Haukanniemen lintuisat rannat Jyväskylän kupeessa

Jyväskylän Haukanniemestä voisi mainita sillä tavalla, että siinä yhdistyy paikka ja juuri se miltä tällä sivustolla on pitkälti kysymys. Paikka on äärinmäisen lähellä ja sen sorttinen, että siellä ajatus kerkeää harhautumaan kaupungin vilinästä aivan toisaalle.

Helpoimman kautta sinne pääsee Kortesuolta kulkemalla Wilhelm Shieldtin kadun päähän ja siinä vaiheessa, kun katu loppuu, alkaa hiekkatie. Hiekkatien alusta on kuitenkin mahdollisuus kääntyä koivikkoiselle kujalle, ja sinne kannattaa mennä. Talvella Haukanniemi on kivasti saavutettavissa myös Tuomiojärven jäältä käsin, jolloin on melkein aivan sama mistä kohalta niemeen astuu.

Linnun tarkkailijalle matka niemeen voi olla erityisen mielenkiintoinen varsinkin keväisin. Niemi kun sijaitsee sen verran sopivalla paikalla, että viereen jäävät lahdenpoukamat ovat varsin matalia. Tälläiset matalat lahdet ovat aivan erinomaisia lintujen pysähdys- ja lepopaikkoja muuttomatkojen varrella. Itäisellä puolella oleva Rautpohja ja lännessä sijaitseva Eerolanlahti kannattaa siis tällä retkellä pitää mielessä. Rautpohjan päästä löytyy lisäksi vielä lintutorni, josta on meleko hyvät näkymät lahdelle.

Koivikkoista tai lepikkoista kujaa muutama sata metriä asteltua aukenee pelto. Haukanniemessä edelleen viljellään aktiivisesti, vaikka Jyväskylän kaupunki siunasi alueen virkistysalueeksi jo kolmekymmentä vuotta sitten. Näitä Haukanniemen peltoja kiertävätkin ihmisten synnyttämät polut, ja määränpään kannalta on aivan yhdentekevää mihinkä suuntaan niemeä lähtee kiertämään.

Myö lähdemme kiertämään itäreunaa pitkin, ja pian peltoa kiertämällä pääseekin jo metsän siimekseen. Itäreunalla on hyvä mahdollisuus päästä välillä kurkistamaan vasemmalla puolella aukenevalle Rautpohjanlahdelle ja sen vesilintujen elämään. Tällä kertaa paikalla näytti olevan iltaa viettämässä muutama lapasorsa morsioineen, jouhisorsa-ukko, taveja ja haapanoita. Paikka on sen verran sopivasti matala, että siellä viihtyvät myös muutamat kahlaajat, joista äänekkäimmin itsestään ilmoittavat valkoviklo, rantasipi ja metsäviklo.

Itäreunaa kiertämällä tulee esille pian myös paikan historia. Välillä metsä on koivupeltomaista ja välillä taas sankan kuusikkoista, riippuen polun valinnasta. Polut Haukanniemessä kun kulkevat melko mielivaltaisesti, eikä virallista reittiä ole.

Kulkipa rantaa tai mehtän keskikaistaa pitkin, löytää tiensä niemen kärkeen joka tapauksessa melkoisella varmuudella. Niemen kärjessä taas olisi varsin sopiva paikka nuotiolle, ja epävirallinen nuotiopaikka siinä onkin.

Me istahdimme hetkeksi aikaa katselemaan jään reunassa uivaa kuikkaa, kunnes jatkoimme matkaa.

Mikäli menomatkalla kulki rantaa pitkin, niin pois kannattaa kulkea keskeltä. Metsikössä menneet ajat muistuttavat myös sellaisten mäntyjen muodossa, mitä harvemmin tapaa. Nämä männyt eivät ole mitään yhden miehen halattavia, vaan sen sorttisia, että tarvitsee vähintäänkin yhden kaverin saartaakseen puun.

Männiköiden seasta kuuluu käpytikan rummutus, ja kevätkin on jo sen verran pitkällä, että äänessä on kulorastaan lisäksi myös muita lintuja. Iltakävelyn ajan täällä voi todella unohtaa arjen murheet ja kaupungin valot.

Kartta. Sijainti: N=6903549.973, E=433081.457 (ETRS-TM35FIN)

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.