Helmi hiekkarannaksi, Sisä-Savon parhaalla paikalla: Tervon Manginniemi

Manginniemi on mutkikas ja kertakaikkisen kaunis niemi Tervossa, Nilakka-järvessä. Erityisen kaunis kohta löytyy niemen koillisesta haarasta, jonka molemmat puolet ovat luonnonhiekkarantaa. Niemi onkin ollut läpi vuosikymmenten suosittu virkistyspaikka paikallisten keskuudessa.

Itse suuntasin Manginniemeen heinäkuun puolivälin tietämillä, kauniin kesäpäivän kääntyessä iltaan. Parhaiten niemi on saavutettavissa vesitse, mutta lähestyminen onnistuu myös maata pitkin. Autolla pääsee noin puolen kilometrin päähän ja pyöräillen perille saakka. Tie tosin on huomattavan pientä ja hyvin varoen kuljettavaa varsinkin aivan loppumatkasta. Hyvään kartanlukijaan nojaten pääsimme kuitenkin perille ilman navigaatorin apua.

Kääntöpaikalla liikkumismuodoksi vaihtui apostolinkyyti. Ympärillä avautui kaunis mäntykangas, jossa kuntan keskellä kiemursi leveä polku. Suuntaa ei siis tarvinnut arvuutella sen enempiä.


Kummarruin välillä kuvailemaan mielestäni toinen toistaan jännittävämpiä yksityiskohtia varpujen seasta, kypsyvien mustikoiden maailmasta, joten seuralaiseni ehti ottaa hyvän etumatkan.

Kotvan päästä edestäni kuului haltioitunut huudahdus: “Voi vitsit mikä paikka!” Ajattelin mielessäni, että näinhän minä arvelin sinun tuumivan, ja pistin vauhtia omiin jalkoihin. Halusin nimittäin nähdä myös oman reaktioni, paikasta kun oli päässäni vasta korkein odotuksin varustettu mielikuva.

Kohta olin perillä Manginniemen hienoimmalla osuudella, siellä, missä aiemmin mainitut hiekkarannat alkavat. Ja samanlainen huudahdus pääsi myös minulta. Sillä hetkellä halusin melomaan, telttailemaan ja uimaan noille rannoille. Ainoa rikko täydellisessä mielikuvassa olivat sadepäivästä kiukustuneet itikat, jotka kirjaimellisesti pistivät parastaan.

Vähän matkan päässä rantaviivasta, mäntyjen katveessa, oli keittokatos. Sen lisäksi alueelle on rakennettu laavu ja puucee. Nykyisin Manginniemi on Tervon kunnan omistuksessa virkistysalueena.

Varsinaisesti Manginniemi on rantautumispaikka, josta kertovat myös alueen kyltit.

Me jatkoimme syvemmälle niemeen, vastarannalle, jossa piti myös olla upea hiekkaranta. Myös tällä kertaa odotukset palkittiin. Luoteispuolen ranta oli jopa hienompi, varsinkin nyt, kun aurinko oli laskenut hetki sitten sille avautuvan järvenselän taakse.

Puiden takaa erotimme valon välkkeen, laavun edessä loimottavan liekin. Sen luona oli vedetty vene rantaan. Päätimme mennä jutulle.

Kaksi paikallista nuortaherraa oli tulistelemassa ennen yökalastusta. Kertoivat olevansa kuhan perässä. Se oli sesonki nyt, vaikka kesä oli kalastuksen kannalta ollutkin aika nihkeä. Vaan eipä sitä tälläisinä hetkinä osannut harmitella.

Katselin siinä vielä ympärilleni ja mietin, miten tietyt paikat miellyttävät ihmisiä läpi vuosikymmenten ja vuosituhansien. Manginniemessä on kampakeramiikan ajan asuinpaikka. Alueelta on löydetty ainakin kaksi asumuspainannetta ja saviastian palasia. Tuoreempaa historiaa on taas paikan menneiden vuosikymmenten suosio telttailupaikkana.

Pysähdyin hetkeksi. Keskelle rantaa, keskelle kesää, sisimpään Savoon, hyvään hetkeen. Annoin mielen lentää niin kauas kuin se vain oli lentääkseen. Ja kyllähän se sellaisissa maisemissa ja hetkissä lentääkin, ja tuliaisina se tuo palatessaan helpomman hengityksen, kevyemmät jalat, kirkkaammat silmät ja hymynväreen huulille. Ihmeellinen on tämä savolaisluonto, niin kokijan itsensä kuin ympäristönkin.


Paluumatkalla otin vielä tuoksun suopursusta. Siinä kesäyössä, oikeassa paikassa, se oli kauniimpi kuin yksikään näkemäni alppiruusu.

Manginniemi kartalla. (ETRS-TM35FIN) N6984570,753 E482453,640

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi