Hällämön harju Vieremällä

Vieremän kunnan luoteisosassa sijaitsee laajahko harjumetsien ja pienvesien kirjoma Hällämönharjun-Linnaharjun alue. Harjut kuuluvat Suomen pisimpään, Joensuusta Pohjanlahden rannikolle ulottuvaan, kaakko-luode suuntaiseen harjujaksoon. Molemmat harjut ovat niin sanottuja saumaharjuja, jyrkkiä ja teräväpiirteisiä.

Kasvillisuus on vaihtelevaa, harjuilla on järeitä männiköitä ja paisterinteillä kasvaa alueellisesti uhanalaista kangasajuruohoa. Puronvarsilta taas löytyy vanhoja, runsaspuustoisia korpia. Alueella on myös runsaasti suppia, joista suurimmat ovat soistuneita ja puuttomia. Supat ovat syntyneet jääkauden lopulla, kun suuria jäälohkareita on joutunut harjuiksi kasautuvan aineksen sisään. Satojen vuosien kuluessa jää on lopulta sulanut, jolloin lohkareen kohdalle on syntynyt kuoppa.

Hällämönharjulle pääsee autolla, harju sijaitsee 32 km Vieremän taajamasta koilliseen päin. Auto kannattaa kuitenkin jättää parkkiin ja kävellä, sillä alueella risteilee runsaasti teitä ja merkitsemättömiä polkuja. Jyrkät polut ovat vaikeakulkuisia, mutta teitä pitkin kulkemalla saa myös hyvän kuvan alueen kauneudesta. Tietä pitkin pääsee myös harjun itä-koillispuolella aukeavan erämaisen Hällämö-järven rantaan. Harjujen paahteisilla rinteillä viihtyvät lukuisat päiväperhoset. Myös kettu on kaivellut hienohiekkaisiin rinteisiin pesäluolia. Metsäpeuralle avarat, jäkälikköiset mäntykankaat ovat mieluisia, ja peuroja tavataankin alueella.

Hällämönharjulta on mahdollista siirtyä harjun lakea kulkevaa polkua pitkin Linnaharjulle, mutta sinne pääsee myös autolla. Parkkipaikalle mahtuu useampi auto. Linnaharjulla kulkee noin 4 kilometrin mittainen merkitty metsäpolku, jonka varrella on alueen luonnosta kertovia opastetauluja. Reitti lähtee Linnakartano-nimiseltä kodalta, joka on kaikille avoin. Tulenteko on sallittu erityistä varovaisuutta noudattaen kodan lisäksi myös tulipaikalla.

Harjuilla on jääkauden jälkeistä merenrantaa. 170 metrin korkeuskäyrällä Linnaharjun eteläreunalla ovat näkyvillä rantakivikot, jotka jäivät jäljelle muinaisen Itämeren huuhdottua pois hienon maa-aineksen. Jääkausi päättyi Vieremän seudulla n. 9600 vuotta sitten. Merenrantakivikkoa on nähtävissä heti luontopolun alussa, kodan takana jyrkästi nousevassa rinteessä.

Polku kulkee mäntykankaiden poikki sukeltaen välillä supan pohjalle ja kiiveten sen jälkeen jyrkkää rinnettä harjun laelle. Alueen omistava Tornator on käsitellyt talousmetsää puistomaisesti ja metsäkoneiden jättämiä uria on siellä täällä vielä nähtävissä.

Kuumana kesäpäivänä huomaa heposti suppakuopissa vallitsevan erilaisen pienilmaston kuin paahtavan kuumalla harjun rinteellä. Ilma on mukavan viileää ja kosteaa.

Harjun laelta polku kulkee vielä muutamien kumpareiden yli ja laskeutuu sitten alavammalle maalle. Muutaman metsäautien ylitettyään se saapuu Luvejoen rantaan, joka kiemurtelee serpentiinimäisesti metsän lomassa. Rantakasvillisuus on rehevää ja ilma viileämpää kuin avaralla mäntykankaalla. Jokirannasta polku palaa metsäautotielle, kulkien sitä pitkin viimeiset 1,5 kilometriä, ja palaa takaisin Linnakartano-kodalle.

Tornator on perustanut metsäpolun Euroopan luonnonsuojeluvuonna 1995, ja polun opastetauluja on tarkoitus pitää ajantasalla alueella tapahtuvan metsienkäsittelyn mukaan.

Paikka kartalla. Sijainti: N=7093685.457, E=490415.775 (ETRS-TM35FIN)

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi