokamakkara on ollut chorizo-tyylinen makkarapötkö, joka riittää yleensä kahteen kahden hengen annokseen.

Vaikka syömme kasvisruokaa pääosin itsekkäistä syistä, on meillä myös kannustimena muita asioita. Vastuullisena retkeilijänä ja luontoystävänä olen ostopäätöksilläni vaikuttanut myös ympäröivään maailmaani. Vaikutukset osuvat juuri minulle tärkeisiin asioihin, kuten eläimien olosuhteisiin ja luontoon.

Asiaan liittyviä Retkipaikka-kirjoituksia:

Falafel-pihvit ohralisukkeella

Croisanttia tikunnokassa ja Runebergintorttua appelsiininkuoressa

Risottoa vaelluksella nopeasti ja helposti

Parempaa retkiruokaa

Villiyrttiretkellä pääsee nauttimaan luonnon omista vitamiineista