”Haluan kertoa, miten monenlaista retkeilyä on olemassa. Ei sen tarvitse aina olla vakavaa.”

Aamupalan syöminen teltan ovella tai laavussa istuen on lempihetki. Aamun viileys, lintujen äänet tai aaltojen liplatus tai hiljaisuus vain, puuro ja kahvi tai tee, vielä villasukat jalassa. Jäsenissä tuntuvat eilisen kilometrit, ja kuitenkin kohta tekee mieli lähteä jatkamaan matkaa, mutta ei ihan vielä.

Anne Sulander maalaa sanoin mielikuvaa täydellisestä hetkestä. Siitä hyvästä tunteesta, kun ihminen saa herätä rauhassa luonnon kanssa uuteen päivään.

Muutama vuosi sitten Annen arki oli aivan toista. Päivät kuluivat kiireiden ja paineiden alla meluisassa avokonttorissa: piti suorittaa ja tehdä tehokkaasti tulosta.

– Iltaisin kaksi uupunutta laiskamatoa makasi sohvalla ja katseli telkkaria. Liikkumassa minä ja mieheni Heikki kävimme kuntosalilla, sisätiloissa, Anne muistaa.

Luonnossa liikkuminen oli pariskunnalle lähinnä koiran lenkittämistä ja työmatkojen hyötyliikuntaa. Eräänä iltana selatessaan Facebookia ei Anne vielä arvannutkaan, miten suuri muutos oli luvassa. Hän törmäsi vanhan tuttunsa, eräopas Minna Jakosuon ilmoitukseen.

– Minna oli järjestämässä retkeilykurssia aloittelijoille. Se tuntui jotenkin tosi rohkaisevalta, Anne muistaa.

Siitä hetkestä kaikki muuttui.

Keltanokkien ja urpojen kokoontumisajot

Pari hurahti retkeilyyn, ja joulukuusta 2015 alkaen Anne ja Heikki ovat ylläpitäneet Rinkkaputki-retkeilyblogia.

”Pyhästi lupaan minä, Anne S., itselleni ja lukijoilleni pitää yllä ja parantaa hienosti alkanutta retkeilyharrastustani. Lupaan kiivetä korkeampia mäkiä ja laskeutua syvempiin rotkoihin kuin aiempina vuosina. Nautin huikeista maisemista ja metsän hiljaisuudesta, raikkaasta ilmasta ja kallion vakaudesta.”
– Ote blogin ensimmäisestä postauksesta

Annea hymyilyttää oma kaunopuheisuutensa. Mutta sanoissa on taustalla totuus.

– Olin löytänyt jotain, josta olin todella innoissani ja josta halusin kertoa kaikille muillekin: luonnon väsymystä parantavan voiman. Blogin avausteksti on tavallaan hyvin todenmukainen, jopa lapsellisen intoileva, Anne sanoo.

Rinkkaputkeen julkaistaan kolme uutta juttua viikossa. Annen ja Heikin lisäksi mukana on kymmenen vieraskynäilijää. Anne kuvailee Rinkkaputken olleen alusta lähtien keltanokkien ja urpojen kokoontumisajot.

”Kerromme rehellisesti myös mokaamisesta ja kommelluksista. Se voi olla raskasta luettavaa kokeneelle vaeltajalle. Luultavasti kyse on vain siitä, että ihmiset tekevät erilaisia retkiä ja jokainen pitää omaa tapaansa nautinnollisimpana.”

Konttorityöhön verrattuna luonto antaa voimaa sen sijaan, että ottaisi sitä. Anne on huomannut sen arjessaan.

– Entisessä teknisessä työssäni muistin satoja yksityiskohtia, eikä muistikapasiteetti riittänyt enää vapaa-ajalla, vaan unohtelin asioita ja tapaamisia. Nautin haasteista, mutta se väsytti minua.

Suorituspaineita ei luonnossa tarvitse olla, ja sellaisen esimerkin Anne haluaa antaa myös lukijoille.

– Menen minne nenä osoittaa, välillä kävelen kaupungin puistoissakin. Rakastan merkittyjä reittejä ja kansallispuistojen palveluita. En valloita maailman vuoria enkä laske kilometrejä.

Äijänniemen rannalla.

Retkeily on hyväksi parisuhteelle

Annen mukaan Heikki on maailman parasta retkiseuraa.

– Tämä on meidän yhteistä tekemistä, josta molemmat nauttivat paljon. Teltan rajallisessa tilassa oppii toisesta hyvät ja huonot puolet, Anne kertoo.

Rinkkaputken takana on selvä työnjako. Anne suunnittelee ja kirjoittaa useimmat jutut, Heikki valokuvaa ja kantaa painavamman rinkan. Lisäksi Heikki ylläpitää Rinkkaputken englanninkielistä sisarsivustoa nimeltä Likely gone hiking.

Kuvaaja saa Annelta kiitosta, ja blogin ulkoasu puhuu puolestaan: Heikin retkikuvat, joista tämänkin artikkelin kuvitus koostuu, ovat lumoavan tunnelmallisia.

– Valokuvissa oli ensin hyvin realistinen näkökulma, mutta olemme antaneet hieman periksi kuvankäsittelyn lumoukselle, Anne paljastaa.

