Harvojen tuntema Valkmusan Kansallispuisto Kymenlaaksossa

Kymenlaaksossa sijaitseva Valkmusan kansallispuisto on luontoon.fi-sivuston mukaan harvojen tuntema aarre, jossa koskematon suo kutsuu kulkijaa rauhoittumaan. Puiston esitteestä löytää kaksi eri reittiä. Toinen reiteistä on 2,5 kilometriä pitkä rengasreitti pitkospuilla suon laitamilla, ja toinen taas on 2 kilometriä pitkä polku Moronvuoren päivätuvalle.

Rengasreitillä ei vastaamme tullut muita kulkijoita, ja tällä reitillä pääsee nauttimaan itse suosta. Moronvuoren reitti taasen menee välillä jopa peikkomaisissa maisemissa päivätuvalle, matkalla voi käydä tutkimassa vaikkapa Moron reikää.

Talvella luonteva tapa liikkua Valkmusan seudulla on suksilla tai lumikengillä. Voit lukea lisää talvisesta puistosta täältä.

Pitkospuut ovat puistossa hyvässä kunnossa ja retkeily onnistuu kuivin jaloin.

Koko yön ja aamun jatkunut vesisade oli siirtymässä lännen suuntaan. Näimme jo pilkahduksen sinisestä taivaasta, ja jopa aurinko pilkotti välillä pilvien välistä. Todella sateinen kesä on kiusannut monia retkeilijöitä, mutta nyt näytti tulevan kaunis, kuvauksellinen päivä.

Aloitimme puistoon tutustumisen rengasreitillä ja saavuimme jo heti aamusta Simonsaaren parkkipaikalle. Reitin voi kulkea molempiin suuntiin, me valitsimme myötäpäivään kiertämisen.

Pitkospuut alkavat heti alkumatkasta ja polun molemmilla puolilla on nuorta koivikkoa.

Sininen taivas ja auringonpaiste tervehtivät meitä heti alkumatkasta.

Olimme edellisenä päivänä meloneet kansallispuiston ohi Kymijokea pitkin todella sateisessa kelissä, ja nyt oli mukava nähdä auringonpaistetta. Puiston nimihän on luovasti suomennettuna ”kävelymusiikki”, joten vaimoni iloksi lauleskelin kävellessäni korvamatoani ”myrskyn jälkeen on poutasää”.

Nuori koivikko alkoi muuttua nuoreksi männiköksi.

Dramaattiset pilvet suon päällä, lempimaisemaani.

Ei kauakaan tarvitse kävellä, kun pitkospuiden suunta alkaa kääntyä suolle päin. On ollut todella sateinen, märkä kesä, mutta pitkospuut on hyvin kunnostettu ja reitin voi kävellä vaikka lenkkareilla ympäri. Kaunista suomaisemaa voi jäädä ihailemaan pitkospuiden reunoille rakennetuille penkeille, joita löytää aika ajoin.

Simonsaaren näkötornin vieressä on myös toinen katettu  pyötäryhmä penkkeineen, jossa voi nauttia eväitä vesisateessakin.

Simonsaaren näkötornin vieressä pesii kalasääskipariskunta, jonka voi hyvällä tuurilla nähdä lentelemässä suon yllä. Emme nähneet heitä, mutta edellisenä päivänä puiston ohi meloessamme näimme kurkipariskunnan lentelemässä edellämme.

Tornista on upea näköala suon ylle.

Näkötornista löytyy myös vieraskirja, jonne voi käydä nimensä rustaamassa.

Moronvuori

Rengasreitin kiertää noin tunnissa, ellei jää ihailemaan tai evästelemään suolle. Koska reitti on kovin lyhyt, suosittelen käymään myös Moronvuoren reitillä, mutta ei kannata ajaa välttämättä navigaattorin ehdottamaa lyhintä reittiä. Me ajoimme ensin pitkään pieniä hiekkateitä pitkin, kunnes tuli kyltti, jossa kiellettiin muita kuin tien osakkaita ajamasta eteenpäin. Jouduimme kääntämään auton ympäri ja etsimään uutta reittiä.

Moronvuoren reitti alkaa Kananniemenharjun parkkipaikalta.

Lopulta Kananniemenharjun parkkipaikalle löydettyämme lähdimme kulkemaan kohti Moronvuorta. Alkuun reitti on autotietä, sitten leveää polkua ja lopulta kapeaa polkua. Päivätuvalle asti pääsee myös maastopyörällä, ja melkein loppuun asti melkein millä tahansa polkupyörällä.

Mustanaamion luola, ei vaan Moronvuori.

Alkuun tylsähkö tie taikka polku alkaa muuttua mielenkiintoiseksi ennen Moronvuorta. Kalliot ovat yllättävän jylhät ja halkeamasta löytyy yllätys!

Joissakin lähteissä Moron reiäksikin nimetty luola löytyy kallion isoimmasta halkeamasta.

Peikkomainen osio oli häkähdyttävän hienoa sammaleista kuusimetsää.

Moronvuori teki pyöreät jyrkänteet keskelle sammaleista kuusimetsää, ja oli pakko pysähtyä ihailemaan tätä osaa reitistä. En osannut lainkaan odottaa tällaista maisemaa, ja oletin polun kulkevan suon laitaa koko matkan.

Hannun ja Kertun mökki, ei, vaan Moronvuoren päivätupa.

Polun päässä synkän kuusimetsän jälkeen tulee päivätupa vastaan. Tuvan vieressä on myös tulipaikka, jossa voi eväitä syödä. Tupa on jännällä paikalla pienen kukkulan päällä, ja jotenkin tuli heti Hannu ja Kerttu – satu mieleeni.

Moronvuoren päivätuvan tulentekopaikalla voi tehdä tulet metsäpalovaroituksenkin aikana.

Tapasimme tulentekopaikalla ystävällisen pariskunnan, joka neuvoi meitä myös käymään Moronvuoren päällä. Olimme nähneet kallion päälle johtavan polun tuvan lähellä ja päätimme kävellä sitä pitkin takaisin parkkipaikalle päin.

Näkymää Moronvuoren päältä riittää koko suon yli.

Kävelimme polun Moronvuoren päälle. Polku on melko helppokulkuinen, ja kallion päältä saimmekin nauttia upeasta näköalasta Valkmusan suolle. Kallion yli menee myös sähkölinjat, jotka näkyvät tietysti myös kartassa. Sähkölinjoista hahmottaakin hyvin suon ja katseen suunnan. Aiemmin kävelemämme rengasreitti jää kuvan oikeaan laitaan.

Moronvuorelle on tehty myös epävirallinen reitti köysivarmistuksella.

Kuljimme alas kalliolta jyrkemmästä kohdasta, jonne oli laitettu köysi antamaan varmuutta. Laskeutuminen kävi meiltä helposti, mutta ei luonnollisestikaan sovellu kaikille.

Takaisin päin kulkiessamme meidät yllätti rankkasadekuuro, ja olimme kuusen alla sateensuojassa hetken aikaa.

Valkmusan kansallispuisto oli suomaisemaa parhaimmillaan. Molemmat reitit ovat nopeita kulkea ja hyviä kohteita päiväretkeksi. Moronvuoren reitti yllätti meidät positiivisesti tylsän alun jälkeen. Mukava, pieni kansallispuisto, jota suosittelen päiväretkikohteeksi, jos olet käymässä Kymenlaakson suunnilla.

Karttalinkki Simonsaaren parkkipaikalle.

ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 6714175  E 485533.