Sivuston slogan on Retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi, ja useimmat esitellyistä kohteistakin sopivat vaikka arki-illan tai viikonlopun retkikohteiksi.

– Haluan hälventää retkeilyyn liittyviä pelkoja ja kertoa, miten monenlaista retkeilyä on olemassa. Ei sen tarvitse aina olla vakavaa.

Näistä muistat Rinkkaputken: 3 luetuinta juttua Annen esittelyssä

1) Nyrölän luontopolku: Nyrölän luontopolun sulkemisen uhka huolestutti aiheestakin koko Jyväskylää. Lopulta kävi ilmi, että kyse oli väärinymmärryksestä, ja Nyrölän luontopolku säilyy retkeilijöiden ilona jatkossakin.

2) Häpeä, aikuinen ihminen: Roskasaarnanakin tunnetun kirjoitukseni kirjoitin provosoivaan sävyyn, ja sehän lähti sitten isosti liikenteeseen. Tilastoja katsellessa ja roskattoman vaelluskummin velvollisuudet muistaen heräsin siihen, että pitäisi saarnata enemmän!

3) #Laavugate: Juttu perustui uutiseen Charlotte Arnswaldin asumisesta yläsavolaisella laavulla. Halusin kirjoittaa neutraalin jutun siitä, mikä tuossa uutisoinnissa meni pieleen ja miksi kohusta tuli aivan valtava.

Hetta–Pallas vei mennessään

Minna Jakosuon retkeilykurssi oli ensimmäinen askel Heikin ja Annen elämänmuutoksessa. Toinen suuri muutos sai alkunsa, kun pariskunta vaelsi Hetasta Pallakselle kesällä 2016. Reitti houkutti, vaikka oli molemmille tuntematon. Vaellus sattui Salomo-myrskyn aikaan, jolloin lunta pyrytti sakeasti kesäkuussa. Annen ja Heikin retkikertomus julkaistiin myös Retkipaikassa.

– Kotiin ajaessa onneksi tiesin, että menemme syksyllä takaisin, sillä olin lupautunut kansallispuistokummiksi talkoohommiin ja kävijöitä opastamaan. Vapaaehtoistyössä olemme tutustuneet syvällisemmin Pallas-Yllästunturin kansallispuiston eri osiin, ja niistä on tullut meille rakkaita, kansallispuisto-oppaan koulutukseen päässyt Anne kertoo.

Retkipaikassakin julkaistava, 7-osainen Hetta–Pallas-opas tulee lyömään Rinkkaputken aiemmat kävijäennätykset ensilumiin mennessä. Annen ja Heikin suunnitelmat Pallas-Ylläksen suhteen eivät kuitenkaan siihen lopu. Erä- ja luonto-oppaaksi opiskeleva Anne oli kesän jo työharjoittelussa Pallaksella.

– Aiomme viettää Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa mahdollisimman paljon aikaa lähivuosina. Kävijänä, talkoolaisena ja ehkä myös yrittäjänä, jos suunnitelmamme toteutuvat, Anne paljastaa.

– Saatoinpa Kekkosen saunassa istuessa sanoa senkin ekaa kertaa ääneen, että muutan joskus Lappiin.

Annen 3 suosikkikohdetta

Äijänniemen laavu: ”Lempi-istumapaikkani on rantakalliolla. Kesällä auringonlasku on täällä kaunein koko Jyväskylän alueella!”

Päijänteen kansallispuisto: ”Olen käynyt talvivaelluksella hiihtämässä Kelventeellä, ja kerran Ankarien avotunturien johdatuskurssilla. Toivottavasti löydän itseni vielä monta kertaa Padasjoen satamasta ahkion kanssa.”

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto: ”Yksinäiselle vaeltajalle sopii vaikkapa erämaisempi osa, eli Ylläs-Pallas-väli, perheelle minivaellus Vuontisjärvi-Nammalakuru-Vuontisjärvi tai päiväretkeläiselle Palkaskeron kukkakierros.”

Mitä juttuja Rinkkaputken lukijat saavat odottaa syksyn aikana?

– Helppoja reittejä enimmäkseen Sisä-Suomen kansallispuistoissa, kivoja lähikohteita Jyväskylästä ja vieraskyniemme myötä lähikohteita myös muualta. Monta juttua tulee vapaaehtoistyöstä ja kansallispuisto-oppaan harjoittelujaksolta Pallakselta, ja seuraava pidempi vaellus suuntautuu vaihteeksi UKK:lle!

Annen mielessä on kypsynyt myös telttapari Elinan heitto retkeilijän Kalevalasta.

– Aion haastatella retkilläni minulle tuntemattomia, aivan tavallisia tyyppejä. He saavat puhua retkistään tai itsestään, sillä ei ole väliä. Käännän itsekästä minäminä-maailmaa epämukavuusalueelle. Haluan tehdä Rinkkaputkesta blogin, jossa kysytään: Mitä sinulle kuuluu?

Siirry lukemaan Rinkkaputkea tästä >>

Katso myös: Annen ylläpitämä 100 luontoblogia -FB-sivu >>

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.